LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Teuvo Pakkala (Kuva: Biografiakeskus/SKS/KIA)

 

TUULA LEVO

 

Teuvo Pakkala ja Algot Untola kohtasivat toisensa ohimennen vuoden 1907 eduskuntavaalien alla vanhasuomalaisten vaalityössä Kokkolan seudulla. Myöhemmin kirjailijoiden tiet kulkivat poliittisesti vastakkaisiin suuntiin.

 

Suurlakon seurauksena Suomi sai kansanedustuslaitoksen, jonka jäsenet valittiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla. Maassa oli 1,3 miljoonaa äänioikeutettua ja vaalikelpoista ihmistä, joista suurin osa oli vähävaraisia ja asui maalla. Äänistä kilpaili joukko vasta järjestäytyneitä puolueita: Suomalainen Puolue, Ruotsalainen Kansanpuolue, Nuorsuomalainen Puolue ja Maalaisliitto. Vuonna 1899 perustettu Sosialidemokraattinen Puolue oli nouseva voima, jonka ohjelma tukeutui sosialismiin. Maalaisliitolla taas oli alkuun vähän kannattajia.

Vaasan pohjoisessa vaalipiirissä, kuten muuallakin Suomessa, vanhasuomalaiset aloittivat tehokkaan vaalityön saadakseen mahdollisimman paljon maaseutuväen ääniä. Puolueella oli vanhastaan vankka kannatus Keski-Pohjanmaalla, jossa nuorsuomalaisia oli verraten vähän.

Vanhasuomalaisten keskeinen taustavaikuttaja oli Kokkola-lehti. Se julkaisi suosittuja Liisan Antin poliittisia pakinoita, joiden propaganda vastustajia kohtaan oli viiltävän ironista ja tyyli yleisöönmenevän kansanomaista. Kävi ilmi, että nimimerkin takana oli Kaustisen Vintturiin 1905 kansakoulunopettajaksi valittu Algot Untola (1868–1918). Hän puhui monissa vaalitilaisuuksissa puolueen palkkaamana agitaattorina.

Kirjailija Teuvo Pakkala (1862–1925) puolestaan kuului puolueen väliaikaiseen piiritoimikuntaan; vaalikokouksissa hän toimi enimmäkseen sihteerinä. Tarkempaa tietoa Untolan ja Pakkalan yhteistyöstä ei ole, mutta jonkinlainen tuttavuus heidän välillään on täytynyt olla, koska Kokkolan omistaja Eero Huima kuului Pakkalan lähipiiriin, samoin seudun mahtimies ja vanhasuomalaisten ehdokas, tehtailija Tuomas Friis (vuodesta 1906 Pohjanpalo).

 

Vanhasuomalaisten asialla

Untolalla ja Pakkalalla oli yhteinen sarka kynnettävänään vanhasuomalaisten agitaattoreina, mutta henkilöinä ja kirjailijoina he olivat täysin erilaisia. Pakkala oli julkaissut tärkeimmät teoksensa Vaaralla, Elsa ja Lapsia 1890-luvulla, kun taas Untola vasta aloitteli esikoisromaaniaan. Pakkala oli turvallisuushakuinen perheenisä, jonka suuri ja jatkuva huoli oli toimeentulo.

Koska Pakkala oli katsonut epäonnistuneensa proosakirjailijana romaaninsa Pieni elämäntarina (1902) nyreän vastaanoton vuoksi, hän oli pari vuotta aikaisemmin pestautunut Friisin Köysitehtaan palvelukseen, ensin kauppamatkustajaksi ja sitten konttoristiksi. Hän oli nuoresta saakka ollut Tuomas Friisin ystävä, mutta Helsingistä Kokkolaan muutettuaan hän oli velkoineen taloudellisesti riippuvainen tästä seudun mahtimiehestä ja Suomalaisen Puolueen kärkihahmosta.

Nuorena lehtimiehenä Pakkala oli nuorsuomalainen, mutta viimeistään Kokkolassa olosuhteet tekivät hänestä vanhasuomalaisen. Hän oli ”leikkipunaisena” perustamassa suurlakon aikaan Kokkolan työväenyhdistystä, mutta yhdistys erotti hänet vanhasuomalaisena vaalien aikaan maaliskuussa 1907.

Sortavalan Kymölän seminaarin käynyt Untola oli ollut opettajana Viipurissa, harjoittanut puukauppaa Pietarissa, opiskellut siellä kieliä yliopistossa ja hankkinut itseoppineena laajan tietomäärän. Kaustisen Vintturissa energiseltä opettajalta riitti aikaa myös kylän harrastus- ja viriketoimintaan, ja opettajana hän oli niin suosittu, että kyläläiset kokivat hänen lähtönsä koulusta menetyksenä. Vakavamielisiä pohjalaisia ei häirinnyt edes opettajan eläminen vihkimättömänä entisen näyttelijättären kanssa – nuorsuomalaisella kirkkoherralla moisesta elämästä tosin oli huomauttamisen aihetta.

 

Opettajasta kirjailijaksi, kirjailijasta opettajaksi

Vuosi 1907 antoi sekä Pakkalan että Untolan elämälle suuntaa. Pakkala pääsi yksityisen Kokkolan Suomalaisen Yhteiskoulun suomen ja ranskan opettajaksi. Muodollista pätevyyttä yliopistoluvut keskeyttäneellä kirjailijalla ei ollut, mutta hän osoittautui koulutyössä synnynnäiseksi pedagogiksi.

Pakkalan elämä vakiintui 13 vuodeksi; hän eli pikkukaupungissa pikkuporvarin tavoin ja osallistui vilkkaasti kulttuurielämään. Opettajan säännöllinen palkka ei kuitenkaan päästänyt häntä rahahuolista. Kirjailijana hän antoi näyttöä vielä 1910-luvulla lapsipsykologisesti ansiokkaalla novellikokoelmalla Pikku ihmisiä (1913) ja kahdella näytelmällä.

Untola karisti Kaustisen tomut kannoiltaan ja jätti opettajan työt. Hän ryhtyi ensin toimittajaksi ja myöhemmin vapaaksi kirjoittajaksi. Hän muutti usein asuinkuntaa, ammattinimikettä ja nimeä – hänen tunnetuimmat kirjailijanimensä olivat Irmari Rantamala ja Maiju Lassila.

Untola julkaisi laajan, osittain omaa elämäänsä kuvaavan esikoisromaanin Harhaman vuonna 1909. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Tulitikkuja lainaamassa, josta hän sai valtionpalkinnon. Kirjailija ei kuitenkaan ottanut palkintorahoja vastaan, vaan totesi, ettei hän kirjoita palkitsemisen arvoisia merkkiteoksia. Erakkona elänyt Untola oli tuottelias kirjailija.

 

Untolasta tuli sosialisti 

Untolan mielestä Suomalainen Puolue ei vaalilupaustensa mukaisesti ajanutkaan maaseutuväen asioita. Hänestä tuli ajan oloon sosialisti ja myöhemmin Työmies-lehden toimittaja Helsingissä. Sisällissodan sytyttyä 1918 ja punaisten vallattua Etelä-Suomen hän polemisoi kiivaasti valkoisia vastaan ja kannatti lopulta myös aseellista osallistumista kapinaan.

Kun valkoiset olivat saksalaisten tuella vallanneet Helsingin, Untola pidätettiin ja hänet tuomittiin kuolemaan. Kun häntä kuljetettiin Santahaminaan teloitettavaksi muiden punavankien kanssa, laivalla tapahtui välikohtaus. Vieläkään ei ole pystytty selvittämään tapahtumien todellista kulkua eli sitä, yrittikö Untola paeta hyppäämällä laivasta vai työnnettiinkö hänet ensin mereen ja ammuttiin sen jälkeen.

Tapauksella oli monta silminnäkijää, ja siitä on monta erilaista kertomusta. Pakenemisyrityksestä on myöhemmin puhunut vanginvartijana toiminut suojeluskuntalainen Väinö Auer, tuleva tunnettu tutkimusmatkailija, samoin erään senaattorin seurueeseen kuulunut Toivo T. Kaila, joka on kirjoittanut kirjailijan viimeisistä hetkistä.

Kohtalonomaista on, että Pakkala tunsi hyvin Auerin ja Kailan. Senaattorin poika Auer oli asunut viimeiset lukiovuotensa Pakkaloilla, Kaila taas oli Pakkalan perhetuttavan, rovasti Johanssonin poika. Kaila oli myöhemmin Pakkalan ja tämän pojan Erkin yhtiökumppani heikosti menestyneessä kansalaissota-aiheisessa elokuvassa Sotapolulla (1921).

 

Pakkala pysyi lapsiaiheissa

Untola ampumisen aikoihin toukokuussa 1918 Kokkolassa kenttäoikeudessa tuomittiin punavankeja. Oikeuden sihteerinä toimi pikakirjoitustaitoinen Pakkala; tehtävä lienee aiheuttanut ristiriitaisia tunteita tolstoilaista elämänkatsomusta ihailleelle kirjailijalle.

Syyskuussa Kokkola kertoi, että Pakkalan kirjailijaeläkettä oli nostettu 2 000 markasta 3 000:een ”jotta hän voisi edellytystensä mukaan enemmän kuin nyt työskennellä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi”.

Aika suurlakosta sisällissotaan vaikutti konkreettisesti sekä Untolan että Pakkalan elämään. Joissakin Untolan teoksissa kuohuva ajanjakso tulee esiin. Pakkala taas pitäytyi novelleissaan lapsiaiheissa, joista hän oli alusta asti saanut kiitosta. Lisäksi hän kirjoitti 1910-lvulla vielä kaksi kepeää näytelmää. Toinen oli satiirinen Perhejuhla, jota ei koskaan esitetty eikä painettu, ja toinen oli laulunäytelmä Meripoikia (1915), joka oli eräänlainen lämmittely hänen kestosuosikkinäytelmästään Tukkijoella (1899). Pakkalan tiedetään silloin tällöin kertoneen suunnitelmastaan kirjoittaa suuri, isänmaallinen romaani. Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut näkyväistä.

 

Tuula Levo on filosofian maisteri ja kirjailija. 



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.