LEHDEN UUSIN NUMERO

1/2011
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kulttuurista ja kielellistä rajapyykkiä

Saamelainen runoilija Niillas Holmberg soittaa kitaraa ja lausuu runojaan suomalais-ugrilaisessa kirjallisuuskongressissa elokuussa Oulussa. (Kuva: Ville Ropponen)

 

VILLE ROPPONEN

 

Pienten kansojen ja kielten osa suurempien puristuksessa ei aina ole helppo. Unicefin ja Worldwatch Instituten synkimpien arvioiden mukaan maailman noin 6 000 kieltä saattaa seuraavan vuosisadan aikana huventua 150:een. Jos kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta pidetään yhtä tärkeänä kuin biodiversiteettiä, kielten hupeneminen on ilmastonmuutokseen verrattava uhka. Mitä on tehtävä, kun globalisaatio pauhaa?

 

Korvatulpat eivät auta. Tarvitaan tahtoa vastustaa tasapäistymistä ja intoutumista ”katoamisen nostalgisesta estetiikasta”, kuten kirjallisuuden professori Kari Sallamaa muotoili elokuun lopulla Oulussa IX kansainvälisessä suomalais-ugrilaisessa kirjallisuuskongressissa. Jo häviämään tuomittuja kieliä, kuten inarinsaamea tai liiviä, on pystytty menestyksellisesti elvyttämään.

Käännökset kielten välillä ovat elintärkeitä pienille kulttuureille ja kirjallisuuksille, jotta ne säilyvät voimissaan. Eipä ihme, että kongressin teema oli Kirjallisuus käännekohdassa. Erityisesti itäisten suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien kohtalo valtakielen venäjän keskellä mietitytti. Entä millaista kirjallisuutta ja miksi tulisi kääntää eri suomalais-ugrilaisille kielille?

 

Virolaiset kääntäjät ahkerina

Nuori udmurttirunoilija, Tallinnassa nykyään asuva Nadežda Ptšelovedova (Muš Nadi) on osallistunut sukukansojen kirjallisuuden virontamiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Virossa on käännetty valtavasti suomalais-ugrilaista kirjallisuutta, komilaista, udmurttilaista ja mordvalaista runoutta ja proosaa. On käännetty klassikkoja, kuten valikoima udmurttirunouden suuren pojan Kuzebai Gerdin (Kuzma Abramov) lyriikkaa, sekä nykykirjallisuutta, esimerkiksi hanti Jeremei Aipinin uusin romaani Jumalan äiti verisillä lumilla (2002).

Virossa kelpaa kääntää suomalais-ugrilaisista kielistä, sillä käännöstyötä tukee valtion sukukansaohjelma. Suomalais-ugrilaista kirjallisuutta ilmestyy peräti kahdessa kirjasarjassa. Niistä toisessa, sarjassa ”Nuori sukukansojen runous” tekstit julkaistaan aina neljällä kielellä: alkukieleksi, viroksi, venäjäksi ja englanniksi.

”Myös pienille suomalais-ugrilaisille kielille tulee kääntää maailmankirjallisuutta”, painottaa kirjailija, suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden veteraanikääntäjä Arvo Valton.

Valton pitää tärkeänä erityisesti Viron, Suomen ja Unkarin kirjallisuuden kääntämistä, jotta suomalais-ugrilaiset kansat eivät olisi vain venäjäksi tai muilla ”imperialistisilla isoilla kielillä” kirjoitetun kirjallisuuden varassa.

Valton painottaa, että kirjojen julkaisun tukemisen lisäksi tulisi kouluttaa kääntäjiä. Suomessa M. A. Castrenin seura onkin tukenut kääntämistä pienille suomalais-ugrilaisille kielille. Esimerkiksi Valeri Alikov on vuorimarintanut suomalaisia klassikkoja, kuten Seitsemän veljeksen ja Sinuhe egyptiläisen.

 

Suomennoksiakin tehty

Suomessa ja Unkarissa ei ole valtion rahoitusohjelmaa. Unkariksi onkin käännetty viime vuosina vain joitakin teoksia mansista ja hantista, muun muassa edellä mainittu Aipinin romaani.

Suomessa on 2000-luvulla ilmestynyt yllättävän monta käännöstä suomalais-ugrilaisista kielistä.

Emerita-professori Raija Bartens on julkaissut käännökset Tähtiä lumessa. Mordvalaista lyriikkaa (2004) ja Kultainen aamunkoi: neljän marilaisen runoilijan muistolle (2007). Marilaisen runoklassikon Valentin Kolumbin valikoima Kaikilla kielillä sydämen laulu on sama on suomennettu (2002, suom. ja koonneet Leena Laulajainen ja Svetlana Elembaeva), samoin Marin ”aleksiskiven” Sergei Tšavainin romaani Elnet (2008, suom. Arto Moisio). Lisäksi on käännetty Mihail Hudjakovin 1910-luvulla koostama udmurttieepos Dorvyžy (suom. Esa-Jussi Salminen & Jorma Vakkuri).

Venäjän suomalais-ugrilaista nykykirjallisuutta on suomennettu vähän. 2000-luvulla ovat ilmestyneet nykymarilaisen naisrunouden valikoima Vaahterat palavat (2009, suom. Svetlana Hämäläinen & Leena Laulajainen) sekä udmurttilaisen, mordvalaisen ja marilaisen nykykirjallisuuden suomennosvalikoima Volga-antologia (toim. Ville Ropponen).

 

”Kulttuurisen reservaatin rajat ylitettävä”

”Ei pidä pysähtyä siihen, että suomalais-ugrilaiset entusiastipiirit tekevät kulttuuria toisilleen”, jyrähtää pietarilais-mordvalainen runoilija Sergei Zavjalov.

Helsingissä viimeiset viisi vuotta asunut Zavjalov asettuu puolustamaan kansallista kulttuuria sekä ylikansallista globalismia että perinteitä ylikorostavaa lokalismia vastaan.  Zavjalovin mukaan vaarana ei ole vain se, että isot kielet eli niin sanotut tappajakielet ja ylikansallinen populaarikulttuuri jyräävät pienet kielet ja kulttuurit. Vaarana on myös pienten eristäytyminen pysyviksi miellettyihin perinteisiinsä, joita ulkoapäin filantrooppisesti pönkitetään tajuamatta, että tällöin hellitään enemmän romanttista kuvaa ”turmeltumattomista alkuperäiskulttuureista”.

”Suomalais-ugrilaisia kulttuureja ei tule museoida. Ei pidä kääntää kirjallisuutta vain kääntämisen vuoksi. Kulttuurisen reservaatin rajat on ylitettävä ja tuettava uutta luovaa kirjallisuutta”, Zavjalov tykittää.

Hän toivoo, että eräänä päivänä käännetään suomalais-ugrilaista kirjallisuutta – ei vain siksi että se on kirjoitettu jollain eksoottisella kielellä vaan koska se puhuu yleismaailmallisista ja ikuisista asioista vaikuttavasti.

Kiinnostavana uutena suuntauksena Zavjalov on pitänyt etnofuturismia. Virossa 1990-luvulla syntynyt taidesuuntaus levisi 2000-luvulla kaikille Venäjän suomalais-ugrilaisille alueille. Etnofuturismi pyrkii yhdistämään ikiaikaista ja etnistä moderniin maailmankulttuuriin.

Etnofuturismin filosofiassa korostuu virolaisten filosofi Uku Masingin ja kirjailija Jaan Kaplinskin pohjalta hahmoteltu ajatus, että suomalais-ugrilaiset kielet jakavat paitsi yhteisen kieliopillisen rakenteen myös yhteisen tavan tarkastella todellisuutta. Suomalais-ugrilainen filosofia siis poikkeaisi Euroopan indoeurooppalaisten valtakielten pohjalta muovatuista filosofioista.

”Etnofuturismi on ensimmäinen suomalais-ugrilaisten kansojen kehittämä todella kansainvälinen idea”, Zavjalov painottaa.

 

Ville Ropponen on kirjallisuuskriitikko ja vapaa toimittaja.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuurilähettiläs

Päivystävä tekstintutkija: Brändipropagandaa

Kuinka suomennan

Kenen kieltä kirjoitat?

Älkää koskeko kieleeni!

Tekstuaalista fundamentalismia

Kulttuurista ja kielellistä rajapyykkiä

Stadin mestat: aikamatka Helsingin menneisyyteen ja nykyisyyteen

Nilkan pakina: Musketöörimeininkiä täydestä sydämestä

Raja, kotiseutu ja koodi

Gradut: Turun päivä – mitä kotiseutupäivälle tapahtui?

JOY-kampanjavuoden tilinpäätös: Aurinko nousee lännestä

Kaalin meteoriitin jäljet kielessä

Kulttuurien tutkimus puilla paljailla

Karjalaiset ja karjalan kieli (VAIN VERKOSSA)

Aineksista aiheiksi: FILIstä kirja maailmalle

Nimenpyörittäjä: Nimien kielellä

Yleisökysymys

Ajan sana: Tykkääjät

Arvioita, katsauksia: Kielten ja kulttuurien välisellä löytöretkellä

Arvioita, katsauksia: Taidekirja väitöskirjan vaatteissa

Arvioita, katsauksia: Käännöskukkasten loistoa

Arvioita, katsauksia: Sananmuunnosta on jokaista sorttia

Arvioita, katsauksia: Tuokiokuvia apurahajärjestelmästä

Arvioita, katsauksia: Mihin suuntaan kirja-ala kääntyy?

Arvioita, katsauksia: Puusta pitkään

Arvioita, katsauksia: Ikiaikainen satu

Arvioita, katsauksia: Säätyynsä syntyneet

Arvioita, katsauksia: Tiedän paikan armahan…

Arvioita, katsauksia: Suomen musiikin historian unohdetut

Arvioita, katsauksia: Häivähdys vaaleanpunaista

Arvioita, katsauksia: Lämmöllä inkerikoista (VAIN VERKOSSA)

Märepala: Kääntäjän työ ja ruotsalainen oikeusturva

Turmiolan Tommin perilliset

Suomennokset – kenen kielellä?

Pääkirjoitus: Ymmärrettäväksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.