LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Pitäjäntuvan tarina

Asikkalan pitäjäntupa hylättynä seurakuntatalona kesäkuussa 2007. (Kuva: Tapio Blåfield)

 

TAPIO BLÅFIELD

 

Asikkalan kirkonmäellä oli viime vuosiin asti seurakuntataloksi kutsuttu vaatimaton lautavuorattu rakennus. Talvella 2007 seurakuntaneuvosto päätti purkaa rakennuksen tarpeettomana ja huonokuntoisena. Päätös merkitsi valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön pirstomista.

 

Seurakuntatalon historia oli jäänyt selvittämättä, ja Hämeen ympäristökeskuksen päivitystiedot vuodelta 2008 valtakunnallisesti arvokkaista kulttuuriympäristöistä perustuvat puutteellisiin selvityksiin. Seurakunnan kiinteistökirjassa talon rakennusvuodeksi oli merkitty 1922, mutta omistaja epäili rakennusta vanhemmaksi. Totuus alkoi paljastua ulkolaudoituksen ja pinkopahvien alta. Alkaneet purkutyöt keskeytettiin, kun hirsirungon hyvä kunto ja ilmeinen arvo selvisivät.

Kattavimmin kohdetta on kuvannut arkkitehti Annu Tulonen Asikkalan kuntaan laatimassaan kulttuuriympäristöohjelmassa: Asikkalan kirkonkylän seurakuntasali (= pitäjäntupa) on rakennettu 1800-luvun lopulla. Kylän keskusta on kirkonmäki, jonka rakennukset muodostavat erityisen arvokkaan kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Pitäjänmakasiini, kirkko ja koulu sijoittuvat komeasti kallioiselle mäelle.

 

Kirkonkokousten pöytäkirjojen kertomaa

Purkamistyön aikana rakennus dokumentoitiin mittaamalla ja kuvaamalla. Sen alkuvaiheet selvitettiin Hämeenlinnan maakunta-arkistossa Asikkalan seurakunnan asiakirjoista, joista löytyi kirkonkokouksen päätös 10.2.1878: Päätettiin kirkonmäelle rakentaa huoneus 7 syltää pitkä ja 4 syltää leveä, johonka asetetaan yksi iso tupa, kamari ja porstua; huoneus tulee olemaan pitäjän tupa ja rakennetaan koko pitäjältä yhteisesti. Julistettu saarnastuolista 17.2.1878.

Hanke eteni ripeästi ja kolme viikkoa myöhemmin kuulutettiin Asikkalan vanhassa puukirkossa: Huomisesta viikon perästä tarjotaan julkisella huutokaupalla, joka pidetään klo 11 e pp. Tonttilassa Pitäjän tupa vähimmän vaativalle urakalla tehtäväksi.

Tupa rakennettiin seuraavana kesänä, sillä jo saman vuoden lokakuussa voitiin kuuluttaa saarnastuolista ensimmäinen kirkkoraadin kokous pidettäväksi uudella pitäjäntuvalla: Maanantaina 4. marraskuuta kutsutaan kaikki kirkkoraadin jäsenet ja kylän vanhimmat kokoon klo 10 e pp. pitäjän tupaan muutamia varsin tärkeitä asioita varten.

Asiakirjoista selvisi myös, että Asikkalan pitäjäntupaa käytettiin kirkon rakentamisen tukikohtana. Vuonna 1878 laadittiin huutokaupan jälkeen kirkon muurausta koskevat urakkakontrahdit ja sovittiin, että urakkamies saa käyttää pitäjän tupaa työhuoneeksi kuin hän siihen laittaa eri permannon ja siivoo huoneen kokouspäiviksi ja urakkamies saa puuaineet kuivata pitäjän puilla.

 

Kirkonmäen kokonaisuus

Asikkalan kirkonkylään pappilan vastaiselle kalliolle rakennettiin hirsinen lainamakasiini 1840-luvulla, kun Asikkalan kappeliseurakunta oli 1848 erotettu  Hollolasta itsenäiseksi seurakunnaksi.. Vanha hirsinen ristikirkko sijaitsi pappilan kotipellon pohjoispuolella. Seurakunta ryhtyi vuonna 1874 toimiin uuden kirkon saamiseksi, ja samoihin aikoihin voimistui pitäjäntuvan rakentamistarve.

Tilallisilta oli hankittu seurakunnalle riittävästi maata, joten pitäjäntupakin mahtui makasiinin mäelle.  Uusi kirkko oli päätetty arkkitehti Georg Wileniuksen esityksestä rakentaa samalle mäelle. Maaliskuussa 1878 muurattiin uuden tiilikirkon peruskivi Porvoon hiippakunnan piispan Anders Hornborgin johdolla. Huhtikuun alussa pidettiin pitäjäntuvan rakennustöistä urakkahuutokauppa.

Huhtikuussa 1878 tuotiin arkkitehti Wilenius hevoskyydillä Asikkalan ”kirkonrakennusta katsastamaan”. Kävellessään pappilasta loivaa mäkeä ylös kohti työmaata arkkitehti osoitti soveliaan paikan pitäjäntuvalle.

Kaksi vuotta myöhemmin kirkonmäen kokonaisuus – uusi tiilinen kirkko, pitäjäntupa ja lainamakasiini –  oli valmiina. Se täydentyi kymmenisen vuotta myöhemmin kansakoululla, joka rakennettiin osin vanhan puukirkon puretuista hirsistä. Vastapäisen pappilan sekä kotiseutumuseon rakennukset täydensivät kokonaisuutta, joka luokiteltiin sittemmin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

Pitäjäntuvan käyttö muuttui ajan mukana ja edellytti rakennuksen sisätilojen muutoksia. 1930-luvulla purettiin alkuperäinen muuri, kamarin nurkkauuni sekä koko piippu. Uusi piippu ja puuhella muurattiin nyt kamarin puolelle, ja huoneesta tehtiin keittiö ja välikkö. Keittiöön muurattiin uusi hormi ja puuliesi. Toiseen päätyyn lisättiin alttarierkkeri ja pääsisäänkäyntiin rakennettiin pieni umpieteinen. Vanha pitäjäntupa oli monien sukupolvien rippikoulun pitopaikka. 

 

Pitäjäntupa purettiin ”huonokuntoisena”

Miksi hyväkuntoinen ja historiallisesti mielenkiintoinen arvorakennus piti purkaa? Kuten usein aikaisemminkin purkamista perusteltiin sillä, että rakennus oli ollut pitkään käyttämättömänä, se oli huonokuntoinen ja kirkonmäelle saataisiin näin lisää pysäköintitilaa. Asikkalan rakennuslautakunta myönsi purkuluvan alkuvuodesta 2007 ja tiedotti siitä alueelliselle ympäristökeskukselle.

Koska Asikkalan kirkonmäki oli valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, olisi myös Päijät-Hämeen maakuntamuseon pitänyt saada lausua kantansa. Virallista lausuntoa ei kuitenkaan pyydetty.

Seurakuntataloa yritettiin tuloksetta myydä purettavaksi. Lopulta seurakunta maksoi pari tuhatta euroa paikalliselle purkajalle, jonka oli tarkoitus käyttää hirret omaan tarkoitukseensa. Purkutyöt alkoivat kesäkuussa 2007. Tuolloin rakennuksen hyvä kunto paljastui ja selvitystyö alkoi.

Sen valmistuttua purkajat myivät hirsirungon ja graniittiset perustuskivet kesäkuussa 2008 vaasalaiselle yrittäjälle. Hirret ja kivet siirtyivät nosturiauton lavalle kevyesti.

Ennen purkamista rakennuksessa myytiin huutokaupalla seurakunnan irtaimistoa niiden ikää ja alkuperää tarkistamatta. Myöhemmin alueen vanhan tavaran liikkeissä kaupiteltiin kirkon alkuperäiseen sakaristoon kuuluneita kalusteita hyvällä voitolla.

Näin katosi arvokas 130-vuotias rakennus jättäen pahan aukon valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristökohteeseen. Vasta purkupäätöksen jälkeen tuli esiin tietoa rakennuksen iästä ja syntyvaiheista. Ehkä tieto olisi auttanut rakennusta säilymään? Väite huonokuntoisuudesta ei ainakaan pitänyt paikkaansa. Korvaavatko lisääntyneet autopaikat menetetyn kulttuuriperinnön?

Ottaaksemme hankalistakin kokemuksista oppia on syytä pohtia, missä kohdin päätöksenteko ja lupamenettely olisivat vaatineet lisää harkintaa, tarkennusta ja parempaa tietopohjaa sekä sujuvampaa viranomaisten yhteistyötä.

 

Tapio Blåfield on asikkalalainen rakennusarkkitehti, joka on tehnyt lukuisia rakennushistoriaselvityksiä Asikkalassa.



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.