LEHDEN UUSIN NUMERO

6/2010
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Akseli Gallen-Kallelan kesken jäänyt fontti

Teemu Heinilehto kokeili muotoilemaansa fonttia Valvoja-lehdessä 1909 julkaistun Suur-Kalevalan mallisivun päälle. Joukahainen on selvästi Gallen-Kallelan sukua. (Kuva: Teemu Heinilehto)

 

JORMA HINKKA

 

Akseli Gallen-Kallelan elämän parin viimeisen vuosikymmenen keskeinen hanke, Suur-Kalevala, ei koskaan valmistunut. Jälkipolville jäi muistoksi joukko upeita sivuluonnoksia, jotka yleisesti muistetaan Gallen-Kallelan elämäntyötä käsittelevissä julkaisuissa. Tuohon mahtavaan kirjasuunnitelmaan liittyi olennaisesti erityisesti kansalliseepostamme varten tarkoitetun suomalaiskansallisen kirjaintyypin suunnittelu, joka on sen sijaan jäänyt vähälle huomiolle. Graafinen suunnittelija Teemu Heinilehto on Taideteollisen korkeakoulun taiteen maisterin opinnäytetyössään Kalevala-kirjakkeen jäljillä kiinnostavalla tavalla herättänyt eloon tämän 80 vuotta uinuneen kirjainmuotoiluprojektin.

 

Taidehistorioitsijoiden katse on kohdistunut ensisijaisesti Suur-Kalevalan kuvituksiin. Kalevala-kirjake, siitä syntyneet luonnokset ja koevalut, on yleisesti unohdettu tai niistä on mainittu vain muutamalla sanalla.

Akseli Gallen-Kallela otti todella haasteellisen tehtävän lähtiessään kehittelemään Suur-Kalevalan kirjakkeita Suomessa, maassa, jossa ei ollut painokirjainten muotoilun perinnettä, ei alan ammattilaisia eikä omia kirjaintyyppejä tuottavia kirjasinvalimoita. Tällainen toiminta oli suurteollisuutta, joka vaati paljon pääomaa ja laajat markkinat. Suomalaiset kirjapainot ostivat käyttämänsä kirjakkeet ja latomakoneiden matriisit maailmalta. Kalevala-kirjakkeen kehitystyö sujuikin vaivalloisesti, eikä vähiten siksi, että Gallen-Kallelan kalligrafian ja typografian taidot olivat melko vaatimattomat.

 

Tietotekniikka apuna

Tämän päivän graafiset suunnittelijat pystyvät tietokoneineen siihen, mikä ennen oli mahdollista vain suurille kirjasinvalimoille. Kirjaintyypin suunnittelu digitaaliseen ympäristöön vaatii tietysti edelleen hyvin koulutetun ja taitavan kirjainmuotoilijan, mutta suunnitelmien saattaminen ladottavaksi fontiksi on vanhaan metallikirjakkeiden aikaan verrattuna yksinkertaista. Myös fonttibittien jakaminen tai myyminen internetin kautta maailmalle onnistuu helposti.

Uusi fonttiteknologia on mahdollistanut monien vain typografian historiakirjoissa esiintyneiden ja aikanaan toteutumatta jääneiden kirjainsuunnitelmien muokkaamisen käyttökelpoisiksi fonteiksi. Esimerkiksi Herbert Bayerin ja Jan Tschicholdin, 1920-luvun Saksassa typografiaa uudistaneiden mestareiden, kokeelliset kirjaintyypit ovat nyt kahdeksankymmenen vuoden jälkeen vihdoin saatavilla digitaalisina fontteina. Teemu Heinilehto otti opinnäytetyössään tavoitteekseen selvittää, voisiko Gallen-Kallelan Kalevala-kirjakkeen suunnitelmista olla vastaavalla tavalla ainesta toimivaksi kirjaintyypiksi.

Heinilehto on pohjustanut työtään tutkimalla perusteellisesti säilyneen aineiston. Hän on myös tallentanut siitä merkittävän osan opinnäytteensä kauniisti toteutettuun työkirjaan.

Heinilehto nostaa esiin kiinnostavia tietoja Kalevala-kirjakkeen suunnittelusta. Muun muassa vuonna 1932 toteutettujen koekirjakkeiden valmistustekniikka tulee nyt, ehkä ensimmäistä kertaa, selvitettyä kunnolla. Suomessa mahdollinen kirjakkeiden valutekniikka oli hankalaa ja lopputulos heikkolaatuista. Näiden ongelmien kanssa joutui erityisesti painimaan isänsä työkumppanina työskennellyt ja vielä tämän kuoleman jälkeen työtä jatkanut Jorma Gallen-Kallela.

 

Joukahainen valmistuu

Bayerin ja Tschicholdin jälkeensä jättämiin melko täsmällisiin kirjainluonnoksiin verrattuna Heinilehdon pulmana on ollut Akseli ja Jorma Gallen-Kallela piirtämät monet eri versiot Kalevala-kirjaimista. Heinilehto toteaakin, että säilyneitten luonnosten pohjalta on mahdotonta toteuttaa Gallen-Kallelan Kalevala-kirjaintyyppiä. Sellaista ei luonnoksista pysty kiteyttämään.

Onneksi Heinilehto ei ole lannistunut hajanaisen aineiston edessä vaan on lähtenyt etsimään isä ja poika Gallen-Kallelan säilyneisiin luonnoksiin pohjautuvaa nykytekniikkaan luontevasti sopivaa omaa tulkintaansa Kalevala-henkiseksi kirjaintyypiksi. Heinilehdon tietokoneen näytöllä suunnitelmat ovat kääntyneet eheäksi digitaaliseksi fontiksi kadottamatta kuitenkaan Gallen-Kalleloiden alkuperäisten luonnosten ydintä.

Vaikka Heinilehdon toteuttama kirjaintyyppi on luonteeltaan selvästi nykyaikainen digitaalinen fontti, se sopii mainiosti ilmaisemaan myös Kalevalan kieltä. Sen hän havainnollistaa latomalla muutaman Kalevalan katkelman omalla kirjaintyypillään.

Fontistaan Heinilehto toteaa: ”Vaikka sen muotoilu seuraa pääpiirteissään Gallen-Kallelan luonnoksia, vertailemalla lähtökohtaa ja lopputulosta näistä on oikeastaan helpompi löytää erottavia kuin yhdistäviä piirteitä. Omaa fonttiani ei näin ollen voi kutsua Kalevala-kirjakkeen digitaaliseksi versioksi. Tästä syystä olen antanut kirjaintyypilleni nimen Joukahainen.”

Tekijänsä mielestä Joukahainen vaatii vielä viimeistelyä ennen kuin se on valmis käyttöfontti. Kysyntää tälle ”suomalaiskansalliselle” kirjaintyypille on jo nyt ilmennyt. Toivottavasti Heinilehto löytää intoa ja aikaa viedä suunnitelmansa häntä itseäänkin tyydyttävään lopputulokseen, jotta Gallen-Kallelan haave Kalevala-kirjakkeesta toteutuisi – ja tämä kansallistaiteilijamme unohdettu suomalaisen kirjainmuotoilun pioneerityö saisi ansaitsemansa huomion.

 

Jorma Hinkka on graafinen suunnittelija.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Päiviä kustannusosastolla

Päivystävä tekstintutkija: Vihanvapaus

Akseli Gallen-Kallelan kesken jäänyt fontti

Kehittyvät ja vanhat kartat

”Läskille voille, läskille voille!”

Ufo vai kirja?

Toiseuden kuvat muuttuvassa museossa

Rintalan veljesten museo esittelee Savitorpan keramiikkaa

Tolstoin muuttoaikeet Suomeen

Muistelmateos paikallishistoriallisena johtolankana

Nimenpyörittäjä: Vaarilla on Jaguaari

Yleisökysymys: Milloin kuulit Aleksis Kivestä?

Mielen ja maailmanhistorian liikuttajat

Nilkan pakina: Sanataidetta rakettinopeudella

Aineksista aiheiksi: Kansan elämää Inkerissä

Ajan sana: Crocsit ja pädi

Arvioita, katsauksia: Esineilläkin on luonteensa

Arvioita, katsauksia: Miten Saamen kansa tuotettiin

Arvioita, katsauksia: Enemmän kuin leikattu ja liimattu

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilainen labyrintissä

Arvioita, katsauksia: Unien kerronnassa pitkä ja elävä perinne

Arvioita, katsauksia: Maailman vanhin vitsi

Arvioita, katsauksia: Neljäkymmentä vuotta työväentalojen asialla

Arvioita, katsauksia: Alati syntyvä laji

Arvioita, katsauksia: Sekalaista Suomi-sälää

Arvioita, katsauksia: Norjalainen pettää aina?

Arvioita, katsauksia: Mustavalkoista läheltä ja kaukaa

Märepala: Viranomainen kiukuttelee

Pääkirjoitus: Sosiaalinen esine

Aulanko-nimi on menneiden sukupolvien kieltä (VAIN VERKOSSA)

Mobiilinuoruus

Oikaisu Tsasounan ihme -artikkeliin (Hiidenkivi 5/2010)

Kalevalaseura 1911–2011: Kansallisen tieteen ja taiteen puolesta

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.