LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Ralf Långbacka: Tarttua kohtalon tuuliin. (Att fånga ödets vindar). Suom. Hannimari Heino. Siltala 2009.

Ralf Långbacka: Taiteellista teatteria etsimässä. (På jakt efter en konstnärlig teater). Suom. Hannimari Heino. Siltala 2011.

 

Aika outo on mieliala, kun tarttuu ohjaaja, teatterinjohtaja, akateemikko Ralf Långbackan muistelmiin. Kummallinen vire ei johdu niinkään kahden paksun kirjan sisällöstä, vaan vastaanotosta, jonka ne ovat saaneet maan suurimmassa päivälehdessä. Käsittelyssä tiivistyy jotain sangen olennaista suomalaisen kulttuurielämän kaunaisuudesta, kostonhalusta ja katkeruudesta. Nuo piirteet ulottuvat yli sukupolvien ja toimivat silloinkin, kun nykykriitikolla itsellään ei ole mitään kosketusta Långbackan töihin ja tekemisiin.

Långbacka kuuluu eittämättä suomalaisen teatterin suuriin ohjaajanimiin, samalle viivalle Eino Salmelaisen ja Eino Kaliman sekä aikalaisten Kalle Holmbergin, Kaisa Korhosen, Eija-Elina Bergholmin ja Jouko Turkan kanssa. Hänen oma kertomuksensa taiteellisesta tiestään, töistään ja elämästään on jo teatterihistoriallisestikin korvaamaton. Teatterista, hetken taiteesta ei nykyisistä taltiointimahdollisuuksista huolimatta jää jäljelle kuin aistivoimainen muisto sielun syvänteisiin.

 

Viisi vuotta vapautta

Muistelmien ensimmäisessä osassa Tarttua kohtalon tuuliin Långbacka kertoo kaikesta siitä, mitä hänen töitään nähnyt teatteriyleisö ei tiedä: lähtökohdistaan kansakoulunopettajien poikana ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, kirjallisuuden opinnoistaan yliopistossa Turussa, Saksan-stipendistä, jonka avulla Bertolt Brechtin teatterinäkemyksistä tuli hänelle näyttämön elävää todellisuutta ja ensimmäisestä onnellisesta teatterinjohtajakaudestaan Åbo Svenska Teaternin johtajana.

Muistelmien toinen osa Taiteellista teatteria etsimässä alkaa ”kotkien kaudella” 1971–1977 Turun kaupunginteatterissa. Se kertoo taistelusta tuulimyllyjä vastaan kaupungissa, jonka ykköslehti Turun Sanomat otti tehtäväkseen suistaa teatterin kotkat, Långbackan ja Holmbergin, taivaaltaan.

1970-luvulla aikuisuuttaan eläneet kyllä tunnistavat jäykät vasemmisto-oikeisto-rintamalinjat. Nuorempia lukijoita siinä auttavat Långbackan hyvät arkistot ja tarkat muistiinpanot.

Ohjaajan ja näyttelijän välistä yhteistyötä voi tuskin sattuvammin kuvata kuin Långbacka tekee kertoessaan Brechtin Galileo Galilein valmistamisesta Kapo Manton kanssa. Galilein on eräässä kohtauksessa pidettävä yllä kaksinaista virettä: toisaalta paljastettava, toisaalta peitettävä Discorsi- käsikirjoituksensa olemassaolo. Harjoituksen aikana, juuri vaikeassa taitekohdassa, Manto saa kiinni oikeasta langanpäästä ja tekstiä eteenpäin viedessään iskee silmää ohjaajalleen: ”Hyvin menee.” Ken taitaisi brechtiläistä vieraannuttamista käytännössä paremmin kuvata?

Turun jälkeen Långbackalla oli ”viisi vuotta vapaudessa”: vierailuja muun muassa Lilla Teaternissa ja Göteborgissa, opettamista, kirjoittamista, Puntila-elokuva, oopperaohjauksen uudistanut Verdin Macbeth, Brechtiä ja Beckettiä, Tshehovia ja lopuksi unohtumaton tulkinta Henrik Ibsenin Peer Gyntistä dramaturgisena keksintönään kaksi Peeriä, nuori Jukka-Pekka Palo ja nuoren minänsä elämää kommentoiva vanha Peer, Esko Salminen.

 

Neljä hukkaan heitettyä vuotta

Helsingin kaupunginteatterin pääjohtajuuttaan 1983–1987 Långbacka kuvaa ”neljänä hukkaan heitettynä vuotena”. Vaikeudet nousivat eteen kuin vuoret: ei tullutkaan ”taiteellista teatteria”, tuli tekniikan lakko, lopulta jopa tutkimaton murhayritys. Oman osansa muodostaa suhde mediaan. erityisesti välirikko Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen.

Långbacka kertoo taustaa kulissien takaa, kuvaa tapausten kulkua seikkaperäisesti ja oikoo myös muutamia sitkeästi eläneitä väärintulkintoja.

Hyvä on, että oikoo. Hän analysoi oivaltavasti Helsingin Sanomien kriitikoiden individualismia, itsetehostusta, gonzojournalismia ja henkilökohtaisia kaunoja. Ilmeisesti tässä oli lehdelle riittävä syy luopua ensimmäisen osan kuoliaaksi vaikenemisen taktiikasta, sillä toisen osan ilmestyttyä nuori Lauri Meri sai kirjoittaa molemmista teoksista täydellisen teilauksen.

Meren mielestä Långbacka ei suuremmin taustoita tekemisiään eikä pysähdy arvioimaan niitä laajemmissa puitteissa.

En ymmärrä tätä näkemystä. Päinvastoin: aika, yhteiskunta ja maailmantapahtumat kulkevat Långbackan tekstissä jopa pedantisti kirjattuina. Teatteritapahtumien takana on koko ajan långbackalainen ”suuri linja”: päämääränä on teatterin muuttaminen, toimivien kokonaisuuksien ja yhteisen ensemble-hengen luominen.

Ja siinä Långbacka omana aikanaan onnistui. Sitä ei matalamielinenkään kritiikki pysty kiistämään.

 

PÄIVI ISTALA, toimittaja, ohjaaja, teatteritaiteen maisteri



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.