LEHDEN UUSIN NUMERO

1/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Raumasta stressiin – Ikiaikaisten tavurakenteiden murros

 

ERKKI LYYTIKÄINEN

 

Suomen kielen tavujen rakenne on aika yksinkertainen. Tavua muodostamaan tarvitaan aina vokaali. Tavu voi alkaa joko vokaalilla tai konsonantilla, mutta vain yhdellä konsonantilla, ja se voi myös päättyä joko vokaaliin tai konsonanttiin: ta-lo, o-vi, kuk-ka, jä-sen. Suunnilleen näin on asia ollut tuhansia vuosia.

Suomen tavurakenne on joutunut koetteille aina, kun kieleen on tullut lainasanoja vieraista kielistä, näillä kun on oma suomesta poikkeava tavurakenteensa.

Erityisen merkittäväksi on osoittautunut suomen sanan alkamissääntö: alussa saa olla enintään yksi konsonantti. Jos lainasanan alussa on konsonantteja ollut enemmän, niistä on säilytetty vain viimeinen ja muut on kylmästi heitetty pois. Tämä selviää, kun tarkastelee muutamia lainasanoja ja niiden ruotsinkielisiä vastineita: koulu (skola), tuoli (stol), kinkku (skinka), rauma (ström), ranta (strand).

Konsonanttiyhtymät voi sanan alusta purkaa muullakin kuin suomen omaksumalla tavalla. Suomen kaukainen sukulainen, obinugrilainen mansi (entiseltä nimeltään vogulit*), jossa vallitsee sama uralilainen sääntö kuin suomessakin, kiilaa vokaalin konsonanttien väliin: kerek ’synti’ (vrt. venäjän greh, josta puolestaan karjalan kieleen on saatu räähkä ’synti’), kanas ’heimopäällikkö’, (vrt. venäjän knjaz ’ruhtinas’). Samoin menettelee mansin läheisin sukukieli hanti: ki´nika ’kirja’ (vrt. venäjän kniga).


Marutei Tsurunen

Konsonanttiyhtymiä välttävät toki muutkin kuin uralilaiset kielet. Japani on erityisen herkkä, se ei siedä niitä edes sanan sisällä. Japanin sanat koostuvat siis pelkästään avotavuista eli vokaaliin päättyvistä sanoista. Poikkeuksena on konsonantti n, se käyttäytyy tässä yhteydessä vokaalin tavoin. Japani turvautuu konsonanttirypäitä purkaessaan lisävokaaleihin.

Japanin ookesutora ’orkesteri’ on lainattu englannin sanasta orchestra. Edelleen sanan guriin ’vihreä’ esikuvana on englannin green, ja sanaa howaito ’valkoinen’ voi verrata englannin sanaan white ja varsinkin sen amerikkalaiseen ääntämykseen. Jäätelö on japaniksi aisukuriimu. Siitä tulee ehkä etäisesti mieleen englannin ice cream.

Japaniin muuttanut pohjoiskarjalainen Martti Turunen on kohonnut kansallisen tason poliitikoksi ja tunnetaan nimellä Marutei Tsurunen. Ahaa, sukunimen alussahan on konsonanttiyhtymä. Tosi on, mutta vain tässä latinaiseen kirjaimistoon muunnetussa muodossa. Tuo yhtymä on foneettiselta luonteeltaan niin sanottu affrikaatta, joka sekä japanissa että monessa muussa kielessä hahmotetaan yhdeksi äänteeksi; t ja s äännetään ikään kuin yhtaikaa. Tässä yhteydessä voi vielä ihailla Neuvostoliiton taannoisen johtajan Hruštševin japanilaista ääntöasua: Furušutševa.

Namibiassa puhuttavan bantukielen ndongan tavurakenne on niin ikään sellainen, että vain avotavut ovat sallittuja. Niinpä sielläkin lainasanoihin ja -nimiin on pitänyt sujuttaa välivokaaleja: Esitela (vrt. suomen Ester), Hilima (vrt. suomen Hilma), Kelaudia (vrt. Klaudia).

 

Escuola on koulu

Yksi kätevä keino hajottaa sanan alussa oleva konsonanttiyhtymä on metateesi eli äänteiden paikan vaihto. Unkarin szilva ’luumu’ on lainattu slaavilaiskielten sanasta sliva; moni tuntee slivovitsin* eli luumuviinan. Unkarin oikeinkirjoituksen ei pidä antaa hämätä: -sz- ääntyy suunnilleen kuten suomen -s-.

Unkarin sanaa kulcs ’avain’ voi paikan vaihdon kannalta verrata vaikkapa venäjän samaa merkitsevään sanaan kljutš. Hantin kieli tuntee saman keinon: turpa ’torvi’ (vrt. venäjän truba).

Tähänkään eivät vielä lopu konsonanttiyhtymän purkamiskeinot. Jos tuo yhtymä on sanan alussa, sen eteen voi lisätä vokaalin, jolloin tavurakenne muuttuu helpommaksi. Tähän keinoon monet kielet turvautuvatkin. Näin on unkari selvinnyt latinan scola-sanasta, jonka jatkajasta suomi siis poisti alkukonsonantin. Koulu on unkariksi iskola. Aivan samoin on menetellyt espanja: escuola.

 

Mutta se stressi?

Unkarissa merkitsee pöytää indoeurooppalainen lainasana, joka suomessa on kehittynyt muotoon tuoli. Unkarin sana on asztal ’pöytä’. Suomen sana on lainaa skandinaavisesta kielimuodosta, unkarin taas slaavilaiselta taholta, mutta sananalkuinen konsonanttiyhtymä on sekä suomessa että unkarissa purettu onnistuneesti. Hantissa merkitsee lasia sana astakan; sen esikuvana on venäjän stakan ’lasi’.

Se mitä suomen tavurakenteesta on edellä sanottu, on jokaisen suomenpuhujan helppo tunnistaa ja hyväksyä. Mutta jokainen myös tietää, että tässä ei ole koko totuus. Joka päivä törmää varsinkin kirjoitetussa kielessä mutta myös puheessa semmoisiin sanoihin kuin professori, tragedia, draama, stressi, jotka selvästi sotivat suomen tavusääntöä vastaan. Nämä ovat nuoria lainasanoja, jotka ovat tulleet kieleen 1800-luvulta alkaen lähinnä kirjallista tietä ja siirtyneet myös ääntämykseen.

Vanhan lain mukaisesti stressi pitäisi ääntää ressi. Tällaista ääntämystä kuuleekin, mutta se on tavattoman harvinaista. Enää ei siis sananalkuisia konsonanttiyhtymiä torjuta, vaan ne pyritään ääntämään, kukin kykyjensä mukaan. Suomen ikivanha tavunmuodostussääntö on lakannut toimimasta.

 

Erkki Lyytikäinen on kielentutkija ja kriitikko.

 

AIHEESTA ENEMMÄN

Harald Haarmann, Symbolic Values of Foreign Language Use. Mouton de Gruyter 1989.

Tapani Lehtinen, Kielen vuosituhannet. Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. SKS 2007.

Riikka Länsisalmi, ”Paikkansa kullakin: henkilöön viittaaminen japanin kielessä.” – Kielissä kulttuurien ääni. Toim. Anna Idström ja Sachiko Sosa. SKS 2009.

Merja Salo, ”Kun kulttuuri muuttuu, kieli muuttuu – sanasto historian muutoksissa.” – Kielissä kulttuurien ääni. Toim. Anna Idström ja Sachiko Sosa. SKS 2009.

Minna Saarelma-Maunumaa, ”Kun Nangulasta tuli Aino Johanna.” –Nimet, aatteet, mielikuvat: kolme näkökulmaa nimiin. Toim. Eero Kiviniemi ja Sari Mustakallio. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos 1996.

 

* Hiidenkiven painetussa versiossa oleva ostjakki on muutettu tähän versioon oikeaan muotoon, siis vogulit. Samoin slivovitsi-viinan nimi on tässä korjattu oikeaan muotoon.

Toimitus

 



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Politiikkaa kansalla

Päivystävä tekstintutkija: G-pisteen hinta

Sovinnottomuus

Nilkan pakina: Mustanaamio Helsingissä (alustava selvitys)

Kotimaani ompi Spanja

Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan?

Rietrik Polén, monihyväinen fennomaani

Osana erilaisuutta oppii ymmärtämään

Oonko joku kulttuuripommi?

Suomi toiseksi äidinkieleksi

Kotipesä: Kuntauudistukseen ihmisnäkökulmaa

Kaupunginosien aktivismi saa vauhtia vastamäestä

Raumasta stressiin – Ikiaikaisten tavurakenteiden murros

Suomalaisia sankaritarinoita Kaukasiasta

Lintulan luostarissa hoivattiin väsyneitä sotilaita (VAIN VERKOSSA)

Nimenpyörittäjä: Lummenteen rannalla

Ajan sana: Ekoluokassa

Arvioita: Uusi ja vanha kansallispuku

Arvioita: Koskettava kuvaus huutolaislapsista

Arvioita: Pirullisia kertomuksia entisistä ajoista

Arvioita: Kasvatuslaitos talleilla

Arvioita: Brittien vanhoja matkakertomuksia Suomesta

Arvioita: Enemmän käyttäjäystävällisyyttä

Arvioita: Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Arvioita: 90 vuotta arkkitehtuuria kolmissa kansissa

Arvioita: Tampere, Suomi ja maailma

Arvioita: 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa

Arvioita: Julkiset elämät

Arvioita: Luonnonvarojen rajallisuus ja ihminen

Arvioita: Csángójen ystävä Yrjö Wichmannin jalanjäljillä

Arvioita: Hyvesatuja ääneen luettuina

Arvioita: Radio sodassa

Arvioita: Pakarisen poluilla

Arvioita: Vaiettuja surmatöitä (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Jäätynyt rakkaus (VAIN VERKOSSA)

Kulttuurijyrähdys: Mikä ihmeen ”keskus”?

Koti, raatajaeetos ja ryysyranta

Pääkirjoitus: Umpisuomalaisuuden onttous

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.