LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

 

LASSI SARESSALO

 

Vuosittain Suomessa vaihtaa osoitettaan, asuinpaikkaansa, noin puoli miljoonaa ihmistä. Usein osoite vaihtuu asuinalueen sisällä, mutta yhä enenevässä määrin myös entisen kotiseudun ulkopuolelle, pääasiassa kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle, jota ylpeästi metropolialueeksi kutsutaan. Muuttajat hakevat leveämpää leipää, koulutusta, vaihtelua arkeen. Joskus he ovat pakotettuja lähtemään asuinsijoiltaan yhteiskunnan muutoksen vuoksi, jättämään ei-missäänsä ja saapumaan jonnekin, joka ei ole tuttu ja turvallinen vaan outo ja epävarmuutta tarjoava.

Samaan aikaan maahan muuttaa tuhansittain ihmisiä vieraista kulttuureista, kuka töihin, kuka opiskelemaan, kuka turvaa hakemaan. Näillä ihmisillä on taustakulttuurista riippuen vielä vaikeampi tulla suomalaiseen yhteiskuntaan, joka on aina ollut ja on vieläkin vierasvihamielinen tai ainakin vieraita kovasti oudoksuva.

Kuka ottaa nämä ihmiset vastaan? Kuka haluaa ojentaa heille kätensä ja toivottaa tervetulleeksi meikäläisten joukkoon? Ei kukaan tai viranomainen? Suomalainen lähipiirin asukas, joka hymyillen tulee tervehtimään uutta naapuriaan, toivottamaan hänet tervetulleeksi uudelle asuinseudulle ja joka ryhtyy auttamaan häntä muuttamaan uuden asuinseudun kotiseuduksi? Minäkö, joka en oikein viitsi kuunnella vierasta murretta tai yrittää seurustella maahanmuuttajan kanssa, joka ei edes osaa suomea?

Kyllä, kyllä se olet juuri sinä, jolle tervetulotoivotukset kuuluvat. Ei niitä juuri esitä viranomainen tai kasvoton ”kunta” tai ”kaupunki”. Toki viranomainen auttaa sopeutumaan erityisesti vierasmaalaisia, joita ryhdytään kotouttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mutta kuka kotouttaa? Valitettavan usein kotoutus nähdään viranomaistoimintana, osana sosiaalityötä, vaikka integraatio, sopeutuminen, on laaja kulttuurinen prosessi, jota ohjailemassa tulisi olla nimenomaan kulttuurien välisen vuorovaikutuksen spesialisti. Olisikin selkeästi otettava lähtökohdaksi se, että maahanmuuttajien sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu pääsääntöisesti opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan.

Ihminen tarvitsee ympärilleen yhteisöä, ei väkisin luotua vaan luonnollisesti hiljalleen tutustuttavaa, olipa kyseessä vierasmaalainen tai kotimainen naapuriin asettuva. Missä ovat ne kansalaisyhteisöt, jotka osallistuisivat aktiivisesti kulttuurisen kohtaamisen prosessiin? Olisivatkohan niitä vaikkapa kaupunginosayhdistykset, kotiseututoimijat, martat, leijonat – valmiit suomalaiset yhteisötoimijat, joilta riittäisi mielenkiintoa ottaa maassa- ja maahanmuuttajat vastaan?

Avaja porttis ovesi, laulaa seurakuntalainen. Samaa virttä voisit sinäkin hyräillä ja lähestyä uutta naapuriasi. Eikä olisi pahitteeksi, jos tällaiselle kansalaistoiminnalle osoitettaisiin hitunen määrärahojakin. Se tulisi lopulta halvemmaksi kuin epäonnistuneen sopeuttamisen virheiden korjaaminen.

Roman Schatz kertoi taannoisessa kolumnissaan (Ilta-Sanomat 3.3.2012) saaneensa virallisen kirjeen, jossa hänen mainittiin saaneen Suomen kansalaisuuden. Hyvä ettei tarvinnut käydä virastossa kuittaamassa. Miksei kansalaisuuden saamista voisi juhlistaa jollakin mielenkiintoisemmalla tavalla, vaikkapa vuotuisella kansalaisuuden saamisen juhlalla, jonka tarjoaisi kunta tai valtio. Vai onko esteenä se, että intimiteettisuojan takia kansalaisuuden saamisesta eivät saa tietää muut kuin viranomainen ja virallisen kansalaisuudensaamisilmoituskirjeen saaja?

 

Lassi Saressalo on dosentti ja Suomen Kotiseutuliiton pääsihteeri.



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.