LEHDEN UUSIN NUMERO

5/2011
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kriittinen ja kokeellinen tiede syntyi Turussa

 

TIMO SOIKKANEN

 

Turun Akatemia elpyi isonvihan kurimuksen jälkeen ja kehittyi huippuyliopistoksi. Luonnontieteiden nousu veti mukanaan myös humanistiset tieteet. Kun kytkös Upsalan yliopistoon katkesi Akatemian siirryttyä Helsinkiin Turun palon jälkeen, Suomen tieteen ainutlaatuinen kultakausi oli lopullisesti ohi.

 

Vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian tehtävänä ei niinkään ollut uuden tiedon tuottaminen vaan vanhan klassisen sivistysperinnön välittäminen tuleville virkamiehille. Tieteellistä innovatiivisuutta ja kilpailua piti suorastaan välttää. Niinpä rehtori Michael Wexonius lausui keväällä 1642 ankarasti: Varoitan itse kutakin professoria olemaan esittämättä mitään uutta siinä tarkoituksessa, että voisi antaa jotain parempaa ja enemmän kuin muut, mistä epäilemättä aiheutuu pahennusta ja epäsopua.

Innovatiivista ajattelua ja tutkimusta oli turha toivoa. Akatemian alun henki asettui kokemusperäistä tutkimusta vastaan. Teologia vallitsi yli muiden tieteiden. Kaikkien tiedekuntien professorit olivat samalla teologeja ja päätyivät useimmiten kirkkoherroiksi.

Fysiikassa, mekaniikassa tai optiikassa ei voitu saavuttaa mitään, mitä kreikkalaiset eivät jo olisi saavuttaneet. Demokraattisista ajatuksista liikkeelle lähtenyt luterilaisuus taipui puhdasoppisuuden hirmuvaltaan yhtä notkeasti kuin katolilaisuus.

Tieteelliset tulokset Akatemiassa saavutettiinkin välttäen huolellisesti kaikkea kokemusperäistä, mihin syntiin Manner-Euroopan ”vääräuskoiset” Galileo Galilei ja Kopernikus olivat vain vähän aikaisemmin langenneet.

Turun Akatemian ensimmäisiä vuosikymmeniä on syystä kutsuttu puhdasoppisuuden ajaksi. Uudet matematiikan ja luonnontieteiden saavutukset pysyivät sieltä pääosin poissa, samoin maata pidettiin  maailman keskipisteenä vuosisadan lopulle asti. Väitöskirjat ja tutkimustulokset muistuttavat nykyajasta katsottuna satukirjoja.

 

Hyödyn ja valistuksen vuosisata

Empiirinen ja kokeellinen fysiikka oli kokenut Euroopassa 1600-luvulla, varsinkin sen jälkipuoliskolla, merkittävän nousun. Johtavissa tiedemaissa Italiassa, Englannissa, Ranskassa ja Saksassa syntyi omat tiedeakatemiansa. Kokeellinen tiede ja sen maailmankuva etenivät pikemminkin tiedeseuroissa kuin yliopistoissa.

Ruotsin valtakunta ei ollut 1600-luvun kehityksessä mukana vaan oli passiivisena vastaanottajana. 1700-luku ja valistus toivat muutoksen. Ruotsi nousi joillakin luonnontieteiden aloilla – erityisesti kemiassa ja luonnonhistoriassa – nopeasti merkittäväksi tiedemaaksi. Ruotsin Kuninkaallinen Tiedeakatemia perustettiin 1739.

Turun oli ennen ”uuden” voittoa käytävä isonvihan (1713–1721) myötä syvän alhon pohjalla. Venäläisten lähestyessä Turkua Akatemia lähetti arkistonsa, kirjastonsa, valtikkansa ja rehtorin viitan Tukholmaan, ja myös monet professorit pakenivat sinne. Isoviha katkaisi yliopiston toiminnan lähes vuosikymmeneksi. Venäläiset käyttivät akatemiatalon alakertaa hevostallina.

Akatemian toiminta elpyi kuitenkin hämmästyttävän nopeasti isonvihan lamasta. Toiminnan alkaessa uudelleen 1722 professorikunta oli lähes kokonaan uudistunut. Myös tieteellinen ajattelu muuttui radikaalisti. Kaarle XII:n kuoltua 1718 yksinvaltaisen hallitsija-absolutismin aika loppui, ja todellisen vallan saivat säädyt. Monet aiemmin arveluttavat uudet tieteelliset näkemykset vakiintuivat.

Pääosa kirjastosta saatiin Tukholmasta takaisin, ja myös uusia julkaisuja saatiin. Heti toiminnan alettua Akatemian matematiikan professori viittasi Newtoniin! Uudistunut yliopistokulttuuri toi uusia vaatimuksia myös kirjapainotoiminnalle. Akatemian kirjapainoon palkattiin kaivertajia valmistamaan kuva-aineistoja, joita käytettiin väitöskirjoissa ja muissa painatteissa. Väitöskirjojen laatu parani sekä sisällöllisesti että ulkoisesti ratkaisevasti 1700-luvun jälkipuoliskolla.

 

Hyödyn aika

Valistus asetti akateemisen tutkimuksen tehtäväksi taloudellisen hyödyn ja valtion vaurauden edistämisen. Kotiseudun varallisuuden lähteiden tutkiminen tuli suosituksi.

Upsalan suuret tiedemiehet Anders Celsius (1701–1744) ja Carl von Linné (1707–1778) näyttivät esimerkkiä, ja myös Turun Akatemiassa luonnontieteet ja talousoppi nousivat kukoistukseen.

Luonnontieteen professoriksi nimitettiin 1737 nuori Johan Browallius. Hän oli tutustunut uusimpaan fysiikkaan ja tunsi Isaac Newtonin ajattelua. Hän oli ystävystynyt myös Upsalan nousevan tähden Carl Linnén kanssa, jonka ajatuksia hän sittemmin kiivaasti puolusti Turussa.

Virkaanastumisvuonnaan Browallius julkaisi kaksi merkittävää ohjelmakirjoitusta: ”Tankar öfver historiae naturalis nytta vid ungdomens upfostring och undervisning” ja ”Tankar öfver Naturkunnigheten, och huru then bör drifvas wid en Academia”. Kirjoitukset olivat Suomen tieteen merkittäviä ohjelmanjulistuksia ja suuntasivat Akatemian sen tulevaan nousuun.

Browallius valittiin Akatemian rehtoriksi ja hän oli keskeisesti ideoimassa suunnitelmaa, jossa runousopin professorin tehtävät siirrettiin kaunopuheisuuden professorille ja tilalle perustettiin talousopin professuuri. Valtaneuvosto hyväksyi ehdotuksen 1747, ja Akatemian satavuotinen oppialajako koki ensimmäisen ajanmukaisen muutoksen.

Ratkaisu merkitsi luonnontieteiden professuurin jakautumista kahtia. Pehr Kalmin valinta professoriksi merkitsi Akatemian talousopin painottumista luonnonhistoriallis-maataloudelliseen suuntaan. Kalm teki useita tutkimusmatkoja ja perusti Turkuun muun muassa kasvitieteellisen puutarhan 1757. Kalm sai rinnalleen ja kilpailijakseen Pehr Adrian Gaddin. Yhdessä he loivat kokonaan uudenlaisen viljelytavan, jossa hyötykasvit korvasivat koristekasvit.

Pehr Kalm (1716–1779) ja luonnontieteilijät Pehr Adrian Gadd (1727–1797) ja Carl Fredrik Mennander (1712–1786) sekä Johan Gadolin (1760–1852) nostivat Akatemian arvostusta niin Ruotsissa kuin ulkomailla.

 

Esimerkkinä Gadolin

Gadolinin ura kuvaa hyvin kultakautta. Hänen isänsä oli Turun Akatemian tähtitieteen professori, sittemmin myös teologian professori ja piispa. Gadolin opiskeli Turun Akatemiassa Suomen ensimmäisen kemian professorin Gaddin johdolla ja jatkoi Upsalan yliopistossa Torbern Bergmanin ohjauksessa. Gadolin tutustui uusiin tutkimusmenetelmiin ja orgaaniseen kemiaan sekä julkaisi 1781 raudan analyysiä käsitelleen väitöskirjansa De analysi ferri.

Gadolin palasi Turkuun 1783 ja lähti kaksi vuotta myöhemmin opintomatkalle Tanskaan, Saksaan, Alankomaihin ja Isoon-Britanniaan ja tutustui yliopistoihin sekä kaivoksiin. Nykyisin muodissa oleva kansainvälistyminen oli 1700-luvulla itsestään selvää.

Gadolin oli 1700-luvun lopulla yksi johtavista termodynamiikan tutkijoista Euroopassa. Hän muun muassa määritteli ensimmäisenä peruskäsitteen ominaislämpö, mikä on nykyään keskeinen käsite fysiikassa. Hän myös kirjoitti 1789 Pohjoismaiden ensimmäisen modernin kemian oppikirjan, Inledning til Chemien.

Gadolinista tuli kansainvälisesti erittäin tunnettu kemisti ja fyysikko, kun hän sittemmin selvitti harvinaisen metallin laadun. Mineraalissa oli uusi, alumiini- ja kalsiumoksidia muistuttava metallioksidi. Gadolin nimesi sen löytöpaikan mukaan yttriaksi eli yttriumoksidiksi. Nykyään yttrium on keskeinen alkuaine muun muassa suprajohtavuutta tutkittaessa. Löytö avasi ja mahdollisti aiemmin tuntemattomien harvinaisten maametallien keksimisen.

 

Uushumanismin nousu

Teologis-humanistisen yliopistokulttuurin valta-asema horjui aluksi, kun luonnontieteet saivat aikaisempaa paljon vahvemman aseman opetuksessa. Toisaalta luonnontieteiden nousu veti mukanaan myös humanistiset tieteet.

Ranskassa ja Englannissa oli pitkään 1600-luvulla kiistelty modernin kulttuurin ja antiikin kulttuurin keskinäisestä etevämmyydestä. Ratkaisun ”vanhojen” ja ”uusien” vastakohtaisuuteen toi uusi antiikin harrastus, uushumanismi. Se muutti käsityksen antiikista uudenlaiseksi mutta siirsi samalla sen historiaan.

Luonnontieteiden nousu vahvisti modernistien tai uushumanistien asemaa myös Turussa 1740-luvulta lähtien. Varsinainen läpimurto tapahtui 1770-luvulla. Tärkeimpiä henkilöitä olivat Matthias Calonius (1737–1817) ja Henrik Gabriel Porthan (1739–1804).

Porthan seurasi laajasti tieteellistä kirjallisuutta ja oli monitieteinen tutkija, joka hallitsi kansatieteen, historian ja kielitieteen. Erityisen mielenkiinnon kohteena olivat Suomen historia ja kieli.

Porthanin toiminta varmisti Akatemian nousun koko kuningaskunnan eturivin yliopistoksi. Oikeustieteen katsotaan Suomessa todella alkaneen Caloniuksen lainopin professuurista 1778; Turkuun tuli Ruotsista aatelispoikia opiskelemaan Caloniuksen johdolla.

 

Rankinglistan kärkipäässä

Jos nykyisin niin suosittuja yliopistojen rankinglistoja olisi pidetty 1700-luvun lopulla, Kuninkaallinen Turun Akatemia olisi vuosisadan lopulla sijoittunut aivan kärkisijoille. Asiasta on useita tuon ajan todistuksia. Kuningas Kustaa III harkitsi Akatemian olevan sopiva opiskelupaikka kruununprinssille, siis ennen Upsalaa.

Tunnettu englantilainen tutkimusmatkailija Edward Clark (1769–1822) kirjoitti matkallaan 1799 Ruotsista, että Turun Akatemia voitti Upsalan yliopistonkin! Vuosisadan lopussa päätettiin uuden komean akatemiarakennuksen rakentamisesta Turkuun.

Turun maineen takana olivat Kalmin, Gaddin, Gadolinin, Caloniuksen ja Porthanin kaltaiset professorit.

 

Venäjän vallan alku

Suomen sota ja venäläisten tulo 1808 osuivat Akatemian kannalta merkittävään aikaan: kaikki voimavarat oli kohdistettu uuden akatemiatalon rakentamiseen. Jo pari päivää venäläisten tulon jälkeen varakansleri, piispa Jacob Tengström kävi venäläisten ylipäällikön, kreivi Buxhoevdenin luona lausumassa ilonsa venäläisten tulosta. Toukokuussa koko yliopisto varakanslerin toivomuksesta vannoi valan keisarille.

Kaikki – varsinkaan studiosukset ja nuorempi opettajakunta – eivät hyväksyneet myöntyväisyyspolitiikkaa. Yliopiston taululle ilmestyikin runo, joka vannoi kostoa yliopiston johdolle ja herätti suurta kohua:

Hvarje finne, som träldomseden stafvar
förtviflad att ej vara fri
skall ropa hämnd på edra grafvar
om ni förut ej hängda bli.

Jokainen suomalainen, joka orjuusvalaa tavaa
toivottomana koska ei oo vapaa
tulemme huutamaan kostoa haudoillanne
jollette jo aiemmin kohtaa hirsipuutanne
(Käännös TS)

Uhkauksista huolimatta valat vannottiin ja Akatemia pääsi nauttimaan myöntyväisyyden hedelmistä. Opettajia lisättiin, ja Turku meni määrällisesti jopa Upsalan ja Tarton ohi. Akatemiassa vallitsi suuri riemu.

Venäläiset vallanpitäjät pelkäsivät kuitenkin hysteerisesti uusien aatteiden leviämistä lännestä. Voi vain kuvitella, mitä tämä merkitsi tieteelliselle tutkimukselle ja innovatiivisuudelle. ”Studiosusten” välit uusiin vallanpitäjiin kiristyivät nopeasti; yhteenottoja opiskelijoiden ja venäläisen sotaväen välillä sattuikin tiheään.

Kesäkuussa 1820 suuriruhtinas Nikolai – joka oli valittu kansleriksi – saapui Turkuun. Hän ilmoitti Ruotsin-matkojen olevan kiellettyjä: ”Siellä eivät vallitse hyvät periaatteet.”

Tyytymättömyys levisi nyt myös Akatemian opettajakuntaan. Venäläiset turvautuivat karkotuksiin, ja tilanne paheni entisestään. Kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski kielsi jopa ylioppilaiden laulun kaupungin yleisillä paikoilla.

Turun palo 1827 antoi hyvän syyn siirtää Akatemia Helsinkiin ja nimetä se uudelleen. Aleksanterin yliopistoa oli nyt helppo vahtia ikkunasta Suurtorin yli.

Eräiden helsinkiläisten tutkijoiden mukaan siirtoa seurasi yliopiston historian ”suuri vaihe”, joka kesti Suomen itsenäistymiseen. Näkemykseen on vaikea yhtyä. Kytköksen katkaiseminen erityisesti Upsalan yliopistoon merkitsi ”hyötytieteiden” lamaantumista. Aleksanterin yliopisto keskittyi lähinnä kansalliseen herätykseen ja virkamiesten kouluttamiseen.

Ennen tai jälkeen tuon kukoistuskauden suomalainen tiede ei ole päässyt lähellekään samoja kansainvälisiä saavutuksia.

 

Timo Soikkanen on poliittisen historian professori Turun yliopistossa.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Suomalainen kritiikki

Kriitikko vastaa: Kuvaile, tulkitse, arvota

Kriittinen ja kokeellinen tiede syntyi Turussa

Päivystävä tekstintutkija: Reunahuomautuksia itse kritiikistä

Monipuolinen Juteini

Nilkan pakina: Kritiikin kannuksia ja muuta sparnologiaa

Aineksista aiheiksi: Kiellettyjen kirjoitusten jäljillä

Kustannuspolitiikkaa vai sensuuria?

Nimenpyörittäjä: Slangia kadunnimiin?

Tulkintaerot – viharyhmien generaattori vai kehityksen moottori?

Anna majakoiden kaatua!

Gradut: Slangi kielenkäyttäjien näkökulmasta

Aiheena ihmisluonto

Reheviä kirjoituksia Sompiosta

Naurava Lohikäärme elävöittää entisaikoja

Vanha arkku tarinoi (VAIN VERKOSSA)

Arvioita, katsauksia: Tarvitaanko kriitikoita?

Arvioita, katsauksia: Klimppistä tekijänoikeussoppaa

Arvioita, katsauksia: Miten puhua eduskuntaa demokraattisesti?

Arvioita, katsauksia: Kieli keskellä työtä

Arvioita, katsauksia: Lasten- ja nuortenkirjojen luonto

Arvioita, katsauksia: Käsikirja tekstintutkijoille

Arvioita, katsauksia: Arvid Järnefelt vieraantuneisuuden kriitikkona ja päiväkirjan kirjoittajana

Arvioita, katsauksia: Ei-teologit argumentoivat uskonnosta

Arvioita, katsauksia: Populaarimusiikin historian perusteos

Arvioita, katsauksia: Kun koko kansa koulutettiin

Arvioita, katsauksia: Haaveiden kuja

Arvioita, katsauksia: Uusi Kallas-sovitus kiehtoo kantaesityksenä Tampereella

Ajan sana: Vauvamaha ja masutuubi

Pääkirjoitus: Esilukijamme

Kritiikkiä satiirin muodossa

Merimieselämästä ja sielun olemuksesta

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.