LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Heidi Syrjäkari Kuriton Companyn näytelmässä Solta 2012. (Kuva: Jan Ahlstedt)

 

SIRKKA-LIISA METTOMÄKI

 

”Suomalaisen teatterin menestys on ennen kaikkea kiinnostavien esitysten ansiota. Meillä tehdään esityksiä, joita ihmiset haluavat katsoa. Ihmiset kokevat, että esityksillä on jotain annettavaa heille”, sanoo Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori. Sirkka-Liisa Mettomäki seurasi pienen huoneteatterin esitystä helmikuussa.

 

Teatteri Naamio ja Höyhenen Helsingissä Korkeavuorenkadulla helmikuun pakkasissa. Kellarissa huone, parikymmentä tuolia seinustoilla.

 

Esitys

Pelkkää pimeyttä. Ilmeettömät kasvot kylmässä, heikossa keinovalossa. Hitaat, toistuvat liikkeet. Maksalaatikko. Yksinäisyys.

Toinen huone. Näyttelijän kasvot alkavat elää. Vaatteita, ihmisiä. Nainen, mies? Roolien vaihtoa, kokeilua.

Suru. Akuliina Kirillova itkee. Itkien saatellaan vainaja tuonilmaisiin.

Näyttelijä puhuu yleisölle. Nyt itken teille. Katsotaan kuinka tässä käy.

Itku vaihtuu yhteiseksi nauruksi. Näyttelijä ja yleisö ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Tervetuloa pullakahveille!

Näyttelijä tarjoilee kahvia ja teetä, lämmintä pullaa. Keskustelemme esityksestä. Yhteisöllisyyden tunne on voimakas.

 

Idea

Solta - matka manalaan on näyttelijä Heidi Syrjäkarin sooloesitys masennuksesta, pukemisesta ja riisumisesta, myyttisestä ja arkisesta. Sana solta on portugalin kieltä ja merkitsee irti päästämistä.

Syrjäkari istui vuonna 2010 lentokoneessa matkalla Afrikkaan, kun hän päätti tehdä esityksen Koresta, joka muuttuu Persefoneksi, liikkumisesta kahden maailman välillä, ehkä jopa näyttelijän työstä. Taustalla olivat omat kokemukset masennuksesta ja surusta, mutta myös ikiaikaiset myytit ja tarinat.

Syrjäkari halusi myös käydä läpi rooleja, joita hänellä oli ollut Kuriton Companyn esityksissä. Niissä oli käsitelty naiseutta, sukupuolta, valtaa ja selviämistä, eloon jäämistä – kaikesta huolimatta. Ehkä oli aika päästää niistä irti ja jatkaa eteenpäin.

 

Harjoitukset

Syrjäkari suunnitteli tekevänsä kaiken yksin. Kuitenkin jo parin päivän päästä hän huomasi, että se oli mahdotonta.

Hän kutsui mukaan työryhmän, johon kuuluivat ohjaaja, esitystaiteilija Tuomas Laitinen, dramaturgi Emilia Pöyhönen, valosuunnittelija Marianne Lagus sekä säveltäjä Tuomas Rounakari. Matkan varrella moni muukin osallistui tekoprosessiin. Joku antoi nyrkkeilyn-, toinen tanssinopetusta, kolmas valokuvasi, neljäs taltioi.

Sain tehdä töitä unelmatyöryhmän kanssa. Etsimme yhdessä sisällön näköistä muotoa, jossa sanojen ja tilanteiden sijaan korostuu äänellis-tilallinen kokemus ja yleisön ja esiintyjän välinen vuorovaikutus.

Suuri osa esityksestä syntyi kuitenkin Syrjäkarin yksin tekemistä videotaltioinneista, joita työryhmä kommentoi. Vähittäin Solta muotoutui rituaaliksi, jossa yleisö on kanssakulkijana.

 

Vaatteet ja ruoka

Solta alkaa lähes alastomuudesta. Vaatteita ei ole tai ne sulautuvat märkinä ihoon. Kun yleisö siirtyy näyttelijän mukana toiseen huoneeseen, vaatteiden määrä hämmästyttää, samoin niiden esillepano. Miesten puvut ja paidat roikkuvat kuin ihmiset huoneen katosta. Mukana on vain yksi naistenvaate, tanssiaispuku.

Näyttelijä vaihtaa vaatteita ja rooleja. Jos ensimmäisessä osassa on ollut lähes käsin kosketeltavaa yksinäisyyttä ja irrallisuutta, niin toisessa on hahmoja ja tapahtumia yltäkylläisyyteen asti. Tekevätkö vaatteet ihmisen? Ainakin vaatteiden avulla voi luoda mielikuvia, peittää ja paljastaa.

Ruoka rytmittää esitystä. Alkuosan maksalaatikon syönti tuntuu tutun ahdistavalta: tarjousmaksalaatikko syödään kiireessä, kylmänä, suoraan alumiinirasiasta tiskipöytään nojaten. Ei voi masentavampaa olla.

Toisessa huoneessa näyttelijä syö paperia. Tule mieleen ohut ehtoollisleipä, öylätti. Kaiken vaatteiden- ja roolien vaihdon jälkeen seuraa puhdistuminen.

Kokemusten jälkeen annetaan mahdollisuus irti päästämiseen ja uuteen alkuun. Eleusiin mysteeri -kulttiin kuului uhrata tai syödä viljaa, ja näin taattiin luonnon kiertokulku, elämän jatkuminen.

Nyt näyttelijä Syrjäkari tarjoaa yleisölle kahvia ja lämmintä pullaa.

 

Katharsis

Esityksen alun ahdistavuuden ja masennuksen, etsimisen ja surun jälkeen katsojat tuodaan tutulle maaperälle. Vanhassa suomalaisessa perinteessä itkulla saateltiin vainaja tuonpuoleiseen. Rituaali oli yhteisön tapa käsitellä surua ja luopumista.

Ensin kuuluu nauhalta Akuliina Kirillovan kuolinitku vainajalle. Tämä ei kuitenkaan riitä Syrjäkarille, hän haluaa itkeä myös itse: Mitä enemmän uskallan, sitä enemmän yleisö on mukana.

Helmikuun esityksessä itku päättyy yhteiseen nauruun. Eikä esitys pääty taputuksiin ja kumarruksiin, vaan yhteiseen kahvihetkeen ja keskusteluun.

* * *

Tulevana kesänä Syrjäkari esittää Soltan Mosambikin Mabutossa. Hän työskentelee siellä kulttuuriyhteistyöprojektissa teatteripedagogina. Ehkä Solta on mahdollista nähdä täällä Suomessa taas syksyllä. Toivottavasti.

 

Sirkka-Liisa Mettomäki on SKS:n viestintäpäällikkö.

 

Kuriton Company on 2005 perustettu kokeellisen musiikkiteatterin ensemble. Pyrkimyksenä on kommunikoida kielen tuolle puolen ja kutsua yleisöä ajankohtaisten ilmiöiden sekä ikiaikaisten aiheitten äärelle. Kurittomat tunnistaa teatterin visuaalisuuden ja ihmisäänen mahdollisuuksien koreografiakokeiluista. Ryhmän ovat perustaneet Terhi Suorlahti, Heidi Syrjäkari, Tatu Hämäläinen ja Minna Hilke. Lisätietoa: www.kuriton.com

 

Suomalaiset ovat maailman ahkerimpia teatterissakävijöitä, kun kävijämäärä rinnastetaan maan väkilukuun. Valtionosuuksia saaviin teattereihin myytiin viime vuonna 2,5 miljoonaa lippua, vapaat teatteriryhmät keräsivät yli 400 000 ja harrastajateatterit yhteensä yli miljoona katsojaa.

(Yle-uutiset maailman teatteripäivänä 27.3.)

 

Eleusiin mysteerit

Persefone, Eleusiin mysteereissä myös Kore, on kreikkalaisessa mytologiassa Demeterin, maan, viljan ja hedelmien jumalattaren tytär. Mytologian mukaan Haades halusi Koren itselleen ja kaappasi tämän mukaansa Manalaan. Demeter etsi tytärtään ja suri niin, että kasvit lakkasivat kasvamasta. Kun maa oli muuttumassa autioksi, ylijumala Zeus määräsi Haadeen vapauttamaan Persefonen, mutta tyttö ei saanut tuoda mitään mukanaan Manalasta.

Persefone on kuitenkin ehtinyt syödä granaattiomenan siemenen, eikä näin voinut vapautua täysin. Tämän vuoksi Persefone joutuu palaamaan Manalaan yhä uudelleen kuudeksi kuukaudeksi, jolloin luonto jälleen kuolee äidin surusta.

Eleusiin mysteerit oli antiikinaikainen kultti, johon vain vihityt saivat osallistua. Rituaalissa varmistettiin luonnon kiertokulku, se että talvikauden jälkeen alkoi satokausi.

 



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.