LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2010
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Märepala: -ttuilu politiikassa

 

Politiikka on jatkuvaa tiedotussotaa. Toisinaan siinä turvaudutaan mauttomuuksiin. Sanallinen ilkeily on politiikan arkisuolaa. Keljuilu ja kenkkuilu, pottuilu sekä vinoilu ovat tavanomaisia politiikan toimintatapoja. Huonolla maulla ei ole politiikassakaan alarajaa.

Oikeustieteen lisensiaatti Jacob Södermanilla on edelleen kesken väitöskirja työnimellä Vittuilu luokkataistelun välineenä.

Verrattuna aikaisempaan poliittiseen vihanpitoon, nyt suomalainen poliittinen kommunikaatio on laimentunut ja tylsistynyt. Vinoilu on kuitenkin lähtemättömissä.

Politiikka on strategista, voittoon tähtäävää vuorovaikutusta. Kun sota on politiikan jatkamista toisin keinoin, niin politiikka on rauhoitettua sotaa: politiikka on sotaa ilman verenvuodatusta. Politiikassa eivät tavanomaisen inhimillisen viestinnän tai edes tieteellisen keskustelun säännöt päde. Päinvastoin menestyksekäs poliittinen viestintä rikkoo niitä alituisesti ja tietoisesti. Politiikka on konfliktihakuista toimintaa, jolle on ominaista vastakkainasettelu.

Poliittisesti motivoitu ilkeily on vallitseva olotila. Matti Vanhasen sanoin: ”Politiikassa hallituksen ja opposition välillä ei ole mitään sellaista, mitä voisi kutsua herrasmiesmäisyydeksi.”

Disinformaatio on olennainen osa poliittista viestintää. Yhdysvalloissa termillä ratfucking, rotannussiminen tarkoitetaan poliittisen vastustajan kampanjan salaista ja toisinaan laitonta häirintää, sabotaasia ja likaisia temppuja (engl. dirty tricks). Termin toivat yleiseen tietoisuuteen Bob Woodward ja Carl Bernstein kirjassaan All the President's Men (1974).

Vaaleissa käytetään monenlaisia konnankoukkuja. Kristillisten ehdokas Raino Westerholm oli istuva kansanedustaja ja Esko Almgren nuorempana hänen haastajansa. Hän osoitti kuitenkin kunnioitusta vanhemmalle valtiomiehelle pyytämällä aina vaalitilaisuuden alussa esirukousta Rainolle, joka on ollut viime aikoina kovin sairaana... Westerholm putosi ja Almgren tuli valituksi.

Toisinaan ilkeilyn tekijät paljastuvat vain osittain. Teollisuuspiirien tuella perustettu A. I. Arwidsson –seura levitti muutamassa päivässä 1970-luvun alkupuolella etelä-Suomeen 700 000 tarraa ja julistetta, jossa oli idästä alkaen punertava Suomen lippu – turkulaisen Akateemisen sosialistiseuran eli vasemmistolaisen opiskelijajärjestön inspiroimana – ja sen alla teksti Tätäkö haluat? Rahoittajat paljastuivat vasta 1990-luvulla.

Johtavissa asemissa olevat joutuvat sietämään monenlaista harhaviestintää. Presidentinvaalien 2000 alla levitettiin tarraa, jossa väitettiin Tarja Halosella olevan suhde Helena Petäjistön kanssa. Väitettä monistettiin vielä kuusi vuotta vaalien jälkeenkin internetin keskustelupalstoilla. Tarrassa mainituilla ei ole mahdollisuutta uskottavasti irtisanoutua väitteistä.

Presidentinvaalien 2006 alla netissä levisi keksitty sitaatti Tarja Halosen vappupuheesta 1976, jossa hän muka olisi vaatinut Suomea liittymään Neuvostoliittoon. Samaa huhua levitettiin jo kesällä 2004 eräällä keskustelupalstalla. Myös Helsingin Sanomien keskustelupalstalla viestiä monistettiin 2005. Juttu on tietysti pötyä.

Aina ei tyydytä sanoihin. Maailmanpankin pääjohtaja James D. Wolfensohn kakutettiin Helsingissä 29.3.2001.

Puoluetovereita voidaan kohdella kuin vierasta sikaa. Esko-Juhani Tennilä esitteli ylpeänä Vuotosta käsittelevää (runo)kirjaansa "Tätä koskea ei kahlita" Claes Anderssonille joka pyöritteli kirjaa kädessään ja totesi "Hieno ja valitettavan osuva nimi, Esko-Juhani Tennilä: Tätä poskea ei kahlita." Reijo Lindroos (sd) oli puhumassa ulkoilmatilaisuudessa, peräti vappuna. Yleisön joukossa etualalla pyöri ympärijuovuksissa oleva mies, joka huuteli puhujalle että "Älä valehtele", tai "Samanlaisia paskoja kaikki" ym. Lindroos hermostui ja täräytti pöntöstä: "Jos et sä retku pidä turpaas kiinni mä hankin sulle työpaikan!" Mies vaikeni oitis.

On varsin poikkeuksellista, että puhemies antaa edustajalle huomautuksen tämän kielenkäytöstä täysistunnossa. Perustuslaki (31 §) edellyttää kansanedustajan esiintyvän vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä.

Puhemies Riitta Uosukainen antoi Paavo Lipposelle huomautuksen kielenkäytöstä lokakuussa 1996 pääministerin hiillyttyä opposition Mauri Pekkariselle tämän arvosteltua ministeri Arja Alhoa: Sanonta nahkurin orsilla tavataan jäi eloon.

Kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr.) näytti Eduskunnan kahvilassa 13.12.2000 keskisormeaan valtiovarainministeri Sauli Niinistölle tämän äänestettyä eduskunnan lisärakennuksen rakentamista vastaan eli eduskuntaryhmien sopimusta vastaan. Puhemies Riitta Uosukainen antoi Sinnemäelle moitteet pari päivää myöhemmin – puhelimitse.

Toisinaan poliitikko voi onnistuneesti puolustautua häneen kohdistunutta arvostelua vastaan käyttämällä vastustajan aseita, itämaisten kamppailulajien parhaiden perinteiden mukaisesti. Vastavittuilu on tehokasta vastustajan voimaa hyödyntämällä. Esimerkistä käy MEP Lasse Lehtisen kolumni Iltasanomissa helmikuussa 2007, jossa hän julkaisi arvostelijansa lähettämän sähköpostiviestin – kokonaisuudessaan.

 

MATTI WIBERG, valtio-opin professori Turun yliopistossa

 

Kirjoittaja kerää aihepiirin anekdootteja tutkimusaineistoksi. Niitä voi lähettää osoitteeseen wiberg@utu.fi.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Vilmos Voigt ja SKS:n henki

Päivystävä tekstintutkija: Lisää lauluja siirtomaa-Suomesta

Matkaoppaana Lönnrot

Talviteiltä taipaleille

Härkätiellä historiasta huomiseen

Kielen tiellä

Korsan kulkijat (ks. myös video)

Apinavaaran arvoitus

Nimenpyörittäjä: Kepeästi Pilvilinnankadulla

Isa Aspin lyhyt runoilijantie

Alfhild ja Viktor – 1890-luvun kihlaparin kirjeiden kertomaa

Kulttuurimaiseman kivikautiset juuret

Gradut: ”Yksinpä vapaudenajalle sangen ruma juttu”

Juhlapuheet vaihtuivat talkootunneiksi

Nilkan pakina: Pyykitystä ja rajankäyntiä

Aineksista aiheiksi: Saunapoluilla ja Karjalan teillä

Kotiseutupäivillä Joensuussa: Rajalla, takamailla vai risteyksessä? (ks. myös lisäkuvat)

Kaulakorun pitkä matka

Ajan sana: Nivelvaiheessa

Märepala: -ttuilu politiikassa

Yleisökysymys: Paikannimi – este vai houkutin?

Arvioita ja katsauksia: Maltillisen sivistysporvarin muotokuva (VAIN VERKOSSA)

Arvioita ja katsauksia: Eläköön moderni sarjatuotanto! (VAIN VERKOSSA)

Arvioita ja katsauksia: Postitien viestit ja kulttuurihistoria (VAIN VERKOSSA)

Arvioita ja katsauksia: Kantele – kansallinen, suurimuotoinen, analyyttinen

Arvioita ja katsauksia: Painavaa puhetta puheesta

Arvioita ja katsauksia: Yrjö Jylhä, polttomerkitty runoilija

Arvioita ja katsauksia: Nimikkeen taipuminen lehtikielessä

Arvioita ja katsauksia: Lukupiirissä jaetaan tunteet ja tarinat

Arvioita ja katsauksia: Kertomuksia uunin kupeesta

Arvioita ja katsauksia: Perusteellinen paikallisarkeologia varoo yleistyksiä

Arvioita ja katsauksia: Armfeltin tavarat

Arvioita ja katsauksia: Rautatieasemat ympäristönsä keskuksina

Arvioita ja katsauksia: Kadonneen ajan etsijä

Yhtä laiha kuin mä (Kolumni)

Taas tarvitaan impivaaralaisuutta (Suoomalaisen kirjallisuuden järkäleistä)

Länsirannikolta kajahtaa

”Etnografin ja muinaistutkijan luvattu maa”

Pääkirjoitus: Teille ja laajakaistoille

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.