LEHDEN UUSIN NUMERO

6/2011
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Elmon syvempi olemus

Kimmo Kaivannon suunnittelema exlibris vuodelta 1981.

 

KARI SAVINIEMI

 

Suomen slaavilaisimmaksi kirjailijaksi kutsuttu Juhani Peltonen (1941–1998) olisi täyttänyt kuluvan vuoden Snellmanin päivänä 70 vuotta. Peltosen tie kävi romantikosta sanaurheilijaksi ja lopulta ihmisen yksinäisyyden, kaipuun, väsymyksen ja syvän murheen tulkiksi.

 

Peltonen nousi maailmanmaineeseen monille kielille käännetyllä kuunnelmallaan Elmo, urheilija (1977). Seuraava kuunnelma Elmo – muu maailma syntyi samana vuonna kuin kulttikirjaksi ja eräänlaiseksi ikoniksi sittemmin muodostunut suomalainen urheiluparodia, romaani Elmo (1978).

 

Liioittelua ja toistoa

Elmo on fantastinen urheiluparodia miehestä, joka voittaa koko muun maailman omenoita pureskellen ja piippua poltellen. Nimestä tuli käsite, mutta Elmo on paljon muutakin: kuvaus monilahjakkaan miehen yksinäisyydestä, rakkaudenkaipuusta ja erikoisesta kohtalosta – sekä urheiluhulluista suomalaisista. Nimi on vanhaa perua ja siitä on moneksi – muun muassa 1930-luvun Hakkapeliitta-lehdessä mainostettiin Elmo-olkaimia.

Äidinkielenopettaja Keravan yhteiskoulussa varoitteli Juhania lukioaikana kahdesta seikasta: liioittelusta ja toistosta. Juuri niitä Peltonen viljeli työkseen, ja niistä on rakennettu myös Elmo. Kirjan päähenkilön ristiäisissä humalainen pappi ristii pojan ensin Tappioksi, mutta pojasta tulee lopulta Elmo. Hänellä on päässä viisi pyörylää, ja 19-vuotiaana hänen olemuksensa on kirjoittajansa peilikuvan mukaan hemingwayläinen täyspartoineen ja tatuointeineen.

Elmo seilaa muutaman vuoden merillä, kunnes Constantsan katujuoksua katsoessaan saa herätyksen. Elmo säntää kilpailijoitten perään sukkasillaan borneolaisessa paidassa ja portugalilaisissa alushousuissa ja voittaa kaikki. Siitä alkaa hänen uskomaton tiensä urheilijana.

Andien talvikisoissa Elmo nappaa leikitellen seitsemän kultamitalia ja Derwangan jättikisoissa kaksitoista. Jalkapallo-ottelussa hän voittaa Muun maailman 5–2.

 

Kotkan, karhun ja gebardin verta

Median myllerrys Kainalniemen Hikeä edustavan Elmon ympärillä on valtava. Lehden väitteen mukaan Elmoon olisi siirretty kotkan, karhun ja gebardin verta. Mutta dopingtesteissä löydetään vain ”kohisevan raikasta ihmisuriinia”. Harjoituskaudella ja matkoilla Elmon ravintona ovat omenoitten ja piipun lisäksi rommi ja pemmikaani.

Sanaurheilija Peltonen parodioi jäljittelemättömällä tyylillään urheiluselostajien kieltä, mediaa, kanonisoitua uskontoa, merkonomimaailmaa, kiihkoisänmaallisuutta, urheilun saamaa kieroutunutta julkisuutta. Elmolla on originelleja ystäviä ja joukkuetovereita, kuten hetekantyöntäjä Unto Tunneli ja valmentaja Reijo ”Rymy” Petkelström. Unkarilaisesta heimoveljestä Endre Kissistä tulee hänen ystävänsä ja rakas kilpakumppaninsa.

Mutta Elmon vaimon Aliisan mukaan miehen sisällä asuu runoilija; Elmo on yksinäinen, kaipaa rauhaa ja joutuu pakenemaan julkisuuden riepottelua ja omaa tuskaansa omituisine aksolotleineen pitkin maailmaa. ”Hän on yksin niin kuin jokin järjelle käsittämätön, Kiinan muuri, Kheopsin pyramidi tai miehen elämä.”

Aliisan kuoleman jälkeen Elmo ajautuu maapallon toiselle laidalle, päätyy tivolitykin ammuksena maata kiertävälle radalle ja sinkoutuu lopulta avaruuteen kohti Lyyran tähdistöä.

 

Puteli taskussa kuutamoa niittämässä

Peltonen ehti kirjoittaa paljon muutakin. Hän debytoi romanttisella runokokoelmallaan Ihmisiät (1964). Viimeisin Peltosen julkaisema teos, pieni romaani Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (1991), ilmestyi kirjailijan täyttäessä 50 vuotta – eräänlaisena kustantajan syntymäpäivälahjana. Teoksen käsikirjoitus oli peräisin jo viidentoista vuoden takaa, sillä alkujaan Peltonen kirjoitti tekstin kuunnelmaksi ja näytelmäksi nimellä Kohti maailman sydäntä vuonna 1976.

WSOY on tuonut markkinoille erilaisia uusia painoksia, valikoimia ja postuumeja teoksia kirjailijan jäämistöstä, uusin on kevään 2011 Valitut kertomukset. Kirjaan on otettu Peltosen valittujen kertomusten niteen Metsästys joulun alla (1987) lisäksi vain Puisto jouluksi -kokoelman (1990) kolme kertomusta, Koko valittu runous ilmestyi 2007. Tästä niteestä on pudotettu pois melkoisesti Peltosen loppukaudelle olennaisia runoja.

Runoilijana Peltonen oli romantikko ja surrealisti, syvän murheen ja miehisen yksinäisyyden tulkki, joka vaelsi ”puteli taskussa kuutamoa niittämässä”. Viimeiset kokoelmat ovat ytimeltään viiltäviä. Niissä kirjailija kuljeskelee rakkaudettomuutta valitellen ”avioliiton raunioilla” ja seisoskelee öisessä lätäkössä murheellisena, pää painuksissa.

 

Orrelan menetys

Peltonen asui kaksi kolmannesta elämästään Korsossa Villa Orrelassa, joka oli rakennettu vuonna 1905 entisen synagogan puumateriaalista. Tämä Orionintien huvila oli ollut jo Sortavalan seminaarista Korsoon johtajaopettajaksi tulleen, ankaruutensa takia ”Kukoksi” ristityn Väinö Peltosen eli kirjailijan isoisän koti. Talon yläkerran pohjoispäädyssä oli Juhanin työhuone, jossa hän ehti vielä kirjoittaa Elmon.

1970-luvun lopulla Peltonen joutui kuitenkin lähtemään perheineen Orrelasta katkeraan evakkoon, kun Vantaa vandalisoi kovin ottein seutua. Vanhat Orrelan hedelmäpuut katkottiin ja poltettiin, talo hajotettiin, maisema myllättiin. Tilalle rakennettiin ensin tarpeeton tie ja sitten tyly betonilaatikkorykelmä, Korson Lasnamäki.

Peltoselle tämä oli ankara isku. Teoksessaan Natalian kanssa (1981) sekä Islanninhevosia, rakkaani (1982) nimikertomuksessa Peltonen käy rajusti tämän synkän aiheen kimppuun. Herkän, luovan ihmisen oli silti koskaan vaikea toipua kotinsa menetyksestä.

”Näin sivistymättömästi suomalainen kuntapolitiikka kohtelee vanhoja puuhuviloita, perinteistä miljöötä ja kirjailijoita”, kirjoitti Korsosta ulos savustettu, pettynyt ja haavoitettu romantikko Peltonen.

On irvokasta, että juuri Peltonen kirjoitti 1976 tilaustyönä runosikermäksi rakennetun tekstin kuvateokseen Vantaa, jossa on Seppo Saveksen vaikuttava valokuvakuvitus.

”Olen ikäni asunut Korsossa, joka on kuulunut milloin Tuusulaan, milloin Keravaan ja nyt Vantaaseen, kaupunkiimme. Ja kaipaan väritehtaan tuoksua, vanhaa asemarakennusta, postinhakumatkaa, junien ääniä, muutamia kauppoja joissa asioin, tiettyjä kauniita taloja enimmäkseen tyylittömien rakennusten joukosta, työväentalon lepikoitunutta kenttää jolla vuosikaudet sitten oli luistinrata, isän vaalimaa puutarhaa, ja kaikkia ihmisiä, joista jokainen etäisyyksien takaa saa pakahduttavasti rakkaan hahmon.”

 

Kari Saviniemi on keravalainen runoilija.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Rahat tai kulttuuri!

Päivystävä tekstintutkija: Tapa kaikki nappula

Perämeren nimistössä elää kokemustieto

Elmon syvempi olemus

Helene Schjerfbeck: Täydellisyys tulee keskeneräisyydestä

Kantaisä karhu Suomen paikannimistössä

Omissa nimissäni

Viro vai Eesti?

Nimenpyörittäjä: Laika, Haukku ja muut haukkujat

Köyliöläinen muinaiskulkunen soi jälleen

Kirkkoveneellä kuin ennen vanhaan

Pyhäjärven kirkkoveneissä riitti kokoa (VAIN VERKOSSA)

G. A. Wallin ja 200-vuotistase

Aineksista aiheiksi: Aleksandrian pyhä Katariina Suomessa

Nilkan pakina: Spekulatiivista menestystä ja tantrista kutsumusta

Gradut: Fingerporin kieli on taipuisa

Kenttäpostikirje oli elämän merkki (VAIN VERKOSSA)

Arvioita, katsauksia: ”AKS:n kantajäsen syöksyveneessä Syvärillä”

Arvioita, katsauksia: Tamperelaisten kielenkäyttö suurennuslasin alla

Arvioita, katsauksia: Suomen kielen pelastussuunnitelma

Arvioita, katsauksia: Keskiajan Suomen kirjallinen maailma oli runsas

Arvioita, katsauksia: Tutkimuskohteena parisuhde

Arvioita, katsauksia: Kirjavista langoista komeaksi kudokseksi

Arvioita, katsauksia: Laestadiuksen elämä seitsemästä näkökulmasta

Arvioita, katsauksia: Mehevä siivu radiohistoriaa

Arvioita, katsauksia: Sivistämisestä formaatteihin

Arvioita, katsauksia: Elokuvaväkivalta – vastenmielistä ja kamalan ihanaa

Arvioita, katsauksia: Maisemallakin on historiansa

Arvioita, katsauksia: Muotoilijaelämää

Arvioita, katsauksia: Lapin maisemia, kansaa ja ahdistusta

Arvioita, katsauksia: Rajapintoja (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Moderaattori valvoo

Menestyksen jano suomalaisessa elokuvassa 2000–2009

Erheitä, etikettivirheitä, emämokia

Pääkirjoitus: Nimittäin

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.