LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Allan Tiitta: Sinisten maisemien mies. J. G. Granön tutkijantie 1882–1956. SKS 2011.

 

Maantieteilijä, dosentti Allan Tiitta on ansioitunut suomalaisen tieteen historiankirjoittajana. Hänen väitöskirjansa aiheena 1994 oli Zachris Topelius maantieteilijänä. Nyt on vuorossa Johannes Gabriel Granö, tutkimusmatkailija, maantieteen professori Tarton, Helsingin ja Turun yliopistoista, jälkimmäisen rehtori ja kansleri sekä suomalaisen maisemantutkimuksen perustajahahmo. Granön monipuolinen tuotanto ja vaiheikas elämänura takaavat itsessään pohjan jännittävälle tutkijaelämäkerralle, josta Tiitan harjaantunut tutkijanote ja sujuva kynä tekevät lukunautinnon.

Elämäkerralla on lajityyppinä rasitteensa. Henkilöhistoriallinen rajaus voi toimia historiallisen muutoksen peilinä mutta myös kaventaa näkökulman pelkkään yksilöön. Suurmieselämäkertoihin liittyy houkutus jälkiviisauteen: kohdehenkilön teot ja elämänkäänteet nähdään parhain päin johdatuksena tulevaan suuruuteen. Ammattihistorioitsijat ovat tietoisia ansakuopista. Tiitta ei käytä kovin paljon tilaa elämäkertamuodon pohdinnalle, mutta onnistuu silti välttämään sen pahimmat karikot.

 

Monia alkuja

Tiitan Granö-elämäkerta antaa neutraalin ja laajasti taustoitetun käsityksen Granön toiminnasta ja urasta. Kirjoitustapa suo tilaa erilaisille tulkinnoille; Granön elämän voi halutessaan nähdä sattumien ketjuna, joka johti alkuperäisistä tavoitteista poikkeaviin suuntiin. Lupaava alku kansainvälisenä Keski-Aasian tutkijana lopahti rahoituksen katkeamiseen ja Venäjän vallankumoukseen. Yritykset keskittyä tutkimustyöhön ja tieteellisen jälkikasvun kasvattamiseen törmäsivät suureen lamakauteen ja hallintojuhdan arkeen. Kansainvälinen läpimurtokin tapahtui enimmäkseen postuumisti.

Pienessä tiedemaassa tutkimus ja politiikka ovat limittyneet keskenään, ja uralla eteneminen on kysynyt kyynärpäitä. Iivari Leiviskän uupumaton tarmo Granön kampittamiseksi vuosikymmenten varrella on oiva esimerkki Suomen tieteellisten piirien ja mielten pienuudesta.

Granö vältteli hallintoa ja vastakkainasetteluja, ei haalinut resursseja tai luottamustehtäviä eikä sekaantunut politiikkaan. Tämä vaikuttaa paradoksaalisesti lisänneen tiedeyhteisön luottamusta häntä kohtaan ja tuoneen lisää luottamus- ja hallintotehtäviä. Pysyttely irti maantieteilijäpiirien suosimasta Suur-Suomi-ideologiasta toi Granön niskoille peräti Führerin vihat.

Granöllä oli kykyä venyä, ottaa asiat sellaisinaan ja pudota jaloilleen. Elämä, tutkimus ja opetus piti rakentaa aina alusta uusilla paikkakunnilla. Matkustaminen ristiin rastiin Venäjänmaata vaihtui ensin Viron maisemien tutkimiseksi pyörän selästä ja sitten Valosaaren mökkiympäristön tarkkailuun. Tieteellisen päätyön vaisu vastaanotto johti lopulta opettajan ja akateemisen taustavaikuttajan roolien korostumiseen.

 

Maisemataksonomiaa

Jälkikäteen katsoen Granön tieteellinen loikka vuosina 1919–1921 ilmestyneen Altai-matkakirjan monipuolisesta ja syväluotaavasta kuvauksesta vuoden 1929 Reine Geographien ankaraan maisemaluokitukseen on huima. Taustalla olivat Granön luonnontieteilijätaustasta juontanut eksakti tiedekäsitys, tarve erottua maalailevan aluekuvauksen perinteestä sekä hänen saamansa kritiikki maisemilla ”tunnelmoinnista”.

Puhtaan maantieteen yleisen maisemataksonomian tavoite herättää sekä kunnioitusta että hämmennystä. Granö pyrki aidosti tavoittamaan aistitun maiseman koko moninaisuuden. Visuaaliseen morfologiaan perustuva selitysmalli oli kuitenkin jähmeä selitysmalli maisemalle dynaamisena, vuorovaikutteisena ja subjektiivisesti koettuna ilmiönä. Granön maisemamaantiede opastaa silti metodiseen ja moniaistiseen maiseman havainnointiin alalla kuin alalla. Vaikka Granön projektia taitaa sellaisenaan jatkaa enää ympäristöhallinto, sen hedelmällisyyttä todistavat lukuisat tutkimusalat taidehistoriasta ja arkkitehtuurista valokuvataiteeseen ja äänimaiseman tutkimukseen.

 

Arvokas kirjoitustyö

Tiitan kirjoitustyö on huolellista eikä virheitä juuri löydy. Siperialaisen ”ketripuun” (kedr) voisi järjestään suomentaa sembramännyksi. Ylitulkinnaksi voi laskea Granön kansainvälisen läpimurron kaatumisen sairauden takia peruuntuneeseen konferenssiesitelmään. Luonnekuvaa Tiitta rakentaa hienovaraisin keinoin: Joustava Granö löytyy milloin mongolijurtasta järsimästä lampaanpäätä, milloin turkulaisesta elokuvateatterista Tarzania katsomasta.

Kuvatoimitustyö on valokuvataiteilija Taneli Eskolan käsialaa. Granön kuvia olisi voinut käsitellä tekstissä enemmänkin. Historiallisessa esityksessä olisi hyvä erottaa tutkimusaineistona toiminut kirjallisuus muusta tutkimuskirjallisuudesta.

Nämä puutteet ovat kuitenkin vähäisiä eivätkä vähennä Tiitan mittavan kirjoitustyön arvoa kokonaisuutena. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille tieteenhistoriasta, tutkimusmatkoista ja maisemasta kiinnostuneille.

 

MAUNU HÄYRYNEN, maisemantutkimuksen professori, Turun yliopisto



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.