LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Seppo Niemelä: Sivistyminen. Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Kansanvalistusseura ja Snellman-instituutti 2011.

 

Seppo Niemelän kirjan sankari on saksalainen filosofi J. G. Herder (1744–1803), sama mies, jonka kansanlaulukokoelma Stimmen der Völker in Liedern innoitti Suomen nousevan sivistyneistön retkelle, joka päätyi Kalevalaan, jättiläisjulkaisuun Suomen Kansan Vanhat Runot, fennomaniaan, pankkeihin ja paperitehtaisiin, itsenäisyysjulistukseen. Herderistä johtaa polku Hegelin kautta myös Snellmaniin.

Niemelä tutkii sosiaalipedagogiikan alan väitöskirjassaan erityisesti Herderistä tanskalaisen Grundtvigin ja ruotsalaisen Olssonin kautta Suomeen ja Santeri Alkion perustamaan nuorisoseuraliikkeeseen huipentuvaa kansansivistystyön linjaa. Työväen- ja kansalaisopistot jäävät taustalle.

Sosiaalipedagogiikan syvimpiin saloihin vihkiytymättömälle Niemelän kirja on paikoin uuvuttavaa luettavaa, mutta ponnistelut palkitsee näköala, jonka tekijä kaiken pikkutiedon seasta tiivistää ja jota hän monelta puolelta esittelee. Mitä on sivistystyö, kannattaako sitä harjoittaa ja jos, miten.

 

Kansansivistyksen loppu?

Sivistyminen-kirjan suuri linja on kertomus sivistystyön ja kouluttamisen rajanvedosta, jopa taistelusta. Siihen Niemelä palaa yhä uudelleen erilaisista näkökulmista erilaisin asein ja argumentein.

Vapaa sivistystyö painottaa ihmisestä itsestä lähtevää opin-, tiedon- ja taidonhalua. Tavoitteena ei ole tutkinto tai muu muodollinen tulos. Mutta myös vapaa toiminta vaatii kehykset, järjestön, johtajan. Suomen erityispiirre – tälläkin alalla – on valtiovallan vankka ote vapaan sivistystyön suuntaajana ja rahoittajana. Nykyvaltio vaatii mitattavia tuloksia.

Tätä tuottavuusotetta ja sen heijastumista koulutukseen Niemelä kritisoi kitkerästi. Ainoana omassa opetusharjoittelussaan oppimanaan hyödyllisenä asiana hän pitää Grundtvigin nimen oikeinkirjoitusta – mikä ei toki ole ihan vähäinen taito.

 

Mikä kansa, mikä sivistys?

Viime vuosikymmeninä kansansivistystyö on viettänyt varjoelämää. Sitä pidetään ajastaan jälkeen jääneenä nuorisoseurakarkelona. Viranomaistyössä pulmaa on ensi hätään korjattu tutunoloisella keinolla, kieltä peukaloimalla.

Kansansivistyksestä puhuttiin Suomessa 1960-luvulle asti, mutta sitten ”kansa” pudotettiin vähin äänin kelkasta ja alettiin puhua vapaasta sivistystyöstä. Niemelä pohtii, miksi näin tapahtui. Kansa-sanaan oli pysyvästi tarttunut alaluokkaisuuden haju. Kansansivistys oli alentuvaa, ylhäältä alas suuntautuvaa hyväntekeväisyyttä. Kansakoulukin muuttui peruskouluksi. Kansansivistys-termistä ei liioin tiedä, onko kansa subjektina vai objektina: sivistyykö kansa vai sivistetäänkö sitä. Kansa itse vierastaa ylhäältä tulevaa sivistämistä.

Entä mitä kansa sisältää? Poliittisessa nykysuomessa sillä selvästi tarkoitetaan Suomen koko asujamistoa, vaikka osalla suomalaisista näyttää olevan vaikeaa sisällyttää maahanmuuttajia tähän käsitteeseen. Herderin filosofiassa kansa on ”rahvas”, ylimystön ja ryysyköyhälistön väliin sijoittuva ryhmä. Pohjoismaisten yhteiskuntien modernisaatiossa on suuri osa ollut juuri vapaalla sivistystyöllä, rahvaan muuttumisella kansaksi.

 

Suomentamisen vaikeudesta

Kirjan kieliasu on miellyttävä, hyvää suomea, sitä on helppo lukea. Ylitarkkuutta on merkitä huutomerkein 1900-luvun alun kirjoittajien nykykonventiosta poikkeavat käytänteet, kuten paljo ja sitte; jollei lukija ymmärrä, olkoon se hänen häpeänsä.

Tekijä suomentaa Grundtvigin 1800-luvun tekstiä kirjoittaen kai ajankuvan antamiseksi substantiivit isolla alkukirjaimella tuon ajan tanskan tapaan. Se ei ole reilua. Menetelmä antaa Grundtvigin kielestä kummallisen kuvan, kummallisemman kuin alkuteksti, jonka sääntöihin nykyajankin tanskalainen on tottunut.

Niemelä käyttää uudissanaa kansainen tanskan folkelig-sanan käännöksenä, esimerkiksi folkelig uddannelse on ’kansainen sivistys’. Ymmärrän, etteivät sanat kansallinen tai kansanomainen käy tähän yhteyteen, mutta ei kansainenkaan hyvä ole. Ison suomen kieliopin mukaan -inen-johdokset merkitsevät yleensä ominaisuutta, jota johdosadjektiivissa on paljon: likaisessa on paljon likaa, kaunaisessa paljon kaunaa. Onko kansaisessa siis paljon kansaa? Miten olisi ’kansasta lähtevä sivistys’ tai ’kansan omaehtoinen sivistys’? Joskus suomentajan täytyy vain nostaa kädet ylös ja tunnustaa, ettei lähtökielen sanaa voi kohdekieleen kääntää yhdellä termillä.

 

ERKKI LYYTIKÄINEN, kielentutkija ja kriitikko



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.