LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Sano se karjalaksi

Ljudmila Markianova ja Raija Pyöli: Sanakirja suomi–karjala. Salmi-Säätiö 2008.

 

Karjalan kielen aseman vahvistuessa 1990-luvun taitteesta lähtien kielestä on tehty erilaisia sanakirjoja rajan molemmin puolin. Sanakirja suomi–karjala on ensimmäinen kielen ammattilaisten laatima sanakirja, jossa lähtökieli on suomi. Tässä Salmi-Säätiön kustantamassa julkaisussa on noin 20 000 suomen kielen hakusanaa karjalankielisine vastineineen.

Sanakirja on kahden eri puolilla rajaa elävän karjalaisen tutkijan yhteistyön tulos. Ljudmila Markianova on laatinut Karjalan tasavallassa muun muassa oppikirjoja ja sanakirjoja, ja hän on myös karjalan kielen terminologisen komission jäsen. Raija Pyöli on suomalainen karjalan kielen tutkija.

Karjalan kielessä on laskutavan mukaan kolme tai neljä päämurreryhmää, ja kirjakieliä kehitetään erikseen useiden murteiden pohjalta. Markianovan ja Pyölin kirjan nimi ei vielä paljasta, mistä karjalan kielimuodosta on kysymys, mutta alkusanoissa kerrotaan, että puheena on livvi eli aunuksenkarjala. Tekijät pitävät livviä karjalan kirjakielen pohjana, ja yksi sanakirjan tehtävä onkin tämän kielimuodon normittaminen.

 

Kotikielestä sivistyskieleksi

Pitkään vain kotikielenä käytettyä karjalaa on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti sivistyskieleksi. Tähän tarvitaan uudissanoja ja erikoisalojen sanastoa. Esimerkkinä mainittakoon tietotekniikan termit laajakaista leveipolossu ja salasana – peittosana tai piäzüsana sekä lääketieteen termit sepelvaltimotauti – süväinvaldimotaudi ja aidsimmunitiettukado tai spiidu (venäläinen laina).

Sanakirjassa on käytetty myös tyylilajimerkintöjä, jotka viittaavat sanojen arkikieliseen, ylätyyliseen tai leikilliseen sävyyn. Merkinnät näyttävät koskevan kuitenkin vain suomen kieltä. Esimerkiksi hakusanan karkki jälkeen on merkintä ”ark.” (= arkikielessä) ja viittaus karamelli-artikkeliin, jossa on vain käännökset n’amu ja karameli ilman tyylilajimerkintöjä.

Modernissa karjalan kielessä on myös kansainvälisiä vierassanoja. Baari on livviksi buaru ja cappuccino on kapuccino. Vierassanojen ohella käytetään kuitenkin mielellään omaperäisiä ilmauksia. Esimerkiksi dementia voi olla paitsi dementii myös mielentülcenemine ja diabetes paitsi diabettu myös zuaharitaudi. Sanalle kvantiteetti annetaan vain käännös miärü ’määrä’ ja sanalle kvaliteetti vastine luadu ’laatu’.

Jotkin sanakirjan merkintätavat oudoksuttavat ainakin suomalaista käyttäjää. Tästä olkoon esimerkkinä puolipisteen käyttö. Yleensähän puolipisteellä ilmaistaan kahden vastineen vähäistä merkityseroa, mutta tässä teoksessa sitä käytetään muun muassa pilkun tavoin. Puolipiste ilmaisee siis synonymiaa – eikä tätä tavallisesta poikkeavaa funktiota ole esipuheessa kerrottu.

Lähdeluettelossa on joukko tuoreita karjalan sanastoa käsitteleviä julkaisuja. Sen sijaan siitä puuttuvat uudet suomen kielen sanakirjat, Kielitoimiston sanakirja (painettu versio 2006) ja sen edeltäjä Suomen kielen perussanakirja (1990–1994). Koska tekijät eivät ole käyneet nykysuomen sanastoa systemaattisesti läpi, monia tavallisiakin uudissanoja tai uusia merkityksiä on jäänyt pois. Esimerkiksi sanalla hiiri ei ole lainkaan tietotekniikkaan liittyvää merkitystä.

Toki sanakirjassa on mukana kohtalaisesti myös viime vuosikymmenten sanastoa, joista muutamia on jo mainittu. Lisäksi mainittakoon digi- ja euro-alkuiset sanat (digikamera on karjalaksi digitalikameru ja eurovaalit jeurovallicukset). Kännykkä-sanalla on jopa kolme vastinetta: kobraccu, mobil’noi telefon ja mobil’niekku.

 

Vähän esimerkkilauseita

Sanakirjaan on mahtunut mukaan jonkin verran esimerkkilauseita, ja sanonnat on merkitty vinoneliöin. Joskus käännösten tarkka vastaavuus yllättää, esimerkiksi kertaus on opintojen äiti – kerduandu on opastundan muamo. Jos sanonnalla ei ole vastaavaa sanontaa kohdekielessä, se on käännetty samanmerkityksisellä mutta eri sana-aineksia sisältävällä sanonnalla (esimerkiksi nyt hänellä on toinen ääni kellossa – nygöi häi tostu pajuo pajattau), tai jos sellaistakaan ei löydy, selittävällä lauseella (esimerkiksi suutari pysyköön lestissään – jogahizel pidäy tiediä oma tazo).

Sanakirjat ovat hakuteoksia, eikä niitä lueta kannesta kanteen. Esipuheet kannattaisi kuitenkin malttaa lukea. Markianovan ja Pyölin sanakirjan esipuheessa kerrotaan – molemmilla kielillä – keskeisiä seikkoja paitsi sanakirjan käytöstä myös karjalalle ominaisista kieliopillisista piirteistä.

Painettuun sanakirjaan ei voi mahduttaa kaikkea mitä haluaisi. Suomi–karjala-sanakirjassa on kuitenkin perussanaston lisäksi paljon tarpeellista uudissanastoa eri elämänalueilta. Karjalan kielen opiskelijat, harrastajat ja elvyttäjät voivat iloita tästä sanakirjauutuudesta. Toivottavasti kirjasta tehdään myös päivityksiä, sekä painettuja että sähköisiä.

 

LEENA JOKI, sanakirjantoimittaja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.