LEHDEN UUSIN NUMERO

1/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Hiidenkiveltä näkyy: Politiikkaa kansalla

(Kuva: Outi Lauhakangas)

 

JUHA HERKMAN

 

Perussuomalaisten menestys kevään 2011 eduskuntavaaleissa herätti suuria tunteita. Jotkut iloitsivat, toiset hämmentyivät. Kulttuuri-intellektuellit olivat suorastaan kauhuissaan. Olemmeko siirtymässä Suomeen, joka ei salli erilaisuutta? Juuttuuko suomalainen kulttuuri lopullisesti saunaan, sisuun ja Sibeliukseen?

Perussuomalaisten vaalimenestykseen liittyy eittämättä taipumus linnoittautua ulkomaailmalta, muukalaispelko ja vihamielisyys vähemmistöjä kohtaan. Osa näistä ilmiöistä on oman ahdingon siirtämistä helppoihin vihollisiin, osa silkkaa välinpitämätöntä tietämättömyyttä. On tärkeää, että tällaisia lähtökohtia ei politiikan teossa hyväksytä.

Vastareaktio saattaa kuitenkin saada aikaan torjuntaa, joka ehkäisee ilmiön ymmärtämistä. Perussuomalaisten vaalimenestys ei selity ainoastaan ahdasmielisten asenteiden suosiolla, vaan kyse on syvemmistä suomalaisen yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän rakenteisiin ulottuvista juonteista, jotka pohjustavat tietä populistiselle politiikalle.

Populismin taustoista

Populismin jäsennysyritykset alkavat toistuvasti toteamuksella, että populismia on mahdoton määritellä. Sanottu juontuu osittain populismin historiasta. Populismi on aikojen saatossa liitetty miltei mihin tahansa poliittiseen ideologiaan.

Varhaisimmiksi populistisiksi liikkeiksi määrittelivät itsensä 1800-luvun lopussa vallankumouksellinen venäläinen talonpoikaisliike (narodnikit) ja Yhdysvaltain puuvillaviljelyyn ja -teollisuuteen liittynyt työläisliike (The Populist Party). Populismiksi on sittemmin nimitetty myös monia oikeistolaisia liikkeitä aina fasismista ja natsismista lähtien. Latinalaisessa Amerikassa populismi on saanut eri muotoja, joista tunnetuimpia lienee peronismi Argentiinassa. Eurooppalainen populismi on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana liitetty erityisesti oikeistoradikalismin ja äärinationalismin yleistymiseen.

Populismin liukkaasta saippuasta ei saa otetta. Politiikan tutkija Ben Stanley onkin nimittänyt sitä ohueksi ideologiaksi erotuksena vahvoista ideologioista, kuten liberalismista ja sosialismista, joilla on pitkät perinteet ja kohtuullisen vakiintuneet sisällöt. Ohuelle ideologisuudelle on ominaista, että se voi tarpeen mukaan täydentää vahvoja ideologioita omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi maahanmuuttokritiikki tai nationalismi voidaan kytkeä niin vasemmistolaiseen kuin oikeistolaiseen ajatteluun.

Populismi ”kansan” asialla?

Tärkein eri populismeja yhdistävä piirre on vetoaminen kansaan (populus), mistä itse termikin juontuu. Ongelmana vain on se, mikä tai kuka on kulloinkin ”kansa”? Populismissa kansa voi tarkoittaa enemmistöä, mutta aivan yhtä hyvin se voi viitata pieneen äänekkääseen vähemmistöön. Edustaako esimerkiksi muukalaiskammoinen ajattelu suomalaisten enemmistöä?

Toinen populismiin olennaisesti liittyvä piirre on eliitin vastustaminen. Populistit ovat siis ”kansan puolella” ja ”eliittiä vastaan”. Vastustus voi kohdistua poliittisten vallanpitäjien lisäksi talous- ja kulttuurieliittiin. Esimerkiksi Perussuomalaiset on suunnannut arvosteluaan myös kohti arvoliberaalia kulttuurieliittiä, joka liputtaa moniarvoisuuden ja -kulttuurisuuden puolesta. Jotkut ovatkin sitä mieltä, että populismin syntymä ja kuolema ovat riippuvaisia siitä, kuinka sen vastustamat asiat saavat kannatusta.

Populismi politiikan lähtökohtana

Populismin ohut ideologisuus ja kansaan vetoaminen vastustamalla erilaisia asioita kuitataan helposti pelkkänä retoriikkana. Populismia pidetään tällöin poliittisen kielenkäytön tapana, jolla kosiskellaan kannattajia. Populismia voivat siten harjoittaa kaikki politiikan toimijat.

Politiikan filosofi Ernesto Laclau muistuttaa kuitenkin teoksessaan On Populist Reason (2005), että populismi ei palaudu poliittiseen retoriikkaan. Laclaun mukaan kielenkäytöllä on sekä populismissa että politiikassa suuri merkitys, mutta on nähtävä, kuinka kieli kytkeytyy yksilöiden ja instituutioiden toimintaan ja laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Populismin vahvistuminen edellyttää yhteiskunnallista epäsuhtaa, jonka varaan populistiset vastakkainasettelut on mahdollista rakentaa. On oltava ihmisten joukko, rahvas, joka kokee jäävänsä hallitsevan järjestyksen ulkopuolelle. Kun tuo rahvas alkaa määritellä itsensä ”kansaksi”, siitä tulee poliittinen toimija.

Perussuomalaiset populismina

Perussuomalaisten puolue vetoaa ”kansan syvien rivien” halukkuuteen vastustaa vallassa olleita puolueita ja pöhöttyneenä pitämäänsä eliittiä. Puolueen kannatus kertoo, että aika suuri joukko suomalaisia on tyytymätön harjoitettuun politiikkaan ja kansakunnan tilaan. Tämä joukko mieltää itsensä ”kansaksi”, joka puolustaa oikeuksiaan eliittiä vastaan.

Perussuomalaisten äänestäjät olivat keskituloisia, keski-ikäisiä, arvokonservatiiveja ja vahvan valtion kannattajia. Tyypillinen puolueen kannattaja on ammattikoulutettu mies pienestä kaupungista, jossa (metsä)teollisuuden rakennemuutos on aiheuttanut laajaa työttömyyttä. Osa läpi päässeistä ehdokkaista ratsasti eduskuntaan nationalismilla ja maahanmuuttokritiikillä, osa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustamisella. Perussuomalaisia onkin luonnehdittu arvokonservatiiviseksi sosialistipuolueeksi.

Suomalaisten äänestysaktiivisuus on järjestelmällisesti laskenut 1980-luvulta lähtien. Puolueisiin sosallistuminen on samassa ajassa puolittunut, politiikan yleinen arvostus on pohjalukemissa ja liikkuvien äänestäjien määrä moninkertaistunut. Puolueiden ideologisia eroja on koko ajan vaikeampi hahmottaa.

Toistaiseksi huomio on kiinnittynyt avoimen rasismin ja nationalismin lisääntymiseen poliittisessa keskustelussa. Mikäli Laclau on oikeassa, pitäisi pikemminkin pureutua populismin suosion taustalla oleviin syihin. Siinä missä rasismi ei ole pelkkää retoriikkaa, myöskään poliittisen voimattomuuden ja vaikuttamattomuuden kokemusta ei kannata väheksyä. Perussuomalaisten voittokulku ei kerro vain suomalaisten asenteista vaan myös demokratian ongelmista. Vaalitulos on suomalainen reaktio markkinoiden vallalle politiikassa, puolueiden samanlaistumiselle sekä politiikan yksilöllistymiselle ja kaupallistumiselle.

 

Juha Herkman on dosentti Tampereen yliopistossa.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Politiikkaa kansalla

Päivystävä tekstintutkija: G-pisteen hinta

Sovinnottomuus

Nilkan pakina: Mustanaamio Helsingissä (alustava selvitys)

Kotimaani ompi Spanja

Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan?

Rietrik Polén, monihyväinen fennomaani

Osana erilaisuutta oppii ymmärtämään

Oonko joku kulttuuripommi?

Suomi toiseksi äidinkieleksi

Kotipesä: Kuntauudistukseen ihmisnäkökulmaa

Kaupunginosien aktivismi saa vauhtia vastamäestä

Raumasta stressiin – Ikiaikaisten tavurakenteiden murros

Suomalaisia sankaritarinoita Kaukasiasta

Lintulan luostarissa hoivattiin väsyneitä sotilaita (VAIN VERKOSSA)

Nimenpyörittäjä: Lummenteen rannalla

Ajan sana: Ekoluokassa

Arvioita: Uusi ja vanha kansallispuku

Arvioita: Koskettava kuvaus huutolaislapsista

Arvioita: Pirullisia kertomuksia entisistä ajoista

Arvioita: Kasvatuslaitos talleilla

Arvioita: Brittien vanhoja matkakertomuksia Suomesta

Arvioita: Enemmän käyttäjäystävällisyyttä

Arvioita: Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Arvioita: 90 vuotta arkkitehtuuria kolmissa kansissa

Arvioita: Tampere, Suomi ja maailma

Arvioita: 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa

Arvioita: Julkiset elämät

Arvioita: Luonnonvarojen rajallisuus ja ihminen

Arvioita: Csángójen ystävä Yrjö Wichmannin jalanjäljillä

Arvioita: Hyvesatuja ääneen luettuina

Arvioita: Radio sodassa

Arvioita: Pakarisen poluilla

Arvioita: Vaiettuja surmatöitä (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Jäätynyt rakkaus (VAIN VERKOSSA)

Kulttuurijyrähdys: Mikä ihmeen ”keskus”?

Koti, raatajaeetos ja ryysyranta

Pääkirjoitus: Umpisuomalaisuuden onttous

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.