LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2011
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arjen tarkkanäköinen tulkki

(Kuva: Aki Roukala)

 

SATU LAATIKAINEN

 

Miten tarttua hetkiin, miten kirjoittaa niistä tarinoita? Mitä tapahtuu, kun elämä pakottaa taiteilijan liikkeeseen? Millaiset panokset on Samuli Putron arjen pajatsossa?

 

Muusikko Samuli Putron rockrunoissa elämä on vuokrahuoneita, rakkautta ja riittämättömyyttä, kasvamisen ja ihmisenä olemisen kipua. Arjen kauniita kaaria, joista tihkuvat jokaiselle tutut, hädin tuskin kiinni saatavat hetket ja tunnelmat.

Arjen estetiikka muodosti jo Zen Cafén musiikin ytimen. Putro oli ”Kahvilan” laulaja ja sanoittaja, joka lohkaisi tarinoita läheltään yli 15 vuotta. Kun Kahvila sulki ovensa ja jäi määrittelemättömän mittaiselle tauolle, Putro keskittyi itsensä nimisen musiikin tekemiseen. Kaksi ilmestynyttä soololevyä, Elämä on juhla (2009) ja Älä sammu aurinko (2011), ovat puhutelleet kuulijoita.

Putro sanoo arjen näyttäytyvän hänelle kamppailuna kunnianhimon ja tyytyväisyyden välillä, turhaumina ja pieninä likaisina keinoina. Tavanomaisetkin tuokiot taltioituvat Putron tajuntaan parhaimmillaan kuin valokuvat. Hänellä on taito tavoittaa sanoiksi vaikeasti puettava aavistus.

”Hyvin paljon arki on itsensä korottamista, pätemistä, rahan hankkimista. Siinä kaikessaan se on kuitenkin inhimillisyyttä, räpeltämistä, jossa lopulta yhdistyvät kauneus ja komiikka. Tilanteet pysähtyvät taulumaisiksi silloin, kun kuva on tarpeeksi vahva ja selkeä. Tullakseen biisiksi kuva vaatii ympärilleen toimintaa – selityksen, mistä siihen on tultu ja minne matka jatkuu.”

 

Hyvä teksti hehkuu

Putron musiikin ystävien sankka joukko tarttuu samastumispintoihin, joita Putro lauluissaan tarjoaa. Vaikka lauluntekijän lyriikoihin on vuosien varrella tullut yhä enemmän fiktiota, keksimisessä on hänen mielestään ulkokohtaisuutta. Hän etsii tarinoita, jotka ovat olemassa.

”Hyvä teksti hehkuu, sen koodit, kieli ja sanoma kirkastuvat ja hahmottuvat vähitellen. Haen teksteihini rytmiikkaa ja sujuvuutta, sotkua on vaikea seurata. Työstän mieluummin huonoja tekstejä. Jos kuva kirkastuu liian varhain, saattaa oma teksti alkaa pelottaa”, Putro määrittelee.

”Huonoimmillaan työstä seuraa muotovalioita – virhe tekee terää. Itselleni työläintä on avauslauseen etsiminen, siihen saattaa mennä päiväkausia. Avaus määrittää koko kappaleen ja antaa sille isomman sävyn.”

Putro katsoo ja kuuntelee elämää ympärillään tarkkaavaisesti, mutta näkee itsensä vähintään yhtä pistävästi. Eikä hän pelkää laittaa itseään likoon. ”Kaikesta, mitä minussa on, voi kirjoittaa”, hän toteaa.

Paljon on muusikossa vielä juuria, Raahea ja Pohjanmaata. Kotiseutunsa mies näkee suunnattoman pitkänä peltona, jossa näkee kauas. On ihmisten tyhmää suoruutta ja sen rinnalla vakaata luottamusta muihin ihmisiin. Musiikissaan Putro sanoo pyrkivänsä ymmärrettävään ilmaisuun, joka tavoittaa niin avarassa ilmanalassa kuin kaupungissa elävän, itseään etsivän sielun. Elitismiä hän karttaa.

”Jos kadotan Seinäjoen, jäljelle jää Punavuori.”

 

Elämä liikuttaa

Putro on sanojensa näköinen mies, jonka ystävällisessä olemuksessa on samaa rauhaa ja voimaa kuin hänen musiikissaan. Maa kuitenkin liikkuu, ja mies on levoton. Kuluneen vuoden aikana Putron elämä on muuttunut paljon, sellaiseen suuntaan, että pysähtyminen ja paikallaan oleminen on vaikeaa. Hän kertoo joutuneensa työstämään kipeitä asioita, ajattelemaan myös kuolemaa.

”Minun on oltava jaloillani ja jatkuvassa liikkeessä. Jos jään keikka-auton kyydistä pois sunnuntaina, maanantaina on mentävä työhuoneelle. Kivuliaat kuvat ja vittumaiset kuvitelmat eivät anna rauhaa.”

Levoton Samuli sanoo olevansa aina, mutta tällä hetkellä elämä on palapeli, jonka järjesteleminen vaatii erityistä vaivaa. Äärikokemuksia on tapahtunut pitkään. Mielenliikkeitään Putro pakenee konkreettiseen liikkeeseen ja tekemiseen, ja nyt hän tarvitsee työtään myös järjissä pysymiseen. Mies kantaa mukanaan vihkoja ja kirjoittaa. Barcelonaan suuntautuneen pakomatkan aikana syntyi 16 sivua tekstiä.

Osa rockin illuusiota on se, että itsensä läheltä ammentavan musiikintekijän tuotanto ei päivity hetkessä elämän heilahtaessa. Putro kertoo, että Älä sammu aurinko -levyn tekemisen aikana elämä oli hyvin. Kaikki voi muuttua hetkessä, ja onnellisena tehdyn levyn biiseihin liittyykin näin jälkikäteen esittämisen vaiva.

 

Kello käy

Työskentelyyn vaikea vuosi on vaikuttanut niinkin, että uutta materiaalia Putro kirjoittaa keskiöstä käsin, tunnustuksellisesti.

”Tavallaan kirjoittaja ulkoistaa itsensä tehdessään tarinoita. Nyt olen joutunut pohtimaan, analysoinko asioita liikaa ja siirränkö oikeita tunteita tekstiin. Aiheita ja materiaalia on joka tapauksessa paljon, mutta se on vielä pirstaleista, materiaaliläjä ja soppa, jossa omat asiat sekoittuvat yhteiskunnallisiin asioihin ja ihmisten ongelmiin.”

”Tällä hetkellä minulle on tärkeää kirjoittaminen ja päivä- ja unirytmi. Tekemättömyys on haaste. Herään aamulla, menen Hakaniemeen kahville, jatkan kirjoittamista ratikassa ja sen jälkeen työhuoneella. Pelkään keskittymiskyvyn menettämistä”, hän myöntää.

Muusikko sanoo joutuvansa tasapainoilemaan myös ajan kanssa. Samalla kun hän kuluttaa ja tuhlaa sitä, hän miettii, miten aika riittää. Sillä kello käy. Liian hitaasti.

”Olen yrittänyt pienentää elämää ja kieltäytynyt ylimääräisistä töistä. Aikaa on paljon ja sen kuluminen onkin yhtä äkkiä tuskaista. Aika on oikukas tahdissa, jossa liikkuu”, Putro kiteyttää.

Ei ole vaikea uskoa, kun muusikko toteaa selvänäköisyyden hetkien olevan rauhallisia onnen hetkiä.

 

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään

Sanoituksissaan Putro pysäyttää suoruudellaan ja rohkeudellaan. Hän on tullut luoneeksi kristallisoituneita taideteoksia, jotka yllättävät paikkansapitävyydellään. Hän osaa myös hämmentää.

”En näe moniakaan onnistumisia tuotannossani. En kuitenkaan ole erityisen itsekriittinen.”

Muutaman hyvän työn Samuli myöntää uraltaan löytyvän. Sellaisia ovat kappaleet ”Eipä tiennyt tyttö” ja ”Todella kaunis”, jotka syntyivät Zen Cafén aikana. ”Mies jonka ympäriltä tuolit viedään” -kappaleen tematiikan Putro sanoo olevan peruslähtökohta elämässään – tilanne, josta kaikki lähti ja johon asiat päätyvät. Soolomateriaalista kohoaa ”Elämä on juhla” -teos, joka on ollut merkittävä niin taiteilijalle itselleen kuin hänen kuulijoilleenkin.

”’Tuhkaa korulippaassa’ -biisissä puolestaan kiteytyy se, ettei minusta koskaan tule kovista”, Samuli toteaa.

 

Omalla huipulla

Paljoon yltänyt artisti toteaa saavuttaneensa materiaalisessa mielessä jo uran huipun. Hänelle on tarpeeksi nollataso ja minä riitän itselleni -olo. Epävarmuuteen Putro toteaa tottuneensa.

”Tulevaisuuden suunnitelmani liittyvät lähinnä erilaisten työtapojen kokeilemiseen, päiväkohtaisiin aikatauluihin, painotuksiin.”

Suorasanaisen tekstin julkaisemista Samuli ei haaveile, sillä hänelle tärkeitä elementtejä ovat esityksellisyys, melodia, sävellajit ja rytmi. Välittömäksi kiitetty esiintyjä sanoo olevansa kiinnostunut lausumisesta.

Esiintyessään Putro on aina yhtä auki kuin lauluissaankin, valmis nauramaan itselleen. Millainen paikka on olla paljas kuuntelevan ja katsovan yleisön edessä?

”Paikkana se on itse asiassa helpottava, sen löytäminen vain on työlästä. Vaikeutena on itsensä katsominen, etäännyttäminen kipeistä asioista. Esiintyminen on kuitenkin ennen kaikkea ammattitaitoa, tekniikkaa ja matematiikkaa.”

”Yleisöä tarvitsen. Konsertit ovat yhteinen jaettu kokemus, pidän ihmisten huutelemista kommenteista ja hypimme kertosäkeessä -estetiikasta. Keikat ovat ei niin ennalta käyty reitti, ne ovat pingispeliä yleisön kanssa. Ja kun kaduilla joku kertoo miettineensä musiikkiini liittyvän asian ja haluaa jakaa ajatuksen, tuntuu että on jotenkin jäljillä. Reagoimattomuus, laulun jälkeinen hiljaisuus on tekijän helvetti.”

 

Loogista elämää

Miten pysyä sävyssä, missä määrin käyttää rikkovia lauseita ja sanoja. Lauluja tehdessä; elämässä? Jos elämä onkin tehnyt viiltoja, muusikko Putro näkee asioiden tapahtuneen oikeaan aikaan. Vaikka katse voi siirtyä kauemmas, asioita on käytävä läpi.

”Muutos näkyy tekijässä, informaatio on meissä. Jokainen on sidoksissa omaan henkilökohtaiseen aikaan.

Koen oman elämäni olevan loogista.”

Todennäköisesti lauluntekijä näkee rauhattomankin elämäntilanteensa aikana hyvän ihmisen ja kauniin arjen. Luultavasti seuraavalla levyllä on teoksia, joihin on tarttunut rutkasti elämää ja jotka ovat kummunneet niistäkin tavanomaisuuksista, joita taiteilija itse pitää elämän juhlahetkinä. Samuli Putrolle sellaisia ovat uiminen, nukkuminen ja ruohonleikkuu. Seksi. Tuuli.

 

 Satu Laatikainen on tietokirjailija ja kustannustoimittaja.

 

Otteet valittu Samuli Putron teksteistä ”Tuhkaa korulippaasta” ja ”Elämä on juhla” (Elämä on juhla 2009), ”Mies jonka ympäriltä tuolit viedään” (Helvetisti järkeä 2001).

 http://www.putro.fi



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Oikeus kulttuuriperintöihin

Päivystävä tekstintutkija: Muu maa mutikka

Avioaikeita vai syntistä menoa?

Nimenpyörittäjä: Rakkauden puistossa

Juhani Aho 150 vuotta

Juhani Aho ja pariisilainen rakkauden fysiologia

Väärnissä vaalitaan pappilaperinteitä

Sudenkuoppa ja muita tekstejä

Juoksija sortuu, runoilija syttyy

Arjen tarkkanäköinen tulkki

Miten lappalainen muuttui saamelaiseksi

Nilkan pakina: Syväoppineita ja sanan säiliä

Sodankyläläinen identiteetti

Ajan sana: Voodoosta vodou

Uhanalaiset saamen kielet elpyvät

Gradut: Kuka omistaa menneisyyden?

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Turussa: Eurooppalaisuutta etsimässä

Kirjan tarina valtasi apteekkarin talon

Puna-armeijan kenraalilla oli sotavankileirillä oma parakki (VAIN VERKOSSA)

Arvioita, katsauksia: Vastakohdista syntyy rikas kokonaisuus

Arvioita, katsauksia: Näkökulmia virsiin

Arvioita, katsauksia: Soveliaan vastarinnan rajat

Arvioita, katsauksia: Ajatuksia herättävä historiikki

Arvioita, katsauksia: Elämän ykseyden puolustaja

Arvioita, katsauksia: Museoalan jyhkeä jättiläinen

Arvioita, katsauksia: Ennakkoluuloista valaistumiseen

Arvioita, katsauksia: Nukketeatterit vierailulla

Arvioita, katsauksia: Ikäihmiset yliopistossa

Arvioita, katsauksia: Unohdettu kylätontti tuli päivänvaloon

Arvioita, katsauksia: Parnasso, oman tiensä tallaaja

Arvioita, katsauksia: Urheilusankaruuden uudet raamit

Arvioita, katsauksia: Muuttuva metsä ja metsämaisema

Arvioita, katsauksia: Posliinia sosialistisesta laboratoriosta

”Teatterin oikullisuus, onnen vaihtelevaisuus...”

Märepala: Jaloa ihmistä jäljittämässä

Pääkirjoitus: 150 vuoden aikaperspektiivi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.