LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Verenseisauttajat

Kansanparannuksessa on käytetty rituaalitekstejä, tahdonvoimaa ja parannettavan ehdotonta uskomista parannukseen. Entä nykyajan lääkärikirjat, luontaistuotteet ja onnea tuovat esineet? (Kuva: Outi Lauhakangas)

 

HENNI ILOMÄKI

 

Kuhmu lapsen otsassa unohtuu puhalluksella, polviruhjeen kipu lientyy Mikki Hiiri -laastarin alla. Aikuisenkin tuskaa voi helpottaa paitsi lääkinnällisin myös psyykeen vetoavin toimin. Entisvanhaan käytössä ei ollut antibiootteja eikä anestesia häivyttänyt kipuaistimusta. Kansanparantajat pystyivät silti lievittämään vaivoja. He tunsivat yrttejä ja manipuloivat potilasta sanoin ja taikatoimin. Verenvuodon tyrehdyttäminen edellytti kuitenkin erityistä osaamista.

 

Kipua, jomotusta tai kirvelyä sivullinen ei havaitse ilman ulkoisia merkkejä, mutta verenvuoto on kiistaton merkki hätätilasta. Veren hallitsematon pulppuaminen pelästyttää yhä, mutta aikoinaan dramaattisuutta lisäsi usko veren myyttisiin ominaisuuksiin. Elämänvoiman ylläpitäjä ei saanut valua hukkaan. Oli pakko löytää keinot vuodon pysäyttämiseksi.

Vanhakantaisen käsityksen mukaan verenvuodon voi tyrehdyttää ilman fyysistä kosketusta kohdistamalla siihen vaikuttavaa voimaa. Tästä todistavat tarinat verenseisauttajista ja verensulkuloitsuista. Perinteenkerääjien muistiin merkitsemiin kuvauksiin liittyy joskus verensulkusanoja, ja vastaavasti pitkien loitsutekstien tilannetiedoissa saattoi olla kuvausta sanoja tehostavista toimista.

Verensulkuloitsuja on 1800-luvulta alkaen kirjattu satamäärin ja verenseisauttajista on tarinoitu lähes joka pitäjässä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon 1930-luvulta alkaen tallennetut kertomukset viittaavat vuosisadan vaihteen kahden puolen toimineisiin parantajiin. Aihetta tutkinut Olavi Räsänen tavoitti silti tietoa taidon myöhemmistäkin haltijoista. Näin suullinen perinne tarjoaa kaksi eri näkökulmaa verenseisauttajien toimintaan ja persoonallisuuteen.

 

Tarinoiden todistusvoima

Kertomuksissa verenvuodon tahdonvaraisesta tyrehdyttämisestä korostetaan toistuvasti, että parantaja on toiminut saamansa tiedon perusteella edes näkemättä haavaa. Vuoto lakkasi heti hänen kuultuaan siitä. Verenseisauttaja saattoi jo sanantuojan saapuessa todeta, ettei veri enää juokse, ei sul mikää kiiru enää ole. Joskus haavan kuvaillaan äljähtäneen valkoiseksi.

Näennäisesti parantaja ei tehnyt mitään tai hänen mainitaan vilkaisseen, katahtaneen mulkaisseen verta pulppuavaa haavaa. Verenseisauttajaa sanottiinkin synkkäkatseiseksi.

Kyky seisauttaa verenjuoksu kuvataan arkistotallenteissa tavallisesti synnynnäiseksi. Taitoa on väitetty tahattomaksi, kaikkeen valuvaan nesteeseen liittyväksi: ei katseelleen mitään mahda. Taitajien oli paras pysytellä kaukana lahtipaikoista, muuten ei teurasverta saatu lasketuksi. Myös maidon heruminen saattoi epäonnistua eli lehmät mennä umpeen, jos verenseisauttaja viipyi navetassa lypsyaikana.

Kertojat pohtivat tietoisen osaamisen osuutta verenvuodon tyrehdyttämisessä. Itse verenseisauttajat eivät juuri selittele taitoaan, mutta yksittäisissä kommenteissa korostuu tahdonvoiman ja täydellisen keskittymisen merkitys.

Tarinoissa verenseisauttajaa kuvataan henkisesti vahvaksi, pitää olla ”luontoa”: luontonsa on sellainen kova; luonto karkaa häneltä; toisissa ei luonto riitä. Parantajan käyttäytyminen näytti varmasti rajulta sivullisen silmissä. Erään kertojan isää oli alkanut kesken kuuman kesäpäivän värisyttää ja hampaat löivät loukkua. Kohtaus meni ohi, kun haavan vuoto tyrehtyi.

Hengenvoimien ohella saattoi perinteenä välittynyt erityistieto olla tarpeen. Esimerkiksi muuan kuusjärveläinen akka ei saanut enää verenvuotoa tukituksi, koska hänellä ei ollut jäljellä täysiä hampaita. Hampaat olivat tarpeen ainakin silloin, kun verenseisauttaminen edellytti kirveen, sirpin tai veitsen puremista. Loitsuissakin rautaisuus liittyy verenvuodon lakkaamiseen.

 

Kahenpuoleinen usko

Kaikille verenseisauttaminen ei sovi. Muuan parantaja ei ilmaissut pojilleen tarvittavia sanoja, koska arveli niiden olevan näille liika raskaita. Tarpeen tullen ne löytyisivät Mooseksen kirjasta. Kertojalla oli ilmeisesti mielessä taikataitoisten käsikirja Musta Raamattu eli 6. ja 7. Mooseksen kirja. Loitsun oheistiedoksikin on tallentunut neuvo: vuoto pysähtyy sanoilla, jotka pimeässä raamatussa seuraavat. Ja perkeleen kiitosvirrellä aljetut ovat.

Yhteisön kontrolli varmisti, ettei petollisuudelle jäänyt sijaa. Ilveilyksi luvut eivät auta, pitää olla hurskaasti uskova. Joskus loitsun tallentaja on kuvannut verenseisauttajan toimia: Veri seisautetaan siunaamalla, otetaan potilasta ranteesta kiinni.

Tekijä kuvataan usein uskovaiseksi ihmiseksi, mutta taito yhdistettiin salaperäisempiinkin voimiin. Enolaisen kertojan mukaan tarvittiin kahenpuoleinen usko.

 

Parantamisen takuut

Vaikka verenseisautuksen kulku jää useimmiten salaisuudeksi, moniin kertomuksiin liittyy sanallinen resepti. Savikylässä neuvottiin ajattelemaan karskisti, ja kun sitten juolahtaa mieleen sanat seiso niinkuin miekka meressä, kivi koskessa kovassa, pohjoispellon penkeressä, vuoto seisahtuu.

Virtaavissa vesissä liikkumattomana olevaan rautaan ja kiveen vedotaan kautta maan tunnetussa loitsussa. Muita paikallaan pysymisen vertauskuvia ovat seinä, aita, väärin vannonut lautamies tai pyhänä kenkänsä tervannut ämmä helvetissä. Teemoista ehkä luontevin rinnastus on veren ja joen juoksun välillä: Seiso niinkuin vesi Jordaanin virrassa, silloinkuin Kristus kastettiin.

Vuodon pysäyttäminen vetoamalla Jordanin juoksun seisahtumiseen Kristuksen kasteen hetkellä on yleisesti tunnettu loitsumotiivi läntisessä Euroopassa. Kahdesta raamatunkertomuksesta koostunut teema tunnetaan myös katolisen kirkon keskiaikaisista rituaaliteksteistä, ja sen eri kielisiä versioita on säilynyt luostarien kirjastoissa.

 

Parantaja tunnistaa syyn

Lapinlahtelaisen kertojan mukaan verenseisauttajan piti tietää, miten vuoto oli syntynyt. Loitsuissa syyn paljastaminen on keskeinen elementti. On luontevaa olettaa rautaesine haavan leikkaajaksi. Siksi karjalaisten verensulkusanojen tavoite on mitätöidä raudan vahingoittava voima ja siten estää vuodon jatkuminen.

Ensin rautaa torutaan: Miksi vestit veljeäsi, hakkasit emosi lasta? Vähättelyä seuraa raudan arvottoman alkuperän tunnistus ja lopuksi vetoomus Neitsyt Marialle:

Et sä silloin suuri ollut, etkä suuri, etkä pieni,
etkä kuin kovan kipusa, kuin sä suosta sotkettihih,
vetelästä vellottihin, alle ahjon annettihin.
– –
Ei rauta paha oliskaan ilman kärmeen kähytä.
– –
Jos rauta pahan tekee, teräs hieno hilpasee.

Neitsy Maria emonen, pistä sormesi suloinen
reikään revenneeseen

Länsisuomalaisissa verensulkusanoissa on yhteisöllisen kontrollin muokkaama maailmankuva. Idempänä loitsuteemojen taustalla on kristillisen käsitteistön rinnalla tasavertaisesti vanhakantainen uskomusmaailma. Venehjärvellä loitsittiin:

Tyynty ennen Tyrjän koski, joki Jortanin asettu
Luojan kolmella sanalla.
Kun sie et sitä totelle, niin vielä muuta muistetah:

Huuvan Hiijestä patoa, helvetistä kattiloa


Poikkeusyksilöiden väkeä

Sekä tarinat että loitsut viittaavat verenseisauttamiseen ilman lääkinnällisiä keinoja. Keskeinen elementti on kommunikaatio parantajan ja veren välillä. Potilaalta edellytettiin ehdotonta uskomista parannukseen, mutta tärkein oli verenseisauttajan henkinen panos.

Keiden hallussa oli taito pysäyttää verenvuoto? Kyse oli yleensä poikkeusyksilöstä, jolle taito toi korkean statuksen tai vastaavasti kammotun henkilön roolin. Molemmissa tapauksessa hänellä oli henkistä kapasiteettia käsitellä muille hallitsematonta voimaa, väkeä. Loitsija vetoaa yliluonnollisiin auktoriteetteihin Hiidestä kristilliseen Neitsyt Mariaan, mutta silti hänen henkilökohtainen spirituaalinen statuksensa on keskeinen. Se kuuluu vuotavalle verelle osoitetussa puhuttelussa:

Et oo joki juoksemassa mahla muahan kuatumassa.
Salvattuna on jovet suista, jovet suista, järvet päistä,
lahet niemien nenistä, kaiemmista kannoksista.

Ja vuoto tyrehtyi.

 

Henni Ilomäki on eläkkeellä oleva SKS:n kirjaston johtaja.



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.