ULLA PIELA

Termeillä kansanlääkintä, kansanparannus, kansanomaiset hoitomuodot ja etnomedisiina tarkoitetaan kansanomaisia tapoja ja käytäntöjä sairauksien parantamisessa. Kyse on niin kutsuttujen maallikoiden lääkinnällisestä tiedosta ja taidosta, jotka syntyvät pääasiallisesti suullisen perinteen, nykyään myös netin ja median sekä käytännössä opittujen taitojen avulla kotipiirissä. Nämä kansanomaiset hoitomuodot jäävät edelleen Suomen yliopistoissa lääketieteellisen opetuksen ja tutkimuksen sekä yhteiskunnan virallisen terveydenhuollon ulkopuolelle.

Sekä lääketieteelliset että etnomedisiiniset hoitomuodot ja parantamismenettelyt ovat sidoksissa kulttuuriinsa. Näin ollen niihin vaikuttavat samat laaja-alaiset maailmankuvalliset käsitykset, jotka vaikuttavat muutenkin ihmisten tapaan hahmottaa, tulkita ja toimia ympäröivässä todellisuudessa.

Parantamismenettelyt itsessään paljastavat myös monia seikkoja yhteisön sairaus- ja terveyskäsityksistä. Nistä kertovat ne mittavat terveyteen ja sairauteen liittyvät kertomukset, jotka on talletettu kansanlääkintää käsittelevien keruiden yhteydessä arkistoihimme 1800-luvulta lähtien.

Yksinomaan SKS:n kansanrunousarkistossa on yli 100 000 muistiinpanoa käsittävä kansanlääkintäkortisto, joka sisältää vuoteen 1955 asti koottuja kuvauksia ihmisten ja eläinten sairauksista sekä kertomuksia niiden parantamisesta ja parantajista. Sen jälkeenkin Kansanrunousarkisto on järjestänyt lukuisia sairauksiin ja niiden hoitoon liittyviä keruu- ja kirjoituskilpailuita. Kuvaukset ihmisten terveydentilasta, sairauksista ja niiden parantamisesta ovat olennainen osa myös omaelämäkerrallisia tekstejä. Niistä kertominen on siis kulttuurisesti merkityksellistä ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluvaa puhetta.

Verenseisautus on hyvä esimerkki siitä, että monet kansanomaiset hoitomuodot edellyttävät parantajana toimivalta henkilöltä erityisiä tietoja ja taitoja ymmärtää ja tulkita ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat parantumiseen. Kansanparannus onkin kulttuurista ja kokemuksellista tietoa ruumiin ja sen ulkopuolelle hahmottuvan todellisuuden välisestä suhteesta. Käsitykset terveydestä ja sairaudesta muodostuvat tämän suhteen tulkinnoista. Tulkintoja niistä esitetään erityisesti erilaisten hoitomuotojen yhteydessä parannustapahtumissa.

Kipuun, sairauteen ja terveyteen liittyvien kokemusten ja tuntemusten tulkintaa on niin ”korkeassa” kuin ”matalassa” kulttuurissa: elokuvissa, sarjakuvissa, teatterissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteessa.

Ulla Piela on filosofian tohtori. Hänen väitöskirjansa Kansanparannuksen kerrotut merkitykset Pohjois-Karjalassa 1800- ja 1900-luvuilla tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 2011.

Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0208-5