LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

(Kuva: Aino Ukko)

 

OUTI LAUHAKANGAS

 

Toimittaja Elina Grundström aloitti maaliskuisella Helsingin Sanomien kolumnillaan ehkä tieten tahtoen humanisteja toimintaan kannustavan liikkeen tai yhteenliittymän. Grundströmin haasteeseen tarttui ensimmäisenä tai ainakin näkyvimmin folkloristiikan opiskelija Tomi Strömberg.

 

Sosiaalisen median kautta koolle kutsuttu ja SKS:ssa 14.3. pidetty pop up -tilaisuus keräsi juhlasalin täyteen muutokseen virittäytyneitä humanisteja. Tunnelmat ja ehdotukset siirtyivät nettiviestimien välityksellä samanaikaisiin kokouksiin Turkuun ja Tampereelle.

Facebook-yhteisöpalveluun Kulttuuriosaamo Toimi -sivun avannut Tomi Strömberg kertoi etsineensä netistä paikkaa, jossa käytäisiin keskustelua kulttuurintutkimuksen ajankohtaisista kysymyksistä. Koska foorumia ei löytynyt, se oli perustettava itse. Strömberg opiskelee työnsä ohella folkloristiikkaa ja on ylpeä erityisosaamisestaan. Hän kuuluu sukupolveen, jolle sosiaalinen media ja nopea toimeksi saattaminen on itsestään selvää.

Elina Grundström oli ensimmäinen humanistien toimintatilaisuuden alustajista. Hän selvensi kritiikkiään ja muistutti aluksi, että vakuuttui humanististen tieteiden tärkeydestä toimiessaan 1994 aloittaneen Hiidenkiven ensimmäisenä toimitussihteerinä.

Sosiologi Grundströmiä ihmetyttää tilanne, jossa kulttuuri, perinne ja kulttuurintutkimuskin selvästi kiinnostavat ihmisiä, mutta humanististen alojen kehittynyt ja kansainvälistynyt tutkimus ei ole rikastuttanut ja laventanut ihmisten käsitystä suomalaisesta kulttuurista. Tieteen popularisointi ja valistusasenne eivät Grundströmin mielestä kuitenkaan enää toimi internetsukupolven humanistien tietoisuuden herättäjänä. Hiidenkivenkin alkuperäisaatetta on syytä ravistella.

Avoimet ja joustavat toimintatavat ovat auktoriteetteja pelkäämättömän uuden demokratian tunnusmerkkejä. Keskusteluja ei käydä keskustelujen vuoksi. Kokouksia ei pidetä sääntömääräisistä syistä. Uusien ratkaisujen toimivuus selviää yksinkertaisesti niitä kokeilemalla ja luottamalla osallistujien motivaatioon kokoontua hyvien asioiden vuoksi.

 

Keitä kuunnellaan?

Miksi humanistien kansanliikkeen aika olisi juuri nyt? Ensin on paras tutkia, keitä tällä hetkellä kuunnellaan arvostavimmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Miltä historia näyttää?

Vaihe 1. Kansakuntamme itsenäisyysaatteiden leviämisen vaiheessa humanistit olivat kärkijoukkoa. Luotiin kansallisia merkityksiä.

Vaihe 2. Sodista ja jälleenrakentamisesta selvittyä oli varaa kriittisyydelle, kansallista projektia ja sen ylilyöntejä purettiin. Vanhoille totuuksille annettiin uusia merkityksiä, ja niiden rinnalle tuotiin ristiriitaisia ja kilpailevia teorioita. Muutkin kuin historioitsijat selittivät yhteiskuntaa.

Vaihe 3. Humanismi eriytyi tieteenhaaroiksi ja instituutioiksi. Keskityttiin omaksumaan ja koettelemaan kansainvälisiä malleja. Samalla humanistit ikään kuin liukenivat näkymättömiin.

Nyt talousguruista ja markkinafilosofeista on tullut merkitysten luojia ja median seuraamaa kärkijoukkoa. Humanistit havahtuvat siihen, että aiemmin itsestään selvästi arvokkaita kansallisia instituutioita puretaan eikä omien tieteenalojen edustajia enää kuunnella auktoriteetteina.

Kulttuuriosaamo Toimella on siis edessään kovempi haaste kuin kansallisen heräämisen aikoina.

 

Toisintekijät

Kulttuuritoiminta tarvitsee yhteisön. Varsinkin yksinään työskentelevä tutkija tai työntekijä, joka ainoana humanististen alojen edustajana puolustaa mielipiteitään yhteisössään, kaipaa identiteetilleen vahvistusta. Siinä missä humanististen arvojen näkyvyydelle on yhteiskunnallinen tilaus, kulttuuriväen verkostoitumiselle on sosiaalinen tilaus.

Yhteiskuntakritiikki ja tyytymättömyys eivät pidä yllä nettisukupolven luovaa spontaaniutta. Jos havaitaan riittävästi yhdessä toimimisen mahdollisuuksia, kaikkien tarpeet on sovitettavissa yhteen. Vanhoja rakenteita tai ajatustottumuksia murretaan tekemällä asioita toisin.

Jo ensimmäisessä kokoontumisessa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen professori Hanna Snellman otti esiin juuri alkaneen vapaaehtoisuuden ihanteita arvostavan toiminnan jatkuvuuden turvaamisen. Hän sovelsi kahta tunnettua riittiä, viestikapulaa ja morsiuskimpun heittämistä.

Viestikapulan on annettava kulkea, ja haasteen on valmis ottamaan vastaan se, joka tarttuu morsiuskimppuun sen lennähtäessä häissä morsiamen olan yli. Viestikapulan tai morsiuskimpun voi nähdä vaikkapa nettitikkuna, johon on talletettu ideoita, suunnitelmia, jäsennyksiä, virheitä ja aikaansaannoksia, Snellman täsmensi.

Kulttuuriosaamo Toimen idearikkain ydin pyrkii juuri tähän. Ihanteena on jatkuva palautteen saaminen ja antaminen, kokemusten jakaminen. Uusiin tapaamisiin on kutsuttu ennakkoluulottomien hankkeiden vetäjiä. Demos Helsingin Outi Kuittinen houkuttelee jo yliopisto-opiskelijoita yrittäjämäisiin kokeiluihin. Työpajan aiheena on ollut esimerkiksi ”Miten humanistisia ideoita prototyypataan”.

 

Henkistä omistajuutta

Vaikka kulttuurintutkimuksen opiskelijasta kasvaa kriittinen, kritiikkiä ei pidä kääntää itseä kohti. ”Ideoita ei pidä hautoa, vaan pitää heti lähteä niitä kokeilemaan”, sanoo Aaltoes:n eli Aalto-yliopiston business-sopimuksiin valmentavan yhdistyksen puheenjohtaja Nils Paajanen. Paajanen uskoo yrittäjyyteen yhteiskunnallisena vaikuttamisena.

Aaltolaiset nuoret eivät tyytyneet perustamaan pelkkää opiskelijaklubia, vaan he lähtivät oppimaan todellisille kansalliselle ja kansainvälisille areenoille. He katsovat oikeudekseen oman tulevaisuutensa ”omistajuuden”.

Kulttuuriosaajien tuoreimmassa tapaamisessa erilaisten ihmisten kohtaaminen tuotti hyvän idean: Helsinki Pride 2012 -tapahtuman toiminnanjohtaja Ulla Kärkkäinen kuunteli kansatieteilijää, joka mietti, kuinka humanistit tekisivät osaamisestaan koordinoitua, julkista ja tavoiteltavaa. Mieleen nousi heti sopiva yhteistyökumppani, vastavalmistuneet kulttuurintuottajat, jotka vain odottavat tilaisuutta päästä soveltamaan taitojaan.

Tulevaisuudessa näkyy entistä enemmän uudenlaisen humanistien näkyvyyden mahdollisuuksia. Huhtikuun puolivälissä saimme lukea lehdistä positiivisen uutisen: Suomen Kulttuurirahasto alkaa  tukea kulttuurijournalismia uudella toimittajien täydennyskoulutuksella.



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.