LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Olli Lehto: Perhosten värittämä maailmani. Otava 2011.

 

Akateemikko Olli Lehto (s. 1925) on tunnettu myös päiväperhosten harrastajana. Hänen muisteluksensa perhosista olivat aluksi tarkoitettu vain omalle perheelle, mutta ne laajenivat kiinnostavaksi kirjaksi, joka täydentää merkittävän matemaatikon ja yliopistomiehen henkilökuvaa. Lehto opetti matematiikkaa Helsingin yliopistossa 1950-luvulta lähtien. Professorina hän oli 1961–1988, yliopiston rehtorina 1983–1988 ja kanslerina 1988–1993. Akateemikon arvon hän sai 1975.

Matematiikka vei Lehdon jo nuorena ulkomaille, aluksi 1948 Zürichiin Sveitsiin. Myös keräilyharrastus liittyi ulkomaanmatkoihin, ja monet hänen kokoelmansa päiväperhosista ovat todellisia kosmopoliitteja, kuten hän on itsekin. Lehto keräsi perhosia yli 30 vuoden aikana 55 maassa, ja kokoelmaan kertyi yli 4 000 yksilöä 945 lajista.

Kausi vierailevana professorina Ann Arborissa ja Minneapolisissa Yhdysvalloissa 1960-luvun lopussa oli myös perhostenkeräilyn kannalta tärkeä jakso. Myöhemmin Kansainvälisen matemaattisen unionin, Helsingin yliopiston ja Maailman yliopistojen liiton hallintotehtävät lisäsivät ulkomaanmatkoja ja keräily ulottui vähitellen Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.

Lehto kiinnostui perhosista koulupoikana vuonna 1935 Sammatin kesäpaikassa, mutta keräily loppui sotaan ja sen jälkeen matematiikan opiskeluun. Vanha harrastus virisi uudelleen, ja jo 1965 hänellä oli perhoshaavi mukana myös ulkomaanmatkoilla. Pian Lehdon perhosharrastus alkoi olla yleisessä tiedossa kansainvälisissä matemaatikkopiireissä.

 

Keräilijän kertomuksia

Lehdon kokoelmassa on yleisiä päiväperhosia lähes kaikkialta maailmasta, eikä keräilyllä suurempia tavoitteita ole ollutkaan. Myös keräilyn aikajänne on pitkä, ja Lehto kertoo saaneensa täpläpapurikon itäisen alalajin (Pararge aegeria tircis) vuonna 1937 Laatokan Valamossa ja myöhemmin 1983 Olympiassa Kreikan Peloponnesoksessa.

Kirjoittaessaan Lehto tajuaa tilanteiden komiikan ja kertoo niistä lyhyinä anekdootteina liikoja selittelemättä. Usein rivin mittainen vitsi vaikuttaa pienen kertomuksen alulta, joka olisi voinut kokonaan kerrottuna viedä tekstiä jouheasti eteenpäin. Juttujen huumori kohdistuu myös kertojaan itseensä.

Lehto on perhosmiehenä rohkea eikä karta riskien ottamista, vaikka perhosten kerääminen ei ole niin vaaratonta kuin saattaisi luulla. Etelä-Afrikassa Lehto pujahti haaveineen leirin suoja-aidan ulkopuolelle, vaikka se oli turvallisuussyistä kielletty. Pian hän palasi kiireen vilkkaa takaisin kuultuaan ”uskomattoman hirveän karjahduksen”. Pensaikossa lymyillyt leijona ilmaisi itsensä, eikä yliopistossa jouduttu yllättäen valitsemaan uutta kansleria.

 

Periaatteena perhosten suojelu

Keräilyn periaatteena on ollut perhosten suojelu. Ensimmäiset neitoperhoset (Nymphalis io) saivat lentää Sammatin kesäpaikassa rauhoitettuina, kun laji alkoi yleistyä 1970-luvulla. Silti myös eettisiin pohdintoihin on ollut aihetta: voiko luonnonystävä pyydystää ja tappaa kauniita perhosia?

Lehdon tapaan vain muutamia yksilöitä kokoelmaansa ottava perhostenkeräilijä ei voi kuitenkaan olla suuri uhka yleisille perhosille, sillä naaraat varautuvat suureen jälkeläisten hävikkiin munimalla satoja munia. Monenlaiset eläimet syövät munia, toukkia, koteloita ja aikuisia perhosia, ja niillä on myös tappavia loisia ja tauteja.

Nykyisin perhosia on rauhoitettu lailla myös Suomessa, ja on tietenkin vastuutonta kerätä pienellä alueella harvinaisena elävää lajia. Lehdon keräilyn alkuaikoina esimerkiksi Yhdysvalloissa luonnonpuistot kielsivät perhosten keräilyn, mutta muualla keräily oli sallittua. Paljon myöhemmin 1990-luvun alkupuolella Lehto havaitsi Etelä-Amerikan matkallaan selvän muutoksen asenteissa, eikä siellä enää pidetty sopivana kerätä melko yleisiä Morpho-perhosia eli taivaansiipiä. Nämä huomiot enteilivät jo Lehdon keräilyn päättymistä, mikä tapahtui syksyllä 1995.

Vuoden 2009 alussa Lehto lahjoitti perhoskokoelmansa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinmuseolle, ja hänelle jäi muistoksi valokuvat 118 kokoelmalaatikosta. Perhosten havainnointi on jatkunut myös keräilyn loppumisen jälkeen.

 

MATTIAS TOLVANEN, filosofian maisteri, tietokirjailija



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.