LEHDEN UUSIN NUMERO

1/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kotimaani ompi Spanja

Opiskelija Jooseppi Riippa, hurskas ja hintelä nuorukainen. (Kuva: Life and letters of Joseph Riippa, 1974.)

 

TERTTU KAIVOLA

 

Vuosia sitten, kun Terttu Kaivola hyllytti kirjoja SKS:n kirjastossa, hän sattui selaamaan 1800-luvun puolella painettua suomalaista kirjaa ja huomasi runon, jossa oli tuttuja säkeitä: ”Kotimaani ompi ...” Runossa ei tosin puhuttu Suomesta ja tuomesta vaan Espanjasta ja kastanjasta. Eläkepäivistään nauttiva tieteellisen kirjaston ammattilainen ryhtyi selvittämään runon arvoitusta.

 

Runolöytö nousi mieleeni yhteislaulutilaisuudessa, mutta oli mahdotonta enää muistaa, kenen kirjoittama taannoin selailemani kirja oli. Nyt hakukone Google löysi vastauksen. Kyseessä oli Theodolinda Hahnssonin (1838–1919), ensimmäisen suomeksi proosaa kirjoittavan naiskirjailijan, vuonna 1869 ilmestynyt kertomus ”Haapakallio”. Kertomus löytyi Hahnssonin 1884 ilmestyneestä teoksesta Kotikuusen kuiskehia.

 

Köyhän Suomi-tytön laulu

Kertomuksen päähenkilö, köyhä Niini-tyttö, lukee takkatulen loisteessa. Äiti kysyy, mitä tyttö lukee, ja tämä vastaa: ”Olen mielelläni lukenut pientä raamattuani – – mutta en sitä aina halua lukea, ja nyt katsoessani Lännetärtä, jonka sain Tuomelan Helmiltä, sattui eteeni erittäin kaunis runoelma Mustalaispojasta. Minä nyt olen tässä koettanut, kuinka se kuuluisi meidän kauniilla suomenkielellämme.”

Kertomuksen edetessä Niini jää orvoksi ja vaeltaa kodittomana. Posetiivinsoittajan säestämänä hän laulaa:

Etelässä kaunis Spanja,
Spanja on mun kotimaa,
siellä lehevä kastanja
Ebron rannall’ humuaa;
mandelkukat punertavat,
hedelmöitsee viinipuu;
siellä ruusut kaunihimmat,
siellä kirkkahampi kuu.

Rinnassani huokaukset
poijes vaatii minua;
jätän kaikki huvitukset,
jos vain pääsen kotia.
Kotimaani ompi Spanja;
riennän kotikunnaille,
missä lehevä kastanja
varjon antaa haudalle.

Hahnssonin vihjeen perusteella löytyy oikea Lännetär, varsinaissuomalaisten ylioppilaiden kaunokirjallinen albumi (1860:1). ”Zigenargossen i norden” osoittautuu ruotsinnokseksi kansanrunoudesta myöhäisromantiikan hengessä ammentavan Emanuel Geibelin (1815–1884) runosta ”Der Zigeunerbube im Norden” (1834). Säveltäjä Karl G. Reissigerin (1798–1859) romanssi oli tuohon aikaan Suomessakin jo suosittu.

Hahnsson valitsi kahdeksan säkeistön ruotsinnoksesta kertomukseensa vain ensimmäisen ja viimeisen. Niinpä suomennos jättää kertomatta, kuinka mustalaispoika kiertelee soittajana Pohjolassa kaukana lämpimästä kotimaastaan, saa tylyä kohtelua ja ikävöi Espanjaan.

 

Arkkiveisun kulkuteitä

Saksassa Geibelin ja Reissigerin laulusta syntyi useita kansanomaisia versioita ja laulu levisi arkkiveisuna ja suullisina muunnelmina ulkomaillekin, ainakin Tanskaan, Ruotsiin ja Suomeen.

Suomessa Svenska Litteratursällskapet i Finland -seuran kansankulttuuriarkisto ilmoittaa kokoelmissaan olevan peräti 24 mustalaispoikalaulun ruotsinkielistä toisintoa, yksi niistä Yhdysvalloissa painettu arkkiveisu. Myös Helsingin yliopiston kirjastossa on kaksi ruotsinkielistä arkkiveisua.

Tanskan- ja ruotsinkielisissä lauluissa on saksankielisestä versiosta poikkeavia motiiveja, esimerkiksi mustalaismusikantti muistelee seutua, jossa hänen kehtonsa seisoi ja satakielet lauloivat.

Kansanomaiset suomalaisviisut, joissa kerrotaan espanjalaispojasta, pohjautuvat Hahnssonin Lännettärestä kääntämään runoon. Näin ollen niistä puuttuu vieraan maan ankeutta valittava mustalaissoittaja. Sen sijaan viisuun on usein liitetty onnettoman rakkauden teema ennestään tutusta ”Petetyn pojan laulusta”, ja laulun minä saattaa olla merimies.

 

Amerikansuomalainen Jooseppi Riippa

Amerikansuomalaisen musiikin tuntija Simo Westerholm selvitti aikanaan artikkelissaan, että Yhdysvaltoihin 1882 muuttanutta Jooseppi Riippaa (1868–1896) voidaan pitää perimätiedon perusteella löytämäni laulun tekijänä. Vuonna 1981 Uolevi Lassander oli julkaissut Sulasol-lehdessä Riipan elämäkertaa koskevan artikkelin. Tärkeimpinä lähteinä olivat Annikki Wiirilinnan artikkeli ”Säveltäjä Jooseppi Riippa kotoisin Kälviän Peltokorvesta” (Keski-Pohjanmaa 20.1.1968) sekä Life and letters of Joseph Riippa 18681896 (Portland, Or. 1974).

Jooseppi oli toiseksi nuorin lapsi maanviljelijä, lautamies Matti Riipan ja hänen vaimonsa Fredrikan yhdeksänlapsisesta perheestä Kälviältä Kokkolan läheltä. 1800-luvun toisella puoliskolla varsinkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla Amerikan-siirtolaisuus lisääntyi paljon. Riipan perhettäkin reissasi rapakon taakse, vain kolme vanhinta tytärtä jäi Suomeen.

Kun Jooseppi lähti 14-vuotiaana perheen viimeisessä eli neljännessä erässä, asuivat Riipat Oregonin osavaltion ”suomalaisimmassa” kaupungissa Astoriassa. Ahkera ja opinhaluinen poika halusi papiksi. Jo parin vuoden kuluttua Jooseppi pääsi opiskelemaan kauas Illinoisin Rock Islandiin amerikanruotsalaisten kirkkokuntien Synodin Augustana Collegeen. Neljänä opiskeluvuotenaan hän joutui siis opettelemaan paitsi englantia myös ruotsia.

Palattuaan Astoriaan Jooseppi teki monenlaisia töitä, soitti, johti kuoroa ja ”osallistui useihin muihin yhteispyrintöihin”. Hän meni vuonna 1892 naimisiin Ylitorniolta kotoisin olevan Hilma Lanton kanssa. Waino- tai Wainard-pojan synnyttyä perhe muutti Michiganin Hancockiin, jossa Riippaa odotti toimi amerikansuomalaisten kirkkokuntien Suomi-Synodin opiston ”professorina”, kuten hän itse kirjeessään leikillisesti luonnehti.

Riipan ura Suomi-opiston opettajana ei ollut ehtinyt edes alkaa, kun hänet korjasi äkkikuolema. Kesällä 1896 hän opetti suomenkielisiä lapsia Hancockin luterilaisessa kirkossa. Elokuun 28. päivänä salama iski kirkkoon, josta lapset olivat ulkona välitunnilla. Kirkossa ollut Jooseppi sai surmansa salamaniskusta.

 

”Kotimaani ompi Suomi”

Vaikka ”Kotimaani ompi Suomi” -laulun alkuperäiskäsikirjoitusta, nuottia tai varhaista painettua julkaisua ei ole tiedossa, näyttää todennäköiseltä, että Riippa on laatinut sekä laulun sanat että sävelmän opettaakseen sitä johtamilleen kuoroille Astoriassa ja Hancockissa.

Westerholm vertaa artikkelissaan laulun nykymuotoa Amerikassa ja Suomessa tunnettuihin versioihin. Myös ”Kotimaani ompi Suomi” yhdistyy näissä versioissa ”Petetyn pojan lauluun”, kuten useimmiten suomenkieliset kansanomaiset Espanja-laulut. Laulutoisinnoista Westerholm pitää seuraavaa Jooseppi Riipan tekemänä.

Kotimaani ompi Suomi,
Suomi on mun kotimaa,
siellä valkolatva tuomi,
järven rannalla tuoksuva.

Ahon laidat armahimmat
mansikoista punertuu.
Ruusut siell’ on kaunihimmat
siell’ on kirkkahampi kuu.

Siellä äiti hymyhuulin
tuuti pientä kehdossa,
Siellä ensi kerran kuulin
lintuin laulun lehdossa.

Siellä myöskin ensikerran
lempi syttyi sydämeen.
Liekö ollut tahto Herran,
kun se päättyi kyyneliin.

Synnyinmaani heitin silloin
huolissani huokaillen.
Milloin taasen näen oi milloin
Suomen sulopäivyen (tai: päivän sen).

Kotimaani ompi Suomi
sinne riennän poloinen.
Haudalleni valkotuomi
toki kylvää kukkasen.

Näkyy, että Riippa on tuntenut Hahnssonin suomentaman osan Geibelin saksankielisestä mustalaispoikarunosta. Hahnssonin Spanja on muuttunut Suomeksi, kastanja tuomeksi, Ebron rannasta on tullut järven ranta, ”mandelkukista” ja ”viinipuusta” ahomansikoita. Äiti, joka tuutii lasta kehdossa, ja lintujen laulu lehdossa taas muistuttavat mustalaispoikalaulun skandinaavisten versioiden kehto- ja linnunlaulumotiiveja – Riippahan osasi ruotsia.

Kyyneliin päättynyt ensi lempi juontuu ”Petetyn pojan laulusta”, mutta Riippa ei sorru morkkaamaan petollista neitoa vaan tyytyy Herran tahtoon. Loppusäkeistöt huokailuineen ja haudalla kasvavine puineen ovat Hahnssonia. Laulun näkökulma on ulkosuomalaisen, mitä toistuva siellä-sana korostaa, ja lapsuuden ja nuoruuden kotimaata muistellaan hellästi. Eri tahoilta saamistaan aineksista Riippa on näin luonut ehyen uuden laulun.

 

Tervetullut tuontitavara

Westerholm pohtii, miten Riipan laulu rantautui niin nopeasti Suomeen. Se näet tunnettiin täällä jo 1800–1900-luvun vaihteessa. Toki jotkut siirtolaiset palasivat Suomeen ja levittivät laulua. Espanja-laulu oli ennestään tuttu ja helpotti omaksumista. ”Kotimaani ompi Suomi” -laulun sävelmien sukulaisuus Reissigerin koristeellisen romanssisävelmän ja sen kansanomaisten saksalaisten, tanskalaisten, ruotsalaisten ja suomalaisten muunnelmien kanssa vaikuttaa ilmeiseltä. Kansanomaisia sävelmiä on tosin tallennettu paljon vähemmän kuin tekstejä.

Laulu piileskeli käsinkirjoitetuissa lauluvihkoissa, kunnes se pääsi laulukirjoihin. ”Kotimaani ompi Suomi” on laulukirjoissa vasta vuodesta 1943 alkaen, jolloin sen kolmisäkeistöiseksi supistuneen nykymuodon sanat ilman haudalla kasvavaa tuomea oli painettu helsinkiläisen ravintola Parisin yhteislauluvihkoon. Sota-aikana ei enää tehnyt mieli laulaa toiveista päästä hautaan.

Samat sanat ja nykyisin käytetty melodia sisältyvät Aapeli Vuoriston toimittamaan kirjaan 102 kitaralaulua (1950). Haudalla kasvava tuomi on lopullisesti kuihtunut pois muistakin myöhemmistä laulukirjoista.

 

Elävää perinnettä

”Kotimaani ompi Suomi” äänitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä jo 15.9.1911. Laulaja oli suomalaisten kansanlaulujen esittämiseen erikoistunut tenori Pasi Jääskeläinen (1869–1920), joka piti suosittuja yksinlauluiltojaan ympäri Suomea säestäen itseään kanteleella. Amerikassakin hän kiersi vuosina 1902 ja 1907.

Jääskeläisen äänitteen sävel ja sanat ovat lähes samat kuin Riipan tekemänä pidetyssä laulussa. Erona on se, että huokailu-säkeistö puuttuu ja hautaa varjostavan tuomen säkeistön jälkeen tulee uudestaan ensimmäinen säkeistö hieman muunnettuna.

1950-luvulta lähtien ”Kotimaani ompi Suomi” on äänitetty useita kertoja. Internetissä olevassa Suomen kansallisdiskografia Violassa on laulusta lisätieto: ”mukaelma, trad.”. Tuoreimmissa luettelotiedoissa laulun sanoittajaksi ja joskus säveltäjäksikin mainitaan siis Jooseppi Riippa, ei enää ”trad.”. Korjauksesta syntyy ristiriitainen olo. Onko toisaalta suurempaa kunniaa kuin se, että laulusta tulee niin suosittu, että sitä pidetään kansanlauluna?

Ulkosuomalaisten kansallislauluksikin ”Kotimaani”-laulua on sanottu. Pertti Virtaranta matkusteli Hannele Jönsson-Korholan kanssa vuonna 1980 nauhoittamassa amerikansuomalaisten kieltä. Hän mainitsee Hauska tutustua -teoksessaan (1996) tavanneensa Washingtonin osavaltiossa Martta Wirkkalan, joka kertoi, että hänen isänsä serkku Jooseppi Riippa oli säveltänyt ”Kotimaani ompi Suomi” -laulun ja kai tehnyt sanatkin. Virtaranta lisää: ”Oli tilaisuus mikä tahansa, niin tämä laulu aina laulettiin meidänkin matkoillamme.”

2000-luvun alkupuolella Oregonissa asuvat sukulaiseni kuulevat myös usein Portlandin Suomi-koulussa eli suomalaislasten lauantaikerhossa nauhalta kaikuvan laulun ”Kotimaani ompi Suomi”.

 

Terttu Kaivola on eläkkeellä oleva SKS:n kirjastonhoitaja.

 

AIHEESTA ENEMMÄN

Simo Westerholm, ”Kotimaani ompi Suomi.” – Kansanmusiikki 2,1983.

 

Laulujen tekstejä arkkipainatteista ja SKS:n kansanrunousarkiston kokoelmista.


Arkkipainate Huvilauluja (Uusikaupunki 1912):

”Espanja”

Etelässä kaunis Spanja,
Spanja on mun kotimaan.
Spanjan tyttö varsin hellä,
Häntä tahdon rakastaa.

Mantel kukat punertavat,
Vihertävät viinapuut
Siellä illat ihanimmat,
Siellä kirkkahampi kuu.

Ikävä on meripojan
Nurmikolla astella,
Ikävämpi neidon tähden,
Tuonelahan vaipua.

Kotimaani kaunis Spanja,
Riennän kotikankaillen.
Siellä lehevä kastanja,
Varjon antaa haudallen.

 

”Merimiehen laulu” (SKS, KRA. LM 217. Viktor Lindforsin lauluvihko 1901–1902):

Etelässä onpi kaunis spanja
Spanja on mun kotiman.
Siellä lehvä kastanja
Ebron rannalla humuaa.

Mantelkukat punertavat
Ihanoitsee Viinipuut
Siellä Illat ihanimmat
Siellä kirkkahampi kuu.

Huokaukset rinnassani
Vaati mua rientämän
Jätän kaikki huvitukset
Kun vaan pääsen kotihin.

Kotimaani ompi Spanja.
Riennän koti kankallen.
Siellä kaunis kastanja
Varjon anta mun haurallen.

Spanja mulle rakas ompi.
Spanja se on kotiman.
Suomen neito kyllä hellä
Sitä tahdon Rakasta.

Ikävä on merimiehen
Nurmikolla astua
Ikävämpi neidon tähden
Ompi vaipua tuonelaan.

Viellä kanssan neidon otan
Rinnalleni astuman
Nurmikolla huvin tunnen
Sinne muutan asuman.

Tähdet tuikki taivahalla
Kuu on varsin vakava
Usein piile petollisus
Ystävyyren takana.

Kyynelillä murehtien
Muistan värsyn muutaman
Kun suru paina sydäntäni
En saa yöllä untakan.

Muistat kai sä neito viellä
Ajan jolloin lemmittiin.
Jolloin suukko polttavainen
Saattoi tunteet hurmoksiin.

Muistat kuinka kuutamolla
Lehtotietä kuljettiin
Kuinka silloin syleihimme
Ma ja taivas suljettiin

Atlantilla parkkilaiva Ystävän merimatkalla Kapkaupunkiin 1900–1901. ”Kirjoitin Atlantin meressä 6 p maaliskuuta v. 1901”, lopettaa Viktor Lindfors.

 

Arkkipainate Kansanomaisia lauluja, koonnut Juho Mustonen. 1929:

”Kotimaani ompi Suomi”

Kotimaani ompi Suomi,
Suomi on mun kotimaa,
siellä valkolatva tuomi
järven rannalla kukoistaa.

 

Linkkejä Terttu Kaivolan käyttämiin aineistoihin:

 

Hahnsson: Kotikuusen kuiskehia, sisältää Haapakallio-kertomuksen http://www.gutenberg.org/files/17900/17900-8.txt

Reissiger: Melodie-linkki = sävelmä Geibelin runoon, teksti hieman poikkeaa alkuperäisestä http://ingeb.org/Lieder/fernimsu.html

Zigenargossens klagan, sanat Ruotsista http://sv.wikisource.org/wiki/zigenargossens_klagan

Theodolinda Hahnssonin elämäkerta http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2818/

Pasi Jääskeläisen elämäkerta http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1017/

Ray Rinta (kanadansuomalainen, kuoli 2011, vakuuttaa Riipan olevan laulun tekijä, tiedot lähinnä peräisin Life and letters of Joseph Riippa -teoksesta): ”Vielä kerran” http://lukunurkka.etusivu.net/rayrinta.php?id=190

 



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Politiikkaa kansalla

Päivystävä tekstintutkija: G-pisteen hinta

Sovinnottomuus

Nilkan pakina: Mustanaamio Helsingissä (alustava selvitys)

Kotimaani ompi Spanja

Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan?

Rietrik Polén, monihyväinen fennomaani

Osana erilaisuutta oppii ymmärtämään

Oonko joku kulttuuripommi?

Suomi toiseksi äidinkieleksi

Kotipesä: Kuntauudistukseen ihmisnäkökulmaa

Kaupunginosien aktivismi saa vauhtia vastamäestä

Raumasta stressiin – Ikiaikaisten tavurakenteiden murros

Suomalaisia sankaritarinoita Kaukasiasta

Lintulan luostarissa hoivattiin väsyneitä sotilaita (VAIN VERKOSSA)

Nimenpyörittäjä: Lummenteen rannalla

Ajan sana: Ekoluokassa

Arvioita: Uusi ja vanha kansallispuku

Arvioita: Koskettava kuvaus huutolaislapsista

Arvioita: Pirullisia kertomuksia entisistä ajoista

Arvioita: Kasvatuslaitos talleilla

Arvioita: Brittien vanhoja matkakertomuksia Suomesta

Arvioita: Enemmän käyttäjäystävällisyyttä

Arvioita: Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Arvioita: 90 vuotta arkkitehtuuria kolmissa kansissa

Arvioita: Tampere, Suomi ja maailma

Arvioita: 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa

Arvioita: Julkiset elämät

Arvioita: Luonnonvarojen rajallisuus ja ihminen

Arvioita: Csángójen ystävä Yrjö Wichmannin jalanjäljillä

Arvioita: Hyvesatuja ääneen luettuina

Arvioita: Radio sodassa

Arvioita: Pakarisen poluilla

Arvioita: Vaiettuja surmatöitä (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Jäätynyt rakkaus (VAIN VERKOSSA)

Kulttuurijyrähdys: Mikä ihmeen ”keskus”?

Koti, raatajaeetos ja ryysyranta

Pääkirjoitus: Umpisuomalaisuuden onttous

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.