LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Tosiasioita laulajasta

 

Maija-Liisa Näsänen: Abraham Ojanperä. Laulajan elämä. Faros Oy 2008.

 

Pohjois-Pohjanmaalta Limingasta kotoisin ollut Abraham Ojanperä (1856–1916) oli ensimmäinen talonpoikaislähtöinen mieslaulajamme, joka sai koulutuksen ulkomaisissa konservatorioissa. Hän oli myös ensimmäinen Helsingin Musiikkiopiston suomenkielisen yksinlaulun opettaja ja tuli siten luoneeksi alan pedagogiikan perusteet.

Maija-Liisa Näsänen aloittaa Ojanperä-elämäkertansa päähenkilön hautajaisista. Romaani- ja elokuvamainen kerronta tuntuu virkistävältä. Sille löytyy käytännöllisempikin selitys: kuolinuutisia siteeraamalla pääsee osoittamaan, minkä aseman Ojanperä elon päähän päästessään oli saavuttanut, vaikkakin muistokirjoituksissa sorrutaan usein ylisanoihin.

Näsäsen ansioita on, että hän erottaa sankaritarinat tosiasioista. Hän muistuttaa aiemmista tutkijoista oikeastaan vain Pekka Gronowin pysyneen faktoissa Hiidenkiven artikkelissa (3/2001).

Koti- ja ulkomaisten arkistoaineistojen valossa ei ole dokumentoitavissa merkittäviä ulkomaisia esiintymistarjouksia, saati voittoja. Vielä Ojanperän levytysten cd-julkaisussa toistettu ajatus, kuinka laulaja hylkäsi kansainväliset areenat palvellakseen koto-Suomea, osoittautuu sikäli sepitetyksi, että muuta kuin kotimaista työtä ei kaiketi ollut tarjollakaan. Ulkomainen ura jäi muutamaan konserttiin.

 

Laulaja ja pedagogi

Kirjoittaja korostaa, kuinka varsinkin Lauri Lamminmäen käsikirjoittaman ja Ilmari Unhon ohjaaman elokuvan Ruusu ja kulkuri (1948) fiktiivinen ja kansallisromanttinen aines on otettu todesta. Ei Näsänen toki halua himmentää kohdehenkilönsä merkitystä vaan suhtautuu kriittisesti Pertti Tahkolan Sibelius-Akatemian opinnäytetyössä esittämään väheksyvään päätelmään Ojaperän asemasta suomalaisessa musiikkimaailmassa.

Seikkaperäisesti tuodaan esiin Ojanperän merkitys laulajana ja laulajien kouluttajana esittelemällä kotimaisia saavutuksia ja niiden pohjana olleita ulkomaisia ammattikontakteja, muun muassa opiskelu kamarilaulaja Eugen Hildachin oppilaana Dresdenissä. Sen sijaan myöhempi milanolainen laulunopettaja jää nimeäkin vaille.

Vaikka kansainvälinen menestys jäi saavuttamatta, kotimaassa Ojanperä oli tunnustettu, arvostettu ja kadehdittukin laulaja. Sibelius sävelsi monen teoksensa, kuten Kullervon, baritoniosuuden juuri Ojanperän ääntä ja laulajapersoonaa ajatellen.

Näsänen nostaa syystä esiin myös äänilevyille tallennetun yhteistyön Oskar Merikannon kanssa. Konserttikiertueiden ohella merkittäviä olivat työparin aloittamat Helsingin Johanneksen kirkon pääsiäiskonsertit, joiden perinne jatkuu yhä.

Vaikka Näsänen on otsikoinut teoksensa Laulajan elämäksi, myös opiskeluaika Jyväskylän seminaarissa esitellään perusteellisesti. Se toimii pohjana tuleville vaiheille ja on perusteltavissa siksikin, että Ojanperästä kehkeytyi ensisijaisesti laulupedagogi. Tosin hän esitti sittemmin monien oopperoiden Suomen-ensiesitysten päärooleja.

Kun kirjoittaja useaan otteeseen valittelee, ettei Suomessa ollut tuolloin vielä oopperaa, ilmaisusta voi saada väärän käsityksen. Vaikkei varsinaista oopperateatteria ollutkaan, oopperaesityksiä alkoi olla melko säännöllisesti.

 

Ei rakkautta, ei lempeä?

Näsänen kertoo, kuinka laulajan hautajaisissa lähimpänä omaisena toimi muu kuin sukulainen, uskollinen palvelija Janne Putkonen. Ja nuoren Ojanperän elämää esitellessään Näsänen siteeraa seminaariaikaisen ystävän Niilo Salan kirjettä, jossa hän kiusoittelee laulajaa tämän eksoottisen auringon alla syntyneestä tulisesta rakastajasta. Augusta Westerlundin tiedusteluun Ojanperä vastasi kirjeessä ”rakkaan ystävänsä” kantavan leningin sijasta frakkia ja olevan siis herra.

Nämä luonnollisina esiintuodut homoeroottiset ihmissuhteet tuntuvat elämäkerturilta unohtuneen teoksen loppupuolella, kun hän erään luvun otsikossakin huokaisee, ettei Ojanperän elämässä ollut rakkautta eikä lempeä. Ristiriidassa alun kanssa kirjoittajan käsitys lemmestä näyttää normittuneen heterosuhteisiin.

Tekijä on käynyt läpi monta pinoa arkistomateriaalia. Häiritseviltä tuntuvat monet, jopa samasanaisina esiintyvät eräiden asioiden toistot samoin kuin se, että kirjoittaja kiiruhtaa toisinaan tapahtumissa vuosia edelle ja joutuu pian palaamaan taaksepäin.

Jotkut sävel- ja runoteosten nimet ovat virheellisessä muodossa. Esimerkiksi Juhlamessu on latinaksi Missa solemnis eikä ”sollensis”. Enkä tiedä, sopiiko Helsingin Johanneksen kirkkoa kutsua katedraaliksi, kun sana tarkoittaa hiippakunnan pääkirkkoa, siis tuomiokirkkoa.

 

ESKO KARPPANEN, filosofian lisensiaatti



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.