LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2010
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Taustamusiikin houkutus

(Kuva: Outi Lauhakangas)

 

KAARINA KILPIÖ

 

Löydätkö kuulomuististasi sävelkielen, jonka toinen nimitys on hissimusiikki, yleisnimeksi laajenneen muzakin lisäksi? Juuri missään julkisessa tai puolijulkisessa tilassa ei kuitenkaan enää leijaile ”korvan parfyymia” kuuloaistin rajamailla. Mitä sille tapahtui? Tai osuvammin: mitä tapahtui yhtäältä musiikin käytölle ja kuuntelulle ja toisaalta suhtautumiselle koko ääniympäristöön ja ihmiseen siinä?

1960-luvulle tultaessa Suomen elinkeinoelämä eteni innokkain askelin kohti uljasta tulevaisuutta.
Valtaosassa yrityksistä ohjenuorana olivat saksalaiset tuottavuusopit ja sodassa opittu
ja testattu johtamistapa. Amerikkalaisperäinen liikkeenjohdon konsultointi oli kuitenkin saanut jo seuraajia. Uudet opit toivat myös uudenlaiset liikkeenjohdon apuvälineet. Yksi näistä oli yhdysvaltalaisen Muzak-yhtiön tiukkaan brändätty ja ammattimaisesti markkinoitu musiikkijaloste.

Liikemies Eero Vallila hankki yritykselleen Finnestradille Muzakin maahantuontilisenssin. Hän toimi 1960-luvulle saakka myös Yleisradiossa erilaisissa johtotehtävissä. Vallilalla riitti yritteliäisyyttä,
ideoita ja vaurastumisintoa. Näitä taustamusiikkituotteiden markkinoinnissa tarvittiinkin. Suomalaisjohtajia ei ollut aluksi helppo vakuuttaa uuden kuukausittaisen menoerän tarpeellisuudesta.

 

Tieteeseen vetoavaa markkinointia

Muzakin liiketoiminta alkoi 1930-luvulla. 1940-luvulla yritys ohitti pahimman kilpailijansa radion kehittämällä omintakeisen stimulus progression konseptin. Koko Muzakin ohjelmisto arvotettiin tuolloin numeerisesti ja asetettiin järjestykseen sen perusteella, kuinka kappaleet manipuloivat keskimääräisen ihmisen vireystilaa.

Työvireyttä kuvaava käyrä sai parikseen musiikilla suoritettavan stimuloinnin sääntelykäyrän, ja tieteeseen vetoavan markkinoinnin perusta Muzakille oli näin luotu. Asiakkaille luvattiin selvästi parempaa tuottavuutta, vähemmän työntekijöiden poissaoloja, juoruilun vähentymistä ja muita vastaavia ilahduttavia ilmiöitä.

Suomessa taustamusiikkituotteiden lanseeraus näytti kiivastahtisen alun jälkeen menestyvän kohtalaisesti. Asiakaspiiri kasvoi, lehdet kirjoittivat suopeasti uudesta tuotannon piristäjästä, ja toimintaa laajennettiin pääkaupunkiseudulta muihin suuriin kaupunkeihin 1960-luvun kuluessa. Käyttäjiä oli aikakauslehtien toimituksista hammaslääkärin vastaanottoihin ja teurastamoista muotihuoneisiin.

Suomalainen musiikkielämä keskittyi omiin myllerryksiinsä. Uudet virtaukset sekä kevyen ja vakavan
musiikin välinen mittelöinti jätti tuotteeksi paketoidun musiikkitulokkaan lähes huomiotta.

 

Kasettien vaikutus

Muutos kärkkyi kuitenkin nurkan takana – tai useankin lähinurkan takana. Kuuntelemiseen liittyvät
arvostukset ja käytännöt olivat muuttumassa. Ehkä jossain määrin oli kysymys koko ihmiskuvan muuttumisesta. Suomalainen musiikkiyleisö pirstaloitui entisestään. Nuorisomusiikki oli niin juurtunut
kulttuuriin, että se kasvoi jo eriytyvine kuuntelijaryhmineen. Äänitetarjonta ja -kulutus moninkertaistuivat, kun kasetit yleistyivät vinyylilevyjen rinnalle. Musiikki kulki konkreettisesti arjessa mukana.

1970-luvun öljykriisin seuraukset vaikuttivat yritysten taloudenpitoon: kaikki turhanaikaisina pidetyt menoerät karsittiin. Ensimmäisten joukossa luovuttiin Muzak-yhtiön hinnakkaasta taustamusiikkipalvelusta, ja se jätettiin suosiolla suuremmille markkina-alueille.

Taustamusiikkiala ei kadonnut vaan päinvastoin laajeni ja monipuolistui. Kasetti toi niin paljon uusia
mahdollisuuksia, että kilpailijoita nousi monelta suunnalta. Nyt suuntauduttiin tuotannon sijasta
kuluttamisen tilojen musiikittamiseen.

 

Kun hissimusiikki väistyi

Palveluala kasvoi, samoin kuluttamisen merkitys suomalaisten elämässä. Markkinoinnissa keskityttiin
kohderyhmiin, eri ryhmien äänellisiin imagoihin. Aiempi vireystilaa optimoiva ja avoimen manipuloiva
taustamusiikki sai väistyä vanhanaikaisena. Sen tilalle ja yhä uusiin tiloihin tuli aktiiviseen kuunteluun
tarkoitettua musiikkia.

Kullekin kohderyhmälle valittiin mieluisaksi – tai ainakin vähiten ärsyttäväksi – ajateltua musiikkia joko alkuperäisin saundein tai originaalilevytyksinä. Muzak-sovitusten hyväilevän jousimusiikin korvasivat
ajan hitit ja tiloihin soveltuvat kevyet klassiset. Kuunteluun houkuttava laulu ja myös lyömäsoittimet
tulivat osaksi uutta äänimaailmaa.

Oliko verevämpi saundi osoitus siitä, että nyt ei oltu alttiina salakavalalle alitajuiselle vaikuttamiselle?
Ei tietenkään. Musiikillisia mielteitä oli vain käytettävä eri tavoin, sillä kuunteleminen oli muuttunut.
Musiikin kuuntelu ei enää jakaantunut kahteen ääripäähän, hartaan kunnioittavaan ja huomaamattomasti taustalle häipyvään, vaan musiikki alkoi olla läsnä aina ja kaikkialla.

 

Äänelliset vaikuttajat ja julkiset tilat

Julkinen ja puolijulkinen tila näyttävät ääniympäristöinä jatkavan kehitystään useaan suuntaan.
1970-luvulla äänellisten toimijoiden määrä moninkertaistui sekä työpaikoilla että vapaa-ajan tiloissa.
1980-luvulle tultaessa tilanne muuttui ratkaisevasti, kun walkmanit eli korvalappustereot yleistyivät.

Yleisradioon 1970-luvulla puhelimitse tullut kuuntelijapalaute välittää kirkkaan kuvan siitä, että
markkinatalouden arvoja välillä rääväsuisestikin kyseenalaistanut radion suuntaus raivostutti päivittäin suurta osaa kuulijoista. Kuuntelijat havaitsivat vaikuttamispyrkimyksen ja ärsyyntyivät riittävästi antaakseen palautetta. Soittajat eivät kaivanneet kulutuskritiikkiä, vallankumouslauluja tai muita punaiseen vivahtavia kannanottoja. Musiikkia ja puheohjelmaa ei myöskään tullut sekoittaa, vaan viihdyke ja asia oli pidettävä erillään.

Sen sijaan nykykuuntelija joutuu seuraamaan pitkään radiokanavien ohjelmatarjontaa, jotta hän voisi havaita poliittisen vaikutusyrityksen. Toisaalta asia ja viihde ovat sekoittuneet jo niin pitkään ja
perusteellisesti, että käsitteetkin tuntuvat hajoavan.

 

Mihin meissä vedotaan?

Mistä arjen ääniraita lopulta muodostuu? Ratkaisevaa näyttää olevan se, miksi ja millaisiksi äänelliset
toimijat meidät kuulijat hahmottavat. Olemmeko ensisijaisesti yksilöitä, yleisöä tai kohderyhmää:
yllätettäviä, ilahdutettavia, tyytyväisinä pidettäviä? Vai olemmeko ärsytettäviä, ”ulosprofiloituja” tai
jopa häädettäviä, kuten kauppakeskusten ratkaisut klassisesta musiikista nuorten suosimissa aulatiloissa antavat ymmärtää?

Ulottuuko asiakkuuteen maanitteleminen yhä uusiin äänellisiin ympäristöihin, vai jääkö tilaa muunlaisille tai vastakkaisille pyrkimyksille? On pohtimisen arvoista, millaisia ovat ne ominaisuudet,
joita päivittäin kohtaamamme musiikki- ja muut ääniviestit olettavat meissä olevan ja houkuttelevan
esiin.

 

Kaarina Kilpiö on valtiotieteiden tohtori. Hän tekee musiikin käytön ja kuuntelemisen historiaan liittyvää tutkimusta Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.



Artikkelit
Arvioita, katsauksia: Sodasta rauhaan

Gradut: Toisin kukkusin käkönen

Sanalla sivaltaen

Arvioita, katsauksia: Miksi Suomessa maa poltti jalkoja?

Arvioita, katsauksia: Helsinkiläistymisen kulttuurihistoriaa

Arvioita, katsauksia: Elävää historiaa eloonjäämistaistelusta

Arvioita, katsauksia: Kalliomaalaustutkimus täydentyi merkittävällä perusteoksella

Arvioita, katsauksia: Hyvät ja pahat eläimet

Arvioita, katsauksia: Mielettömyyden ytimessä

Arvioita, katsauksia: Kielten ja kielikuvien maailma

Arvioita, katsauksia: Veistokoulusta Aalto-yliopistoon

Arvioita, katsauksia: L. Onerva johdattaa naisten Helsinkiin

Märepala: Sana sanaa vastaan

Ajan sana: Hiilipaino ja piilovesi

Arvioita, katsauksia: Huvilaretkellä

Arvioita, katsauksia: Tornionjokilaakson musiikin historiaa

Mikko-Olavi Seppälä: Teatterin yliminä – johtokunta

Vaikuttava ääni ja arvoista kertovat emootiot

Taustamusiikin houkutus

Nimenpyörittäjä: Nimien kolinaa

Laululla rakennettu historia

Yleisökysymys: Rakkaat ja ikävät paikannimet

Videoita aikakauslehdissä

Ääniperinnön korvintodistajat makuulla ja kävelyllä

Kansatieteen päivät 19.–20.3.2010: Suojellaanko kulttuuriperintö hengiltä?

Hiidenkiveltä näkyy: Kansallisteatterin tehtävä

Kirjoituskramppi ja maailman pasifistisin sotalaulu

Nilkan pakina: Ken on heistä kaikkein toisin...

Päivystävä tekstintutkija: Kohtuullistamisen ystävät

Miltä maailma näyttää, Juha?

Kauppojen ja kauppaketjujen nimet (Palautetta yleisökysymyksestä, Hiidenkivi 2/2010)

Päivä on pulkassa

Aineksista aiheiksi: Kansanperinnettä ääninä

Arvioita, katsauksia: Komea tarina rajat ylittävästä musiikista

Aidan takana on vihreämpää (Polemiikki)

Ymmärrämmekö äidinkielemme arvoa? (Polemiikki)

Ihmisen ihmeellinen ääni

Uusi rakennetun kulttuuriympäristön luettelo: Kokokuvassa rakennettu historia

Pääkirjoitus: Vaikuttavaa!

Ajatuksia Viron uudessa PEN-keskuksessa (Polemiikki)

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.