LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Jaakko Numminen: Yhteisön voima. Nuorisoseuraliikkeen historia. Viisi osaa. 1: Synty ja kasvu, 2: Järjestö, 3: Seuratoiminta, 4: Kansalaiskasvatus, 5: Kansanliike elää. Edita 2011.

 

Jaakko Nummisen puolivuosisatainen urakka on odotetussa päätöksessään: lokakuussa 2011 ilmestyi nuorisoseuraliikkeen viisiosainen historia, Yhteisön voima. Isokokoisessa kirjassa on yli 3 300 sivua ja 13 kiloa painoa. Toivottavasti sivumäärä ei säikäytä lukijoita vaan paremminkin rohkaisee tutustumaan liikkeen ihmeelliseen monipuolisuuteen.

Ennen nuorisoseuroissa oli opintopiirejä. Nyt toimintaa voisi elvyttää, jos historiateosta tutkittaisiin yhdessä. Näin piiriläiset saisivat myös ilmaisutaidon koulutusta, joka nuorisoseuroissa on aina ollut keskeistä.

Ensimmäinen nuorisoseura perustettiin tunnetusti Kauhavalle 1881. Teoksen ensimmäisessä osassa, joka on sisällöltään sama kuin Nummisen 1961 kirjoittama klassikko Nuorisoseuraliikkeen historia I, on laaja kuvaus siitä sosiaalisesta tilauksesta, joka synnytti liikkeen. Yksi syy oli nuorison häiriköinti eli pohjalaisittain roikastaminen, joka usein yltyi väkivallaksi. Nykyaikaisesti sanottuna oli kysymys energian kasvattavasta kanavoinnista.

Nuorisoseuraliike on siis täyttänyt 130 vuotta. Suurina vuosinaan 1906–1944 liike kehittyi ja laajeni koko Suomeen, jopa Amerikkaan. Numminen kuvaa ajanjaksoa peräti kolmessa volyymissa (2–4), niin kansalaiskasvatusta kuin organisaatiotakin. Kasvatukseen kuuluivat liikunta-, raittius-, kotiteollisuus-, uskonto-, siveellisyys-, tapa- ja talouskasvatus sekä yhteiskunnallinen kasvatus. Onkin sanottu, että koko nuorisoseuraliike oli yhteiskunnallista kasvatusta.

Nuorisoseuroilla oli myös kilpailijoita: työväenyhdistykset, suojeluskunnat, urheiluseurat, maamiesseurat ja raittiusseurat, mikä kertoo entisaikojen aktiviteeteista. Joskus ihmeteltiin, kuinka samat henkilöt toimivat vähän kaikissa yhteisöissä.

 

Sydänmaalla ja Pölläkkälässä

Nuorisoseurat kehittivät toimintojaan hämmästyttävän luovasti. Liikkeen demokraattinen aatteisto arvostaa inhimillisyyttä ja vapaata kansalaistoimintaa. Numminen korostaa, että sivistysliikkeenä nuorisoseurojen merkitys oli siinä, että kansansivistyksen ja korkeamman sivistyksen välille ei syntynyt suurtakaan juopaa. Ja lähialuetoimintaa harjoitettiin jo paljon aikaisemmin kuin koko termiä tunnettiin. Tärkeintä on rakkaus kotiseutuun.

Nummisen taidokas historiointi tulee näkyviin nuorisoseurojen kuvauksissa mutta myös Suomen vaiheiden esityksessä ja näiden molempien vaikutussuhteiden analyysissa. Suoraan asian ytimeen viekin toisessa osassa 76-sivuinen jakso ”Nuorisoseuraliikkeen yhteiskunnallinen asema 1918–1939”. Arvoon nousevat myös valokuvat, joita on viitseliäästi etsitty arkistoista ja albumeista. Näin kertautuvat nykyajassa kuin ratkaisevan hetken ikuistuksina Alavuden Sydänmaan nuorisoseuran 1911 järjestetyt kesäjuhlat ja Äyräpään Pölläkkälän sosiaalidemokraattisen nuorisoseuran vakavakatseinen väenkokous 1930-luvun alussa. Moni löytänee kuvista esivanhempiaan.

Ensimmäiseen osaan on kekseliäästi sijoitettu körttiläisiä esittävä kuva Pohjalaisia-elokuvasta (1925) ja kolmanteen juhannuksenviettokuva elokuvasta Ei auta itku markkinoilla (1927). Nuorisoseurat ovat aina seuranneet aikaansa, mistä on esimerkkinä sekin, että liikkeen juhlatapahtumia on elokuvattu. Numminen mainitsee, että Keski-Pohjanmaan keskusseura teki maakuntafilmin 1939, mutta jo 1937 oli elokuvattu Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran 50-vuotisjuhla. Nuorisoseura-aiheisia elokuvia on valmistettu parikymmentä, jotka ovat oma tutkimusaiheensa ja kelpo historialähde.

Teoksessa on myös runsaasti tekstilaatikoita, joissa on kerrontaa rikastavia fokusointeja ja elämäkertoja, kuten kuvaus Lappeen Montolan torvisoittokunnasta ja kuudella vuosikymmenellä puhujana toimineesta Matti E. Mäestä.

 

Ainutlaatuinen lähdeteos

Yhteisön voima on merkittävä myös lähdeteoksena. Numminen on käynyt läpi valtavan aineiston yksittäisten nuorisoseurojen historioista ja historiikeista jäsenten haastatteluihin. Kaipaamaan jäin vain Hannu Huvisen Porlammin kirjaa (2005), jossa on laaja kuvaus Lapinjärven Porlammin nuorisoseurasta Soihdusta. Ja jos lapinjärveläiset eivät löydä nuorisoseurahakemistosta Lapinjärveään, se johtuu siitä, että se on joutunut 25 senttimetrin päähän varsinaisesta aakkoskohdastaan.

Viidennessä ja paksuimmassa osassa (942 sivua) Numminen käsittelee seikkaperäisesti sodanjälkeistä nuorisoseuraliikettä, muun muassa toiminnan vaikeutumista. Nuorten toiminnanhalu oli tyydyttynyt, tuli uusia harrasteita, asutusrakenne muuttui, poliittinen nuorisotoiminta tuli kilpailijaksi ja opintotoiminta siirtyi kansalaisopistoihin.

1970-luvulla nuorisoseurat taas aktivoituivat kylätoiminnankin myötä. Niinpä esimerkiksi Helsinkiin 1979 perustetun Siltamäen nuorisoseuran tarkoituksena on herättää alueen lapsissa ja nuorissa harrastusta itsekasvatukseen ja määrätietoiseen toimintaan kotiseudun ja ihmiskunnan hyväksi.

Teoksen lähdearvoa lisäävät tarkat tilastot, joista selviää muun muassa, että vuonna 1945 oli lausuntaosastoja 3 889 ja vuonna 1955 järjestettiin iltamia ja juhlia 9 958. Seikkaperäiset paikkakunta- ja henkilöhakemistot kruunaavat teoksen.

 

Innostava lukukokemus

Numminen osoittautuu paitsi erinomaiseksi yhteiskunta- ja kulttuurihistorioitsijaksi myös urheiluhistorian, arkkitehtuurin historian, hallintohistorian ja palohistoriankin taitajaksi, joka kirjoittaa mukaansatempaavasti. Ja ovat nuorisoseuraliikkeen asiatkin tempaavia. Viidennessä osassa hän kuvaa nuorisoseurojen juhlakulttuuria, erityisen kiinnostavasti näytelmäharrastusta. Teatterista siis johtuu, että Aleksis Kivi ja Minna Canth yltävät henkilöhakemistoissa nuorisoseura-aktivistien verroille!

Vaikka Nummisella on toki ollut avustajia ja informantteja, koko teos on kuitenkin tekijän kirja. Oikeastaan tuntuu kuin hän verkkaiseen tapaansa pitäisi meille esitelmää. Hänen jäntevästi jäsennelty suurteoksensa on lukukokemuksena innostava, opettava ja hauskakin. Se on parasta tietokirjallisuutta, mutta tekijä ei ole voinut välttyä kaunokirjallisiltakaan sävyiltä.

 

KALEVI KOUKKUNEN, ensyklopedisti ja Suomen Oppihistoriallisen Seuran tutkijajäsen, kouluaikoinaan Kauhavan nuorisoseuran jäsen



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.