LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Hänet halusin tavata: Pirjo Hiidenmaa tapasi Lea Laitisen

Kuva: Reijo Piispanen

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on yhdessä Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen kanssa laatinut suomen kielen toimintaohjelman. Ohjelmassa esitetään lukuisia toimenpiteitä, joilla suomen kielen käyttöä ja asemaa voitaisiin vahvistaa. Suositusten tueksi esitetään laajoja analyysejä suomen kielen tilanteesta. Ohjelman työryhmän jäsentä, suomen kielen professoria Lea Laitista haastatteli Hiidenkiven päätoimittaja Pirjo Hiidenmaa.

 

Professori Lea Laitinen, kuinka hyvin suomen kieli voi, jos arvioit sitä kouluasteikolla 4–10?

Riippuu siitä, mitä mittaa. Ei suomen kieli minusta ole rapautumassa eikä pirstoutumassa. Hallinnon kielelle tekisi kyllä joskus mieli antaa nelonen, koska se tekee ihmisistä toivottomia.

Enimmäkseen suomi voi hienosti ja ansaitsee täydet pisteet. Sitä puhutaan, luetaan ja kirjoitetaan monipuolisemmin kuin koskaan. Se on Suomen valtakieli, jolla on jo pitkään ollut lainkin turva toisin kuin monien muiden maiden pääkielillä. Mutta sille laki ei voi mitään, että suomi on samaan aikaan maailmassa vähemmistökieli. Se menettää tällä hetkellä asemiaan englannille omassakin maassa. Joillain toiminta-alueilla, esimerkiksi luonnontieteen, teknologian tai kaupan alalla, tätä on pidetty jopa väistämättömänä.

Pahin vaara on se, että maahan muodostuu taloudellis-tekninen valtaeliitti, joka etääntyy kielellisestikin muusta väestöstä. Parhaimmillaan monikielisyys on yhteisön keskeinen voimavara. Siksi Suomen valtio tarvitsisi laajan kielipoliittisen ohjelman, jollaisen muut pohjoismaat ovat jo laatineet kieltensä vahvistamiseksi.

Suomen kielen toimintaohjelmassa on tehty pohjatyötä tällaiselle kokonaisstrategialle. Tarkoituksena on innostaa valtiovaltaa ja kansalaisia kielipoliittiseen päätöksentekoon. Yksi keskeinen ajatus on kielten rinnakkainelo, joka perustuu kieliyhteisön omaan tahtoon. Tämä vaatisi kuitenkin vilkasta kansalaiskeskustelua ja kielellisesti tietoisia päättäjiä.

 

Tarvitaanko muistakin kielistä ohjelmat?

Suomessa puhutaan muitakin kieliä kuin suomea. Miten tämä ohjelma palvelee niitä? Vai pitääkö joka kielestä tehdä oma ohjelmansa?

Kuten sanottu, maan enemmistökielen käyttöä selvitettiin siksikin, että saataisiin valtiovalta ymmärtämään Suomen tarvitsevan kielipoliittista ohjelmaa kaikkia kieliään varten. Kotimaisista vähemmistökielistä on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä omat ohjelmansa, joiden esitöihin voi tutustua osoitteessa http://www.kotus.fi/index.phtml?s =2162.

Lisäksi Suomessa on myös muita, suuriakin kielivähemmistöjä, joiden tilannetta pitäisi kartoittaa ja miettiä. Samanlaisia asioita ratkotaan monissa Euroopan maissa, joiden vähemmistökieliin kohdistuvaa politiikkaa valvoo Euroopan neuvosto. Ei tässä suinkaan yksin olla.

 

Päivä diktaattorina

Jos saisit diktaattorina korjata yhden asian, joka parantaisi suomen kielen asemaa, mitä tekisit?

Hm – toimintaohjelmassa esitetään kaksikymmentäviisi isoa ja useita pienempiä ehdotuksia, jotka kaikki parantaisivat suomen kielen asemaa. Jospa määräisin yksinkertaisesti, että ohjelma toteutetaan? Silloin kannattaisi varmaan aloittaa koulusta. Luokanopettajien koulutuksen ja lukion suomen kielen oppituntien vähäinen määrä ovat ongelmia, jotka pitää hoitaa kuntoon nopeasti.

Millaisia valintoja teet itse suomen kielen opetuksen ja tutkimuksen edustajana suomen kielen edistämiseksi? Kuinka hyvin nämä valinnat sopisivat muille kuin suomen kielen professoreille ja  laitoksille?

Olen viime vuosina yrittänyt vaikuttaa oman yliopistoni kielipolitiikkaan ja pitänyt myös tutkimuksessa ja opetuksessa esillä suomen kielen asemaa ja sen julkisen käytön historiaa. Kielipoliittinen itseymmärrys ja suunnittelu on tietysti tarpeellista kaikilla aloilla. Yliopistoista pitäisi valmistua sellaisia ammattilaisia, jotka ymmärtävät äidinkielen mahdollisuudet monikielisessä maailmassa. Opiskelijoita nämä kysymykset kyllä kiinnostavatkin.

Kun oma laitokseni ensi vuodenvaihteessa yhdistyy nordistiikan ja fennougristiikan laitosten kanssa, syntyy kaksikielinen laitos, jossa käytetään virallisesti suomea ja ruotsia mutta jota rikastuttavat myös monet sukulaiskielet ja niillä kirjoitettu kirjallisuus. Viime aikoina on huomattu, että vuorovaikutuksen pohjaksi riittää hyvin osittainenkin kielitaito. Olemme kokeilleet tulevien kollegojemme kanssa alustavasti sellaista toimintatapaa, että jokainen puhuu omaa äidinkieltään.

 

Mihin jäi tietokirjallisuus?

Puhutte toimenpidesuosituksissa kauno- ja tietokirjallisuuden kääntämisestä mutta ette mainitse mitään suomeksi kirjoitetusta tietokirjallisuudesta. Eikö alkuperäinen suomeksi kirjoittaminen ole niin tärkeätä? Tämän vuoden aikana monet tietokirjakustantamot ovat joko vähentäneet rajusti toimintaansa tai lopettaneet kokonaan.

Vaikka suomenkielistä tietokirjallisuutta käsiteltiin, sen tukemista ei tosiaan mainittu suosituksissa erikseen. Ohjelma sisältää lähinnä näkökulmia suomen kielen käyttöön eri elämänalueilla. Kattavaan kartoitukseen ei työryhmä näissä talkoissa venynyt, vaikka opetusministeriö tukikin hanketta myöntämällä Kotukselle määrärahan aineiston keruuta ja tulosten julkistamista varten. Suosituksista puuttuu siis monia isoja asioita!

Toivottavasti valtio asettaa seuraavaksi niin edustavan toimikunnan, että tähänkin tärkeään kysymykseen paneudutaan kokonaisstrategiassa tarkemmin. Tietokirjallisuus pitää yllä kansalaisten monipuolista asiantuntemusta ja takaa samalla osaltaan sen, ettei suomi syrjäydy kotikieleksi ainoastaan arkielämän tai lähipiirin asioiden ilmaisuun.

Tulevaisuudessa suomenkielisellä tietokirjallisuudella saattaa olla vielä nykyistäkin keskeisempi merkitys, jos tiedettä ruvetaan tekemään tärkeimmillä kansainvälisillä kielillä ja vain tutkimustulokset julkistetaan yleistajuisesti suomeksi. Suomentaminen ja suoraan suomeksi kirjoittaminen ovat kaksi yhtä olennaista suomenkielisen kirjoittamisen puolta – ja ovat olleet sitä alusta asti, 1500-luvulta lähtien.

 

Puhuvatko eri sukupolvet eri kieltä?

Miltä sukupolvien erot näyttävät? Me keski-ikäiset olemme ilmeisesti olleet tekemässä päätöksiä, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen. Nuoret toisaalta harjaantuvat englannin kielen käyttöön netin, viihteen ja pelimaailman vaikutuksesta, eivätkä he edes kaipaa suomenkielisiä ohjeita.

Kyllähän lapset elävät aika erilaisessa maailmassa kuin mihin itse kasvoimme. Monet heistä osaavat käyttää englantia harrastuksissaan sujuvasti jo ennen kouluikää. Ohjelmassa ehdotetaankin muun muassa sitä, että englannin kouluopetuksen tapaa ja määrää harkittaisiin uudelleen ja että tietokone- ja videopelien suomentamista tuettaisiin. Mutta vaikka nuorten kielellinen maailma on alusta asti vähintään kaksikielinen, englanti ei ole tutkijoiden havaintojen mukaan syrjäyttänyt heillä suomea vaan toimii tilanteen mukaan suomen rinnalla.

Ehkäpä sukupolvien välimatka ei lopulta olekaan niin kovin suuri. 2000-luvulla on tietysti kuljettu pitkälle eteenpäin yhden kielen ja yhden mielen ideologiasta. Mutta jo vuonna 1982 Pentti Saarikoski kirjoitti: Maailma ei hengittäisi jos kieliä olisi vain yksi. Nuorten maailma hengittää.

 

PIRJO HIIDENMAA

 

Suomen kielen toimintaohjelma on luettavissa osoitteessa http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/.

Siitä voi lähettää palautetta osoitteeseen skt-palaute@kotus.fi.



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.