LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2010
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Härkätiellä historiasta huomiseen

Harjoitukset Härkätien varressa Letkun pirtillä. (Kuva: Merja Isotalo)

 

MERJA ISOTALO

 

Tuu tuu tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisen härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Näin teidän uuden portin.
Haka alla, pyörä päällä,
karhun talja portin päällä.

 

Olavi Pesonen: Laulukirja. 21. painos. Osakeyhtiö Valistus 1960. Vuonna 1964 kirjoitan Pesosen laulukirjan ensimmäiselle sivulle Merja Koiranen I C.

 

Laulusta lähdetään ja perinteestä

Pieni kyselykierros vahvistaa oman kokemuksen: ”Tuu Tuu tupakkarullan” ensimmäinen säkeistö hallitaan hyvin, toisen osaavat vain harvat. Kehtolaulusta on tullut samaan tapaan sävel- ja sanahokema kuin televisiomainoksista nykyään, kuten ”Saarioisten...” tai ”Vasara ja nauloja...” Mainostoimistoa ei aikanaan tarvittu, kun Suomen kansa sävelsi ja sanoitti laulunsa. ”Tuu tuu tupakkarullastakin” on löydetty nelisensataa versiota.

Harvoin kukaan pysähtyy miettimään yleisesti tunnetun, jo lapsena moneen kertaan kuullun laulun sanoja. Näinä valistuksen aikoina tietysti voi herätä ihmettelemään, miksi lasten unilaulussa lauletaan tupakasta. Ainoa vastaan tullut selitys on ollut entisaikojen suomalaisten tupakanviljely: tupakanlehdet kuivattiin ja käärittiin rullalle, ja näin saatiin tupakkarulla, joka muistutti kapaloitua lasta.

 

Tielle päästään ja historiaan

Härkätie on vanhimpia historiallisia teitämme. Vanhimmaksi sen mainitsevat ainakin kaikki Härkätien varren toimijat. Turun linnasta Hämeen linnaan – tai Hattulan Pyhän Ristin kirkolle – johtavan tien varhaisvaiheet ulottuvat nykytiedon mukaan rautakauden loppuun viikinkiajalle, noin 800-luvulle.

Härkätie-nimi on tavallaan hämäävä, koska matkaa ei yleensä taitettu härällä vaan hevosella. Härkiä käytettiin keskiajalla ja uuden ajan alussa Varsinais-Suomen ja Someron vahvan savikkoalueen kyntötöissä, ja keskiajan Häme oli tunnettu hevosmaakunta. Hämeessä härkien pito syrjäytti hevosten käytön vasta 1600-luvulla, kun kruunu vei talonpoikien hevosia armeijan loppumattomiin tarpeisiin, varsinkin 30-vuotiseen sotaan Saksaan. Pakko-ottojen välttämiseksi siirryttiin härkiin.

Keskiajalla Härkätie yhdisti valtakunnan kaksi tärkeää linnaa, Turun linnan ja Hämeen linnan. Se merkitsi sotilaiden, hallintomiesten ja verottajan kulkua Härkätiellä. Tietä käyttivät lisäksi varsinkin kirkonmiehet ja myös pyhiinvaeltajat, sillä Härkätie liitti toisiinsa Turun Tuomiokirkon, Rengon Pyhän Jaakon kirkon sekä Hattulan Pyhän Ristin kirkon. Tavallistakin kansaa Härkätiellä kulki, koska kirkkojen vierellä pidettiin suurina juhlapyhinä markkinoita eli messuja, jotka vetivät puoleensa sekä kauppiaita että rahvasta.

Matkustaminen ja matkailu olivat alkaneet, mutta palveluita ei tien varrella juuri ollut. Kun kievarit puuttuivat, yövyttiin sekalaisissa majapaikoissa, joista osa oli erämiestenkin käytössä. Nimistön perusteella niitä olivat esimerkiksi Rengon Asemi, Tammelan Pyhäjärven Mämmi, Mämmikallio ja Mämmikari sekä Marttilan Pirttiniemi. Mämmi-nimet selittää se, että mämmi oli matkustavaisten perusevästä.

Kruunu kiristi otettaan ja määräsi kievareita perustettavaksi varsinkin omien miestensä matkojen helpottamiseksi. Härkätien kievarit sijaitsivat Rengon kirkolla, Tammelan Portaassa, Someron Lahdessa, Marttilan Juutilassa ja Liedon Pinomäessä.

Härkätien yhdistämät Varsinais-Suomi ja Häme muodostivat pitkään yhtenäisen liikennealueen. Tilanne muuttui vasta 1800-luvulla, kun alettiin siirtyä konevoimaan: ensin tuli rautatie, sitten autoliikenne. Kun vuonna 1962 saatiin valmiiksi uusi valtatie 10, Härkätie muuttui pääosin kylätieksi. Härkätien merkityksestä kuitenkin historiallisena reittinä kertoo se, että Euroopan neuvoston kulttuuritiet -projektiin sekä viikinki- että hansatieverkostoihin valittiin edustajaksi juuri Härkätie.

 

Kulkemisesta matkailuun

Härkätie on tunnettu laulustaan, mutta muuten tietämys on satunnaista. Monenlaista markkinointiviestintää tarvitaan, jotta matkailijat löytävät Härkätien ja sen kohteet.

Lomasuomen (www.lomasuomi.fi) sivuilla esimerkiksi kerrotaan, että Hämeen Härkätie-reitin pituus on 170 kilometriä ja että se on Suomen varhaishistorian merkittävin tie, jota yli tuhannen vuoden ajan kauppiaat, sotilaat, talonpojat ja kuninkaat ovat käyttäneet.

Nykyisestä reitistä kerrotaan, että tie ”kulkee lähes alkuperäisessä maisemassa kirkonkylien, varsinaissuomalaisten peltolakeuksien ja jokilaaksojen sekä hämäläisten metsäseutujen läpi. Härkätien varrelta löytyy monia historiallisia käyntikohteita ja nähtävyyksiä sekä arvokkaita luontokohteita kuten Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot.”

Täsmälleen samat asiat ja lauseet toistuvat myös uuden Visit Finland -portaalin (www.visitfinland.fi) sivuilla, joilla on lisäksi tarkka reitti tienumeroineen: ”Turusta tietä 10 Liedon kautta Torstilaan, jonka jälkeen vasemmalle tielle 2230 Tarvasjoelle – tie 2250 Marttilaan – tie 2264 Koski TL:iin – tie 2810 Somerolle – tie 2802 ja 2824 Portaan kautta tielle 2831 – tie 10 Renkoon – tie 2855 Hämeenlinnaan.”

Matkailun edistämiseksi on meneillään Härkätiellä historiasta huomiseen -esiselvityshanke. Se on EU-rahoitteinen kolmen toimintaryhmän eli Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanien, LounaPlussan ja Linnaseudun tukema projekti, jossa selvitetään toimijoita, heidän toiveitaan ja resurssejaan sekä haetaan kehittämisideoita ja yhteistyöverkostoja. Hanketta hallinnoi hieman yllättäen Härkätien Teatteriyhdistys ry.

 

Tieltä teatteriin

Talvella 2004 minulle soittaa Letkun Maamiesseuran sihteeri Eija Laine ja pyytää kirjoittamaan näytelmän heidän kesäjuhlaansa, koska olin tehnyt pienen historiallisen kuvaelman Letkun kyläkoulun 100-vuotisjuhlaan edellisenä vuonna. Vastaan kyllä ja sitten jatkamme puhumista maaseudun kehittämisestä ja kylien yhteistyöstä. Kuulen yhtäkkiä sanovani: ”Perustetaan Härkätien teatteri!” Ja Eija vastaa kyllä.

Siitä alkoi erikoinen Härkätien innoittama prosessi, kolmen kylän, Letkun, Torron ja Portaan, yhteinen ponnistus oman historian elävöittämiseksi teatteria tekemällä. Noin sadan hengen joukko on sittemmin ollut vuosittain mukana, kyläläisten lisäksi muitakin tammelalaisia ja forssalaisia. Kahtena ensimmäisenä vuonna saimme LounaPlussan kautta EU-rahaa, mutta pääosin on tultu toimeen omillamme Tammelan kunnan, Hämeen taidetoimikunnan ja muutamien sponsoreiden avittamina.

Esitysten toteuttaminen tapahtuu toisella tavalla kuin teatterissa yleensä. Ensin tutkin Härkätien sekä sen varren kylien ja pitäjien historiaa, sitten ehdotan yhteisessä kokouksessa aikaa vuoden tarkkuudella ja hiukan teemaakin ja keskustelemme aiheesta. Sen jälkeen kiinnostuneet ilmoittautuvat ja esittävät mahdollisia toivomuksia omista rooleistaan.

Useimpina vuosina meillä on ollut keväisin historialuento tulevan kesän aikakaudesta, ruokakurssi, vaatetuskurssi ja retki aiheeseen liittyvään kohteeseen. Näin saamme tietoa ja yhteisen näkemyksen siitä, mitä aiomme esittää. Samaan aikaan teen käsikirjoitusta, mietin tarinaa, tutkin historiaa ja sovitan rooleja toivomusten mukaan ja lopulta ”plari” on käsissä – harjoitukset voivat alkaa.

Härkätien Teatterin kuvaelmat alkoivat vuodesta 987. Seuraavana vuonna siirryimme ristiretkiaikaan, sitten keskiaikaan, sitten 1500-luvulle ja siitä aina seuraavalle vuosisadalle. Tarina alkaa ensimmäisessä kylässä, jatkuu toisessa ja päättyy kolmannessa, mutta ne voi katsoa myös erikseen. Pieni joukko, kolmesta kahdeksaan näyttelijää, on mukana kaikkien kolmen kylän esityksissä viemässä tarinaa eteenpäin.

Härkätiellä ovat vaeltaneet sekä teatterissa että todellisuudessa muun muassa viikingit, kirkonmiehet, pyhiinvaeltajat, linnanherrat, Mikael Agricola, hakkapeliitat ja teatteriseurueet. Haluamme pysyä mahdollisimman tarkasti historiallisissa tosiasioissa ja myös todellisissa henkilöissä.

Esityksiin kuuluu toisen näytöksen ajanmukainen tarjoilu, jolloin yleisö on osa esitystä. Viikinkiajan ruoka oli helppo toteuttaa. Sen sijaan astioiden kanssa oli tulla ongelma, kun paperilautaset ja muovihaarukat eivät tulleet kysymykseen. Ohjaajamme Tanja Thomsson ilmoitti, että hän tekee lautaset, ja niinpä hän teki 250 lautasta ilman dreijaa. Yksi pääosan esittäjistä valmisti lusikat, ja näin meillä oli käytössä 300 puulusikkaa.

 

Historiasta huomiseen

Tulevaisuus tuntuu turvatulta ainakin Härkätien Teatterin osalta. Esiintyjien ikähaitari on ollut laaja, vanhimmat 80-vuotiaita ja nuorin roolinhaltija syntyi vasta neljä kuukautta esitysten jälkeen. Mukana on vanhempia lapsineen ja myös kolmen sukupolven perhe.

Härkätien tulevaisuus on varmasti myös turvattu. Palvelut ja matkailu kasvavat, vaikka perinteisten elinkeinojen harjoittajia on vähemmän. Tie on suosittu moottoripyöräilijöiden reitti, ja polkupyöräilijöitäkin olisi enemmän, jos pyöräily olisi turvallisempaa. Kiihkeän elämänmenon vastapainoksi vaeltaminen on saanut liikkeelle yhä enemmän harrastajia, sen yhtenä erityisenä muotona nimenomaan pyhiinvaeltaminen. Härkätiellä mennään historiasta huomiseen.

 

Merja Isotalo on kulttuurihistorioitsija ja kouluttaja.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Vilmos Voigt ja SKS:n henki

Päivystävä tekstintutkija: Lisää lauluja siirtomaa-Suomesta

Matkaoppaana Lönnrot

Talviteiltä taipaleille

Härkätiellä historiasta huomiseen

Kielen tiellä

Korsan kulkijat (ks. myös video)

Apinavaaran arvoitus

Nimenpyörittäjä: Kepeästi Pilvilinnankadulla

Isa Aspin lyhyt runoilijantie

Alfhild ja Viktor – 1890-luvun kihlaparin kirjeiden kertomaa

Kulttuurimaiseman kivikautiset juuret

Gradut: ”Yksinpä vapaudenajalle sangen ruma juttu”

Juhlapuheet vaihtuivat talkootunneiksi

Nilkan pakina: Pyykitystä ja rajankäyntiä

Aineksista aiheiksi: Saunapoluilla ja Karjalan teillä

Kotiseutupäivillä Joensuussa: Rajalla, takamailla vai risteyksessä? (ks. myös lisäkuvat)

Kaulakorun pitkä matka

Ajan sana: Nivelvaiheessa

Märepala: -ttuilu politiikassa

Yleisökysymys: Paikannimi – este vai houkutin?

Arvioita ja katsauksia: Maltillisen sivistysporvarin muotokuva (VAIN VERKOSSA)

Arvioita ja katsauksia: Eläköön moderni sarjatuotanto! (VAIN VERKOSSA)

Arvioita ja katsauksia: Postitien viestit ja kulttuurihistoria (VAIN VERKOSSA)

Arvioita ja katsauksia: Kantele – kansallinen, suurimuotoinen, analyyttinen

Arvioita ja katsauksia: Painavaa puhetta puheesta

Arvioita ja katsauksia: Yrjö Jylhä, polttomerkitty runoilija

Arvioita ja katsauksia: Nimikkeen taipuminen lehtikielessä

Arvioita ja katsauksia: Lukupiirissä jaetaan tunteet ja tarinat

Arvioita ja katsauksia: Kertomuksia uunin kupeesta

Arvioita ja katsauksia: Perusteellinen paikallisarkeologia varoo yleistyksiä

Arvioita ja katsauksia: Armfeltin tavarat

Arvioita ja katsauksia: Rautatieasemat ympäristönsä keskuksina

Arvioita ja katsauksia: Kadonneen ajan etsijä

Yhtä laiha kuin mä (Kolumni)

Taas tarvitaan impivaaralaisuutta (Suoomalaisen kirjallisuuden järkäleistä)

Länsirannikolta kajahtaa

”Etnografin ja muinaistutkijan luvattu maa”

Pääkirjoitus: Teille ja laajakaistoille

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.