LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Tytöt, pojat ja äidinkielen taidot


Kuva: Nordic Photos / SKOY

Tytöt ovat poikia kiinnostuneempia niin lukemisesta kuin kirjoittamisesta. Pojat kunnostautuvat etenkin harrastuksiin liittyvien erikoiskielten käyttäjinä.

 

ANNELI KAUPPINEN

 

Sanasta äidinkieli tulee monille ensimmäiseksi mieleen koulun oppiaine. Tarkemmin ajateltuna se liittyy yksilön ja myös koko yhteisön tai kansakunnan identiteettiin ja perusoikeuksiin. Miten nuoret äidinkieltään suomea osaavat ja käyttävät?

 

Konkreettisesti äidinkieli toteutuu jokapäiväisinä keskusteluina, kuunteluna, puhumisena, lukemisena ja kirjoittamisena. Äidinkielen olemassaolo ja elämä riippuvat siitä, millaisessa tekstimaailmassa ihminen elää, mitä valintoja hän tekee ja millaisten puhuttujen ja kirjoitettujen tekstien kautta hän maailman hahmottaa.

 

Kielitaidon kirjo

Kielitaidon kirjo -tutkimuksessamme olemme selvittäneet, mitä lukiolaisen äidinkielen taidoilla tarkoitetaan ja millä keinoin niitä voidaan kehittää ja arvioida. Kyselymme mukaan lukiolaiset näyttävät arvostavan äidinkieltään. He ovat myös tietoisia oman kielenkäyttönsä vaihtelusta. Yli puolet vastaajista mainitsi käyttävänsä puheessaan yleiskieltä lähes aina tai usein. Murteiden taitajiksi tunnustautui noin 40 prosenttia. Ainoa sukupuolten välinen tilastollisesti merkitsevä piirre syntyi siitä, että poikien joukossa oli enemmän harrastusalan erikoiskielen käyttäjiä.

Lukiolaisten mielestä opetusta tulee saada omalla äidinkielellä. Lähes kaikki haluaisivat säilyttää äidinkielensä ulkomaille muutettuaan. Myös suomen kielellä kirjoitettua tietokirjallisuutta heidän mielestään tarvitaan.

Sukupuolten välillä on merkitseviä eroja lukion ja korkeakoulun englanninkielisen opetuksen merkityksestä: pojat antaisivat englannille enemmän sijaa kuin tytöt. Monet pojat kertoivat lukevansa sekä painettuja että internetissä julkaistuja tietotekstejä pääosin suomeksi mutta muillakin kielillä. Tässä näyttäisi toteutuvan Kotuksen äskettäin julkaisemassa Suomen kielen toimintaohjelmassa esitetty rinnakkaiskielisyyden periaate. Sen mukaan suomen kieltä kannustetaan käyttämään aina kun mahdollista ja tarvittaessa muiden kielten rinnalla.

 

Vapaa-ajan lukemista

Kysyttäessä, millaisten tekstien kanssa nuoret ovat vapaa-aikanaan tekemisissä, joudutaan pohtimaan, kuinka monia lukemisen ja kirjoittamisen tapoja on olemassa. Nykyihmisen tekstimaailma on muuttunut nopeasti. Olennaisia seikkoja ovat sähköisen median läsnäolo kaikkialla, puhuttujen ja kirjoitettujen kielimuotojen moninaistuminen ja monikulttuurisuus, lähi- ja etäyhteyksien nopeus ja helppous.

David Barton käyttää ekologista kielikuvaa: onko koulu kuin kasvihuone, joka ympäristössä elävien tekstilajien runsaudesta valitsee vain tietyt ja keskittyy niiden vaalimiseen.

Lukiolaisten vapaa-ajan tekstikäytänteisiin kuuluvat muun muassa sähköposti, internetin keskustelupalstojen lukeminen ja kirjoittaminen, näistä Messenger- ja IRC-tyyppiset keskustelut ovat monien päivittäisiä rutiineja. Vuorovaikutteinen kielenkäyttö on yleisemminkin nuorten suosiossa, sillä arvostetuimpia kielenkäyttötaitoja vastaajien mielestä olivat keskustelu- ja väittelytaidot. Kirjoittaminen ei saanut yhtä vahvaa kannatusta.

Kansainvälisistä tutkimuksista tuttu tulos, tytöt suosivat kaunokirjallisuutta, toistuu tässäkin tutkimuksessa. Lukiolaistytöt lukevat kaunokirjallisuutta, keskustelevat siitä ja arvostavat sitä kielenkäyttötaitona enemmän kuin pojat. Pojat lukevat painettuja tietokirjoja ja nettitekstejä enemmän kuin tytöt. Tietoteksteistä ja asiantuntija-artikkeleista he myös keskustelevat enemmän. Kaiken kaikkiaan nykynuorten tapa liikkua tekstien maailmassa herättää ajatuksia paitsi erilaisista lukemisen tavoista ja myös puhutun ja kirjoitetun keskustelun eroista.

 

Johtuvatko erot biologiasta vai koulusta?

Yhteiskunnassamme tytöillä on tasavertaiset mahdollisuudet koulunkäyntiin ja opiskeluun. Mutta niin meillä kuin muissakin länsimaissa luku- ja kirjoitustaidosta on noussut uusi huoli: poikien heikompi menestys.

Pisa-tutkimuksessa pojat eivät selviytyneet yhtä hyvin kuin tytöt – Suomessa ero oli muita maita suurempi. Opetushallituksen raportin mukaan noin puolet alakoulun päättäneistä tytöistä on hyviä kirjoittajia, pojista vain joka viides. Ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten sanotaan heikentyneen, mutta niissäkin tytöt onnistuvat keskimäärin paremmin kuin pojat. Tyttöjen ja poikien luku- ja kirjoitustaitojen eroista on runsaasti myös kansainvälisiä tietoja.

Mistä oikein on kysymys? Onhan miehistä on aina löytynyt kielenkäytön taitajia yhteiskunnan näköalapaikoille. Johtuuko ero joistakin biologisista tekijöistä, vai onko syytä koulussa tai arviointimenetelmissä?

Kyselymme perusteella lukemisen määrissä ei ole sukupuolieroja, mutta kirjoittaminen näyttää kuuluvan säännöllisemmin tyttöjen kuin poikien vapaa-aikaan. Lukiolaistytöt kirjoittavat muun muassa kertomuksia, runoja, (havainto)päiväkirjaa, lehtikirjoituksia. Tyttöjen alaa ovat myös Facebookin tyyppiset foorumit. Kirjeitäkin tytöt kirjoittavat, tosin harvakseltaan. Blogien ja fanifiktioiden kirjoittamisessa ei ole eroja. Pojat ovat ahkerampia vain joissakin nettikeskustelulajeissa.

Brittitutkija Elaine Millard esittää kiinnostavan rinnastuksen: Vuodelta 1987 on tieto, että monilla alakoululaistytöillä saattoi olla jopa seitsemän kirjeenvaihtotoveria, mutta pojista kolmasosa ei kirjoittanut vapaa-aikanaan.

Millard yhdistää tyttöjen kirjoitusharrastuksen viktoriaanisen ajan naisihanteisiin. Sivistyneen nuoren naisen tuli lukea ja kirjoittaa hyvin ja virheettömästi, ja hänen piti myös hallita ilmaisun hienoudet paremmin kuin oman yhteiskuntaluokkansa miesten. Olisiko mahdollista, että nämä vanhat asenteet vaikuttaisivat edelleen? Onko hyvä kirjoitustaito rakentunut osaksi naisten sukupuoliroolia?

 

Eikö ”äikkä” sovi miehen rooliin?

Insinöörien kouluttajana ollessani hämmästelin usein miesopiskelijoiden heikkoa kirjoittajan itsetuntoa ja vakaata luottamusta naisten paremmuuteen: ”Minähän en ole (koskaan ollut) hyvä äidinkielessä.” ”Sisko/tyttöystävä lupasi tarkastaa raportin kielen.” Vielä 1990-luvulla jotkut heistä puhuivat torjuvasti ”sihteerihommista”. Kirjoittaminen ei ehkä olekaan ennen henkilökohtaisten tietokoneiden tuloa kuulunut laajasti miesten työelämän arkeen.

Sukupuolittuneiden asenteiden arkikokemusta ei ole helppo todentaa. Yksi esimerkki kuitenkin on amerikkalaistutkimus, jossa oppilaiden sukupuolen ohella tarkasteltiin sukupuoli-identiteettiä. Oppilaiden asenteita arvioitiin sukupuolistereotypioita luonnehtivien kysymysten avulla. Tavoitteena oli tutkia, ovatko kirjoittamismotivaatio ja kouluarvosanat yhteydessä sukupuolittuneisiin asenteisiin enemmän kuin biologiseen sukupuoleen.

Tulokset vahvistivat oletuksen. Tytöt saivat parempia arvosanoja, arvostivat enemmän kirjoittamista, motivoituivat siihen ja myös luottivat enemmän itseensä kirjoittajina kuin pojat. Mutta kun vertailtaviksi otettiin ne pojat, jotka olivat omaksuneet myös feminiinisinä pidettyjä asenteita, ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja missään edellä mainitussa asiassa. Molemmat arvostivat kirjoittamista ja saivat keskimäärin yhtä hyviä arvosanoja. Ainoaksi maskuliiniseksi piirteeksi jäi halu onnistua muita paremmin. Tutkijoiden näkemys oli, että varsinkin nuorimmat opiskelijat olettavat kirjoittamisen kuuluvan naisten tehtäviin.

Omasta tutkimuksestamme käy ilmi, että tyttöjen kurssiarvosanat ovat jo lukion toisena vuonna keskimäärin paremmat kuin poikien. Tytöt myös ottivat valinnaisia äidinkielen kursseja useammin kuin pojat.

Tytöt arvostavat poikia enemmän ohjattua kirjoitusprosessia. He mainitsivat useampia kirjoitelman suunnittelutekniikoita, olivat valmiimpia ottamaan vastaan opettajan palautetta ja arvostivat sitä enemmän. Pojat puolestaan olivat käyttäneet äidinkielen kirjoitelmia tehdessään enemmän tietokonetta sekä koulussa että kotona. Poikien varaukselliset ja epävarmat asenteet tuntuvat ristiriitaiselta, sillä tietokonehan mahdollistaisi kirjoitelman monipuolisen työstämisen. Tässä tekninen kehitys ja omaksutut sukupuoliasenteet eivät näytä kulkevan yhtä jalkaa.

 

Uusittu koe, entiset asenteet

Ylioppilastutkinnon äidinkielen koetta on kehitetty aktiivisesti. Vuodesta 1992 pelkkien tehtävänantojen rinnalla on ollut aineistokoe, joka edellyttää oheistekstien tulkintaa ja esseetyyppisen tekstin laadintaa.

Vuonna 2007 esseekokeen rinnalle tuli tekstitaitokoe, jossa vaaditaan tarkkaa analyysia ja joidenkin kirjallisuuden- ja kielentutkimuksen termien osaavaa käyttöä. Vaatimuksena on yleensä ollut lyhyehkö koevastaus.

Koeuudistuksen tekijöiden tavoitteena on ollut löytää tasapuolisesti molemmille sukupuolille soveltuvia tehtäviä. Näyttää kuitenkin siltä, että arvosanojen tilastollista eroa ei ole saatu tasoitetuksi. Olisiko mahdollista, että stereotyyppisen miehiset asenteet sittenkin olisivat yksi kirjoitustaitojen kehittymisen este?

 

Anneli Kauppinen on kielikasvatuksen professori ja suomen kielen dosentti.

 

AIHEESTA ENEMMÄN

Auli Hakulinen, Jyrki Kalliokoski, Salli Kankaanpää, Antti Kanner, Kimmo Koskenniemi, Lea Laitinen, Sari Maamies ja Pirkko Nuolijärvi, Suomen kielen tulevaisuus – kielipoliittinen toimintaohjelma. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 7. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2009. http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/

David Barton, An Introduction to the Ecology of Written Language. Oxford, Blackwell 1994.

Hannu-Pekka Lappalainen, On annettu hyviä numeroita. Perusopetuksen 6. vuosiluokan suorittaneiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arviointi 2007. Oppimistulosten arviointi 3/2008. Opetushallitus 2008.

Gemma Moss, Literacy and Gender. Researching texts, contexts and readers. London, Routledge 2007.

Frank Pajares and Giovanni Valiante, ”Gender Differences in Writing Motivation and Achievement of Middle School Students: A Function of Gender Orientation?” – Contemporary Educational Psychology 26. 2001.

 

Kielitaidon kirjo

Kielitaidon kirjo on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama tutkimushanke, jonka tavoitteena on selvittää, mitä tarkoitetaan lukiolaisnuoren äidinkielen taidoilla ja miten niitä arvioidaan. Vuosina 2008–2009 toteutettiin elektroninen kysely lukion toisen vuoden opiskelijoille. Käytettävissä on runsaat 1 500 vastausta.



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.