LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2012
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Häpeä vähän! Kriittisiä tutkimuksia häpeästä. Toim. Siru Kainulainen ja Viola Parenté-Capkova. Utukirjat 2011.

 

Häpeä on ajankohtainen ja tehokkaasti markkinoitu teema: Tv-viihteeseen kehitetään yhä uusia formaatteja, jotka perustuvat kilpailun, nolaamisen ja myötähäpeän kiihottavalle vuorottelulle. Tänä keväänä uutisissa ja verkkokeskusteluissa on pohdittu myös tosi-tv:n vaikutuksia lasten leikkeihin: ”Enää leikeissä ei riitä, että leikkijä häviää, vaan häviäjää lytätään”, arvioi sosiaalityöntekijä Unto Matinlompolo Yle-uutisten haastattelussa. Tässä keskustelussa tahtoo unohtua se, miten vahva asema häpeällä on ollut suomalaisessa leikkiperinteessä ja lastenkasvatuksessa.

Häpeän kulttuurisia ulottuvuuksia pohditaan monitieteisessä artikkelikokoelmassa, joka perustuu Turun yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksella pidettyyn luentosarjaan. Toimittajat Siru Kainulainen ja Viola Parenté-Capkova korostavat esipuheessa häpeän monikasvoisuutta ja läheistä yhteyttä identiteettiin.

Poikkeavuuden ja huonommuuden kokemus erottaa muista, mutta yhdessä koettu häpeä voi myös luoda solidaarisuutta ja ryhmäidentiteettejä. Keskeisiä häpeä-teoreetikkoja on Sara Ahmed, joka on pohtinut syyllisyyden ja häpeän eroja. Syyllisyys perustuu väärin tekemiseen, mutta häpeä liittyy yksilön olemukseen ja ominaisuuksiin.

 

Seksuaalisuus, häpeän tyyssija?

Häpeän ja syyllisyyden kokemukset kytkeytyvät vahvasti sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Queer-tutkimuksessa ja feministisessä tutkimuksessa häpeän kokemuksia ja ideologisia latauksia on pohdittu monesta näkökulmasta. Niin kutsuttu affektiivinen käänne on tuottanut uusia välineitä, joilla voidaan entistä hienovaraisemmin tarkastella tunteita ja niiden ilmaisemista.

Pia Livia Hekanaho käsittelee ylpeys- ja häpeätematiikkaa lesbo- ja homoliikkeessä. Yhdysvalloista ovat moniin maailman suurkaupunkeihin levinneet Pride-kulkueet, joita Suomessa on järjestetty vuodesta 2007. Niiden tavoitteena on esittää seksuaaliset vähemmistöt avoimesti ja positiivisessa hengessä ”sateenkaarikansana”.

Identiteettiylpeyttä korostava gay pride -ideologia on kuitenkin saanut vastavoimakseen gay shame -liikkeen, jonka Hekanaho suomentaa pervohäpeäksi. Hän lainaa aiheeseen liittyvää blogikirjoitusta vuodelta 2007: ”Me emme tahdo olla sopivia ja sopeutuvaisia! Me elämme häpeän varjossa, ja varjoista käsin me murennamme normaaliuden ja sopivaisuuden yhteiskuntaa.”

Kirjan artikkeleissa ei käsitellä tosi-tv-ohjelmia, jotka ovat häpeäkulttuurin näkyvin ilmentymä nykykulttuurissa. Tämä on onnistunut rajaus, ja huomio voidaan suunnata häpeän monimuotoisuuteen ja historiallisiin ulottuvuuksiin.

 

Suomalaisuus, häpeän kulttuuri?

Monet artikkelit käsittelevät häpeäteemaa kaunokirjallisuudessa. Lea Rojola esittää artikkelissaan kärjistetysti, että suomalainen identiteetti on rakentunut häpeän varaan. Eräs 1800-luvun lopun kirjallisista avainhahmoista on talonpoikaisylioppilas, johon tiivistyivät fennomaaniset ihanteet. Hahmosta tuli kuitenkin ongelmallinen fennomanian kriisin myötä 1800-luvun lopulla.

Mikko Carlson, Viola Parenté-Capkova ja Päivi Lappalainen käsittelevät häpeätematiikkaa uudemmassa suomalaisessa kirjallisuudessa Christer Kihlmanin, Anja Snellmanin, Pirjo Hassisen, Anna-Leena Härkösen ja Sofi Oksasen teoksissa.

Historian ja kulttuurien tutkimus tarjoavat teeman käsittelylle pitkiä aikaperspektiivejä. Satu Lidman käsittelee varhaismodernin ajan käsityksiä kunniasta ja häpeästä, joiden jäljet elävät edelleen myöhäismodernin ajan keskellä. Esimerkiksi Euroopan maihin levittäytyneitä romanikerjäläisiä koskevassa keskustelussa Lidman tunnistaa muukalaisvihan aineksia, jotka ovat ”kuin suoraan 1500-luvulta”. Lidman on pohtinut aihetta myös tuoreessa kirjassaan Häpeä! Nöyryyttämisen ja häpeämisen jäljillä (2011).

Tarja Kupiainen suuntaa katseen suomalaiseen kansanperinteeseen, ”Sisaren turmeluksen runoon”, joka on tuttu Kalevalan Kullervo-runosta. Kunnian ja häpeän kollektiivisuus nousee tässäkin vahvaksi teemaksi: sisarensa ”pillannut” Tuurikkainen tuhoaa samalla talon ja perheen.

Artikkelikokoelmia usein vaivaavalta hajanaisuudelta ei ole kokonaan vältytty. Karibialaista naiskirjallisuutta käsittelevä Elina Valovirran artikkeli jää irralliseksi, vaikka teoreettinen tausta yhdistää sitä muihin tutkimuksiin. Kokonaisuutena kirja tarjoaa kuitenkin innostavan johdatuksen häpeän teeman kulttuurikriittisiin tulkintoihin. Humanistisella tutkimuksella on paljon sanottavaa ajankohtaisista ilmiöistä!

 

KIRSTI SALMI-NIKLANDER, folkloristiikan dosentti ja akatemiatutkija



Artikkelit
Kulttuurijyrähdys: Päivähoitoon väriä, laatua ja liikettä!

Hiidenkiveltä näkyy: Kulttuuriosaajien kansanliike nousee

Minne kivut kiskotaan?

Siivosyntinen pakana – parantaja Aleksi Kultalahti

Kulttuuri kirjoittaa reseptinsä

”Mutta sitten sain nuolen polveeni”

Nilkan pakina: Väsynyt, hermostunut, haluton tai voimaton?

Aineksista aiheiksi: Arkistot tutkivat valintojaan

Suomalaisen Teatterin synty

Nimenpyörittäjä: Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Näkijä, tekijä, kokija: Solta – matka manalaan ja takaisin

Näkijä, tekijä, kokija: Myydään: hellyysterapiaa yksinäisille

Päivystävä tekstintutkija: This is humour

Suomalaiset menestyivät olympialaisten taidelajeissa

Matkaoppaana luontoon

Kotipesä: Muukalaisista meikäläisiksi

Parempi roska päivässä kuin...

Muistojen ja tarinoiden keinutuoli (VAIN VERKOSSA)

Ajan sana: Talkoistettu työ

Arvioita: Matemaatikon päiväperhoset

Arvioita: Kansansivistystyö ahdingossa

Arvioita: Loistelias historia nuorisoseuroista ja nuorisoseuralaisista

Arvioita: Nuorisoseurat ovat saaneet monumentin (VAIN VERKOSSA)

Arvioita: Tavoitteena elegantisti muotoiltu tuore ajatus

Arvioita: Intohimoisten kolmiodraamojen mies

Arvioita: Kohtalon tuulet veivät kohti taiteellista teatteria

Arvioita: Suomihiphopin moniääninen tarina

Arvioita: Kun kirjoittaminen riisutaan alastomaksi

Arvioita: Otteita Onnimannista

Arvioita: J. G. Granön monivaiheinen tutkijantie

Arvioita: Lamaannuttava ja voimaannuttava häpeä

Arvioita: Monenlaiset tiet kaupunkiin

Arvioita: Vanhan talon herkkä tekniikka

Puheenvuoro: Kulttuuriperintökohteet ahdingossa

Puheenvuoro: Mitä tehdään paikallismuseoille?

Eiffelin vai Baabelin torni?

Verenseisauttajat

Kadonnut arkisto

Pääkirjoitus: Perustarpeena parantaa

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.