LEHDEN UUSIN NUMERO

1/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kaupunginosien aktivismi saa vauhtia vastamäestä

 

HEIKKI KUKKONEN

 

Kaupunginosien kansalaisaktivismi sopii jo malliksi muuallekin Suomeen. Kaupungin virkamiehet ja päättäjät kokevat usein uudenlaiset toimintatavat harmittavana häiriköintinä eivätkä osaa hyödyntää näitä voimavaroja. Uutta toimintakulttuuria edustaa kaupunginosien liittoutuminen ajankohtaisen ongelman mukaan.

 

Runsaan miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu on järjestynein osa Suomea, jos sitä katsoo kaupunginosayhdistysten näkökulmasta. Espoossa yhdistyksiä on asukaslukuun suhteutettuna eniten, sen sijaan Helsingissä ne ovat kattaneet kohta jo viiden vuosikymmen ajan aukotta koko kaupungin. Pääkaupungissa kaupunginosayhdistysten määrä on myös kasvanut nopeimmin. Helsingin Kaupunginosat ry:n, HELKAn, jäsenyhdistyksiä oli tätä kirjoitettaessa 79.

Ei ole aivan perusteetonta väittää, että juuri helsinkiläiset kaupunginosayhdistykset ovat nyt uuden ajan airueita. Kenties niiden kehityksen versot ennustavat kaupunginosien kansalaisaktivismin tulevaisuutta muuallakin maassamme.

Monen Helsingin kaupunginosayhdistyksen toiminnan ydinjoukkoa ovat nuoret aikuiset naiset, vastikään nuorimman lapsensa koulun penkille saattaneet, hyvin koulutetut, toimeliaat ja terävänäköiset. Nuoria äitejä ei niinkään innosta perinteinen, elämänikäinen kotiseututyö eikä menneisyyden haikailu. He toimivat nykyhetkessä ja kantavat huolta lastensa tulevaisuuden elinympäristöistä, ystävällisestä kaupungista. Nämä toimijat elävät projektien maailmassa. Heidän tarmonsa kohdistuu vain yhteen tai kahteen hankkeeseen kerrallaan, ja kun se on valmis – tai lopullisesti kariutunut –, he suuntaavat kiinnostuksensa seuraavaan, ehkä aivan toisessa viitekehyksessä toimivaan kohteeseen.

Näin syntyy aivan uudenlainen kaupunginosien dynamiikka, joka kaupungin virkamiesten ja päättäjien näkökulmasta usein näyttää viisastelulta tai harmittavalta häiriköinniltä. Sellaista ei olla vielä valmiita hyödyntämään kaupungin toiminnassa. Tämän toimeliaiden nuorten naisten joukon tukena on usein toinen ”nuorisoryhmä”, vastikään eläköityneet kokeneet ammattilaiset, joilla riittää toimintatarmoa ja elämänviisautta kotikulmiensa asioiden hoitoon.

 

Kylässä kaupungissa

Helsingin kaupunginosien ikäkirjo on hyvin laaja, vaikka eurooppalaisen mittapuun mukaan itse kaupunki onkin nuorenpuoleinen. Variaatioita riittää puolentoista vuosisataa lähes ennallaan säilyneestä Kruununhaasta vastasyntyneeseen Arabianrantaan, entisestä Kulosaaren pikkukunnasta Sipoon vastakaapattuihin liitosalueisiin tai betonikansillaan värjöttelevästä Merihaasta rintamamiestalojen leimaaman Vartiokylän idylliin.

Kaikilla kaupunginosilla on kuitenkin joukko yhteisiä ongelmia, erilaisia uhkia. Lähipalvelut kutistuvat jo tunnetulla tavalla kauppakeskusten paisuessa ja kaupunginhallinnon keskittämisuskon seurauksena. Uudet liikenneväylät runnotaan tunnottomasti läpi kaupungin, ja kummallista väkeä muuttaa tutuille kulmille.

Toimijoiden puheessa vilahtavat sellaiset ilmaisut kuin meidän kylä tai täällä on aina ollut tapana. Kaupunginosien omaleimaiset lähiyhteisöt tuntuvat tiivistyvän ulkoisia uhkia torjuessaan tai etsiessään paikallisongelmiin uusia ratkaisuja. Kaupunginosien rajatkin näyttävät hahmottuvan asujien mielissä eri tavoin ja usein suppeampina alueina kuin hallinnon työpöytien takaa katsoen näyttää. Maaseudun kylät ja Helsingin kaupunginosat, ”bönde” ja ”stadi”, ovatkin kohtalotovereita, vaikka ovat horisontin eri puolilla.

 

Ongelma kerrallaan

Helsingillä on rantaviivaa enemmän kuin millään muulla suurella kaupungilla Itämeren piirissä. Siksi ei ole ihme, että rannat ovat rakkaita pääkaupungin asukkaille. Rantakaupunginosien yhdistykset ovat ryhmittyneet vapaamuotoiseksi yhteenliittymäksi, ”Stadin Rantaryhmäksi”. Se on nopeasti noussut näkyväksi rantojen puolustajaksi ja maltillisuuden äänitorveksi rantojen rakentamisen vauhtisokeudesta varoittamaan.

Helsingin virkakoneisto on jättiläismäinen kaupunginosan näkökulmasta ja valtiovallankin silmin iso. Siksi sillä on taipumus toimia omalakisesti sekä kaupunginosiin että valtiovaltaan päin. Kaupunginosille jää kyseenalainen kunnia toimia paikallisuuden ainoina puolustajina sekä byrokratian että päätöksentekijöiden suuntiin.

Uutta toimintakulttuuria edustaa kaupunginosien liittoutuminen ajankohtaisen ongelman mukaan suppeammin tai laajemmin. Uudenlaiset liittoutumat toimivat estoitta kaikilla osaamillaan areenoilla, harjoittavat poliittista lobbausta, keskustelevat johtavien virkamiesten kanssa, luovat sähköisiä yhteisöjä ja etsivät tukea toimilleen yhtä lailla valtiovallan kamareista kuin yritysmaailman suurista toimijoista.

Näin näyttää kaupunkiin syntyvän yhä vahvempia vastakulttuureita kansalaisyhteiskunnan nopealiikkeisen voiman ilmentyminä. Ne paikkaavat lainsäädännön hitautta, vaalikausien pitkäpiimäisyyttä ja byrokraattien vieraantumista arjen ongelmista. Niiden palkkioksi riittää toive paremmasta elinympäristöstä, tarkoituksenmukaisemmasta julkisten resurssien käytöstä ja sujuvammasta arjesta.

 

Muuttajat vauhdissa

Maahanmuuttajat saavat Suomessa erityiskohtelun. Heihin sovelletaan lakisääteistä viranomaistoimintaa, jonka yhtä osaa kutsutaan kotouttamiseksi. Maassamme on kuitenkin toinen monin verroin suurempi muuttajien joukko kuin ulkomailta tulleet: Suomessa jo asuvat maassamuuttajat. Heidän lukumääränsä on häkellyttävä. Yli puoli miljoonaa kansalaista vaihtaa kotiosoitetta joka vuosi, ja heistä kolmisensataa tuhatta muuttaa toiseen kuntaan. Tämä iso ihmisjoukko vaeltaa sekä maalta kaupunkeihin että kaupungista toiseen ja kaupungeista maalle.

Julkista sanaa kiinnostaa yleensä vain sisään- ja ulosmuuttajien vuosittainen erotus tai sen pelkkä etumerkki. Helsingin muutamien tuhansien muuttovoitto tai -tappio on kuitenkin pieni luku verrattuna yli 50 000:een siellä joka vuosi uuteen osoitteeseen muuttavaan. Nämä henkilöt ovat kaupunginosien arkea. Eräissä Helsingin vakiintuneissakin kaupunginosissa vaihtuu vuosittain yli viitisentoista prosenttia asukkaista.

Nämä uuden ajan nomadit vaikuttavat kaupunginosayhdistystenkin toimintaan. Heidän kotiutumisensa, tai ehkä paremminkin juurtumisensa uusille asuinsijoille ei aina ole helppoa. Ne muuttajat, jotka tulevat jäädäkseen, ovat kaupunginosien käyttövoimaa. He katsovat vakiintuneita asioita uusin silmin ja vailla ennakkoluuloja. He etsivät usein kiinnittymiskohtia harrastuksiensa ja arkensa hallinnan alueilta. He rakentavat omia verkostojaan sekä olemassa olevista että uusista aineksista.

Tätä kirjoittaessani luin riemastuttavan sähköpostiviestin, jolla kutsuttiin toimijoita ”Hertsikan Pumppu” -nimisen uusimuotoisen osuuskunnan perustajiksi. Tuon yhteiskunnalliseksi yritykseksi itseään nimittävän joukon tavoitteena on hallinnoida toimintatiloja, luoda sähköisiä areenoita ja kehittää toimintaverkkoja sekä uusia aktiviteetteja kaupunginosansa asukkaiden yhteiseksi hyväksi. Näin kaupunginosayhdistyksillekin nousee uusia, toimeliaita paikallishaastajia. Eipä ole varaa levätä laakereilla kansalaistoiminnassakaan.

 

Heikki Kukkonen on Kulosaaren kaupunginosayhdistyksen entinen puheenjohtaja.



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Politiikkaa kansalla

Päivystävä tekstintutkija: G-pisteen hinta

Sovinnottomuus

Nilkan pakina: Mustanaamio Helsingissä (alustava selvitys)

Kotimaani ompi Spanja

Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan?

Rietrik Polén, monihyväinen fennomaani

Osana erilaisuutta oppii ymmärtämään

Oonko joku kulttuuripommi?

Suomi toiseksi äidinkieleksi

Kotipesä: Kuntauudistukseen ihmisnäkökulmaa

Kaupunginosien aktivismi saa vauhtia vastamäestä

Raumasta stressiin – Ikiaikaisten tavurakenteiden murros

Suomalaisia sankaritarinoita Kaukasiasta

Lintulan luostarissa hoivattiin väsyneitä sotilaita (VAIN VERKOSSA)

Nimenpyörittäjä: Lummenteen rannalla

Ajan sana: Ekoluokassa

Arvioita: Uusi ja vanha kansallispuku

Arvioita: Koskettava kuvaus huutolaislapsista

Arvioita: Pirullisia kertomuksia entisistä ajoista

Arvioita: Kasvatuslaitos talleilla

Arvioita: Brittien vanhoja matkakertomuksia Suomesta

Arvioita: Enemmän käyttäjäystävällisyyttä

Arvioita: Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Arvioita: 90 vuotta arkkitehtuuria kolmissa kansissa

Arvioita: Tampere, Suomi ja maailma

Arvioita: 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa

Arvioita: Julkiset elämät

Arvioita: Luonnonvarojen rajallisuus ja ihminen

Arvioita: Csángójen ystävä Yrjö Wichmannin jalanjäljillä

Arvioita: Hyvesatuja ääneen luettuina

Arvioita: Radio sodassa

Arvioita: Pakarisen poluilla

Arvioita: Vaiettuja surmatöitä (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Jäätynyt rakkaus (VAIN VERKOSSA)

Kulttuurijyrähdys: Mikä ihmeen ”keskus”?

Koti, raatajaeetos ja ryysyranta

Pääkirjoitus: Umpisuomalaisuuden onttous

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.