LEHDEN UUSIN NUMERO

1/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: Jäätynyt rakkaus (VAIN VERKOSSA)

Yksinhuoltajaäiti Marika (Alma Pöysti) kohtaa pelon vain pieni tytär tukenaan.

 

Aki Louhimies: Vuosaari. Käsikirjoitus Aku Louhimies, Mikko Kouki, Niina Repo. Rooleissa muun muassa Laura Birn, Mikko Kouki, Lenna Kuurmaa, Matleena Kuusniemi, Deogracias Masomi, Amanda Pilke, Jasper Pääkkönen, Alma Pöysti, Sean Pertwee ja Pekka Strang. Tuotanto: Edith Film & First Floor Productions. Ensi-ilta 3.2.2012.

 

Sukupolvensa kiinnostavimpiin ja lahjakkaimpiin ohjaajiin kuuluva Aku Louhimies (s. 1968) palaa monin tavoin epäonnistuneen, tahattoman komiikankin suuntaan onnahdelleen Käskyn (2008) jälkeen takaisin tutummille alueille, ihmissuhdekoukeroiden muutostiloissa vääntelehtiviin traagisiin sokkeloihin. Vuosaaren talvisiin maisemiin ja yhden viikon ajalle sijoittuva tapahtumavyyhti seuraa rinta rinnan monta eri tarinaa, joita yhdistäväksi teemaksi tekijät mainitsevat rakkauden.

Juhlallisista ja kunnianhimoisista asetelmistaan huolimatta Louhimiehen uutuus jää oudon löysäksi ja puolivillaiseksi, kauas hänen parhaiden töidensä (Irtiottoja, 2003, Paha maa, 2005, Valkoinen kaupunki, 2006, Riisuttu mies, 2006) rimpuilevasta intensiteetistä, urbaanista mosaiikista ja yönmustasta huumorista.

Puolet päähenkilöistä luisuu pahasti karikatyyrin asteelle. Tällaisia ovat esimerkiksi suomalaisen talven kokeva amerikkalainen liikemies Robert (Sean Pertwee), Matleena Kuusniemen näyttelemä uranainen ja aviovaimo Sara ja hänen pökkelömäinen siippansa Lauri (Pekka Strang). Jännitteisiä ja ylivirittyneitä hahmoja moniin Louhimiehen töihin luonut Mikko Kouki alkaa muistuttaa omien rooliensa parodiaa, Jouko Turkan Kummeli-veljeä.

Solvatessani Louhimiestä haluan silti korostaa, että arvioin ohjaajaa hänen omaa jo todistettua potentiaaliaan vasten. Viime vuoden koko lailla säälittävän kotimaisen elokuvan saldon joukossa Vuosaari lukeutuisi ilman muuta laadulliseen kärkiviisikkoon. Kuitenkin Louhimiehen kohdalla on lupa odottaa ja vaatiakin siirtymistä seuraavalle tasolle. Noiden toiveiden suhteen Vuosaari pettää pahasti.

 

Kauniita maisemia, onttoa sisäavaruutta

Elokuvan kauneinta ja syvällisintä jälkeä ovat läpi elokuvan nähtävät, Tuomo Hutrin kuvaamat, kliinisessä kylmyydessäänkin oikeiden ihmisten asuttamilta näyttävät vuosaarelaismaisemat. Elokuvan sisäavaruus – ihmisten mielenliikkeet, lähes kauttaaltaan vetämätön näyttelijätyö, TaiKin käsikirjoitusharjoituksen alaviitteeltä maistuva asetelmallinen teksti – jää kuitenkin ontoksi. Louhimiehen monien muiden töiden ehdotonta valttikorttia ja avainaluetta, emotionaalista tarttumapintaa, ei löydy varsinaisesti mistään.

Tunne-elämykset on ikään kuin ulkoistettu ja mekanisoitu, kaavat kopioitu aikaisemmista elokuvista. Kun edes pikkupojan ja koiran välinen ystävyys – elokuvamelodraaman alati takuuvarma perustarina – ei kykene kunnolla sulattamaan katsojan sydäntä, täytyy toteutuksessa olla vakavia ongelmia.

Yksi konkreettinen puute on Louhimiehen aikaisempien draamojen mainion synkkä, ”itäeurooppalainen” huumori, joka sivaltaa kasvoille sitä lujemmin mitä enemmän tapahtumat nivoutuvat kohti kaaoksen ankarimpia aakkosia. Nyt jokainen tarina on sinällään tuttu varhaisemmista ulkomaisista esikuvistaan; oikeastaan vain niiden haalea hiilipiirroskopio. Kyse ei ole niinkään kunnianosoituksista vaan ennemminkin omien persoonallisten ideoiden vähyydestä. Onkin syytä kysyä, missä on Suomen elokuvasäätiön surullisenkuuluisien virkamiesten ja toisaalta tuotantoyhtiön taiteellisen siiven edustajien lukutaito, draamantaju ja kehittelytuki.

 

Rakkaus tökittävänä koe-eläimenä

Vuosaaressa piilee omaa jäätävää kuulauttaan, ja se lukeutuu viime aikojen kotimaisen näytelmäelokuvan korkeimmalle kurottavaan osaan. Kuitenkaan rakkaus – mantrana, teesinä, hokemana, johtolauseena – ei saavuta missään vaiheessa asetettuja tavoitteita. Tuota ”aiheista suurinta” käsitellään pelkkänä pakkasen riuduttamana laboratoriorottana, eri suunnilta monen mittaisilla tikuilla tökittävänä koe-eläimenä, jonka sielu jää huoneen – tässä tapauksessa elokuvateatterin – ulkopuolelle.

Lopputuloksena on pelkkä sekalainen joukko Krzysztof Kieslowskin Salkkari-variaatioita, puudutusainetta ilman potilasta.

 

LAURI TIMONEN, elokuvakriitikko



Artikkelit
Hiidenkiveltä näkyy: Politiikkaa kansalla

Päivystävä tekstintutkija: G-pisteen hinta

Sovinnottomuus

Nilkan pakina: Mustanaamio Helsingissä (alustava selvitys)

Kotimaani ompi Spanja

Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan?

Rietrik Polén, monihyväinen fennomaani

Osana erilaisuutta oppii ymmärtämään

Oonko joku kulttuuripommi?

Suomi toiseksi äidinkieleksi

Kotipesä: Kuntauudistukseen ihmisnäkökulmaa

Kaupunginosien aktivismi saa vauhtia vastamäestä

Raumasta stressiin – Ikiaikaisten tavurakenteiden murros

Suomalaisia sankaritarinoita Kaukasiasta

Lintulan luostarissa hoivattiin väsyneitä sotilaita (VAIN VERKOSSA)

Nimenpyörittäjä: Lummenteen rannalla

Ajan sana: Ekoluokassa

Arvioita: Uusi ja vanha kansallispuku

Arvioita: Koskettava kuvaus huutolaislapsista

Arvioita: Pirullisia kertomuksia entisistä ajoista

Arvioita: Kasvatuslaitos talleilla

Arvioita: Brittien vanhoja matkakertomuksia Suomesta

Arvioita: Enemmän käyttäjäystävällisyyttä

Arvioita: Referaatti tuotteliaasta matkakirjailijasta

Arvioita: 90 vuotta arkkitehtuuria kolmissa kansissa

Arvioita: Tampere, Suomi ja maailma

Arvioita: 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa

Arvioita: Julkiset elämät

Arvioita: Luonnonvarojen rajallisuus ja ihminen

Arvioita: Csángójen ystävä Yrjö Wichmannin jalanjäljillä

Arvioita: Hyvesatuja ääneen luettuina

Arvioita: Radio sodassa

Arvioita: Pakarisen poluilla

Arvioita: Vaiettuja surmatöitä (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Jäätynyt rakkaus (VAIN VERKOSSA)

Kulttuurijyrähdys: Mikä ihmeen ”keskus”?

Koti, raatajaeetos ja ryysyranta

Pääkirjoitus: Umpisuomalaisuuden onttous

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.