LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Gruusian punainen kunnia

Kun tuntee Neuvostoliiton historiaa, ymmärtää paremmin, mitä Venäjällä nykyään tapahtuu, kirjailija Marja-Liisa Heino sanoo. Hän kirjoitti pilke silmäkulmassa gruusialaisen epäonnisen Krasan seikkailuista. (Kuva: Pertti Julkunen)

 

PERTTI JULKUNEN

 

Rikoskirjailija Marja-Liisa Heino suhtautuu romaaninsa henkilöihin tuttavallisesti mutta tahdikkaasti. Hän puhuttelee päähenkilöään kutsumanimellä Krasa. Tämä entinen KGB-upseeri puuhailee Heinon toisessa dekkarissa Suomen suuntaan.

 

Marja-Liisa Heinon vuonna 2008 ilmestyneen teoksen Suomen suuntaan Krasa on kotoisin Gruusiasta. Hänen oikea nimensä on Krasnoslav Sergejevitš Hrenov. Etunimi on suomeksi Punakunnia.

Krasa hoiti Suomessa Mauno Koiviston aikana pieniä kulttuuritehtäviä, joutui nomenklatuuran epäsuosioon ja istui vankileirillä 1990-luvulla. Nyt hän yrittää päästä elämän alkuun opettajana ja viihdekirjailijana. Se ei onnistu helposti köyhältä uusien tuulien Pietarissa. Krasan Suomeen muuttanut isä katoaa, poika lähtee perään ja joutuu selvittelemään gangstereiden välejä.

 

Synkkä kaksinpuhelu

Suomen suuntaa -romaanin edeltäjän, vuonna 2006 ilmestyneen Enkelimiehen herkkä ote saa ajattelemaan, että kirjoittajalla on henkilökohtaista tuntumaa vankiloiden oloista. Niin ei ole, vaan Heino paneutui aiheeseensa kirjallisuuden avulla.

Empaattinen asiantuntemus jatkuu Suomen suunnassa, vaikka omakohtaiset kontaktit Neuvostoliiton turvallisuusvirkailijoiden vastoinkäymisiin eivät ole nuorelle kirjailijalle edes mahdollisia. Mistä on dekkarisi tausta tehty, Marja-Liisa Heino?

”Luin tutkimuskirjallisuutta kolmisenkymmentä kirjaa. Tiesin tietysti, ettei Neuvostoliitossa hyvin mennyt, mutta se, että kirjallisuus antoi kovin huonon käsityksen asioista, oli yllätys.”

Enkelimiehen päähenkilö Oinonen todistaa, että joillakin menee huonosti myös Suomessa. Se ei ole lukijalle yllätys. Suomalaisen ja gruusialaisen sankarin ero sen sijaan tuntuu virkistävältä. He ikään kuin keskustelevat keskenään kirjojensa kansien läpi.

”He reagoivat pahaan tilanteeseen tyystin eri tavalla. Kun Oinosella menee huonosti, hän antaa mennä, mitä tässä enää yrittämään. Krasa toimii päinvastoin. Kun hänellä menee huonosti, se vain kannustaa yrittämään”, Heino selvittää.

 

Vereen piirretty viiva

Tapaan Heinon kasvisravintolassa Tampereen Etelä-Kyttälässä. Kehun Heinolle hänen kirjojaan häpeilemättä. Mutta mitähän Krasa tykkäisi pikkuporvarillisista sapuskapuheistamme?

”En tiedä, mihin päin Krasa vielä kallistuu. Hänhän on ammatiltaan opettaja, hän opettaa käytöshäiriöisiä katupoikia Pietarissa. Krasa kirjoittaa hömppää viihdelehtiin, kun ei aina saa palkkaa opettajan työstä. Pöytään pitää saada leipää ja keittoa. Ehkä hän löytää elämäänsä uuden tarkoituksen”, kirjailija miettii.

Suomen suuntaan ei noudata kovin tarkasti rikosromaanin muotomääreitä. Puhdas rikosromaani se on vain siinä mielessä, että tapahtumat rajautuvat lakia kunnioittavien lukijoiden elämänpiirin ulkopuolelle. Sielläkin tuntuu olevan selvästi kunniallisia ihmisiä. Minkälainen raja rikollisten ja kunnon kansalaisten välillä vallitsee?

”Eiköhän se ole kuin veteen piirretty viiva. Yritin tehdä Krasan sillä tavalla, että hän olisi niin sanottu normaali ihminen. Hänelle vain kävi huonosti. Hän ei halunnut turvallisuuspoliisiin. Hän halusi opiskella saksan kieltä ja kirjallisuutta tai laulaa ammattilaisena. Hän on hyvä laulaja ja musiikki-ihminen. Isä hänet agentiksi pakotti.”

”Minusta tavallisen ihmisen ja rikollisen välillä ei ole mitään eroa. Jokainen ihminen on kykeneväinen mitä kamalimpiin juttuihin. Se nähdään esimerkiksi sodissa. Tavallista kunnon ihmistä ja katalaa rikollista ei erota mikään muu kuin teko”, kirjailija toteaa.

 

Maailman laitapuoli ääntelee

Enkelimies on kirjoitettu minä-muotoon. Vankilakundi Oinonen sekä paljastaa että tulee vahingossa paljastaneeksi itseään. Krasa sen sijaan pitää Suomen suunnassa yllä punaista kunniaansa ulkopuolisen kertojan armoilla. Niinpä Heinon toisen romaanin sankari ei tunnu yhtä vivahteikkaalta eikä yhtä epäilyttävältä kuin ensimmäisen. Välttelyihin taipuvainen Oinonen on ikään kuin itse vastuussa omasta fiktiivisestä persoonastaan. Krasasta ulkopuolinen kertoja kertoo, mitä parhaaksi katsoo.

Heino on pohtinut ääntensä itsenäisyyttä: ”Krasa alkoi minä-muodossa, mutta sitten totesin, että en pysty pujahtamaan keski-ikäisen neuvostoliittolaisen miehen nahkoihin niin täydellisesti, että se kerrontamuoto onnistuisi.”

Nykyään ikä erottaa ihmisiä usein enemmän kuin sukupuoli tai sosiaalinen tilanne. ”Tein Oinosesta suunnilleen itseni ikäisen. Minä-muotoon kirjoittaminen oli huomattavasti helpompaa, vaikka hän onkin mies ja laitapuolen kulkija”, hän jatkaa.

Heino huomauttaa, että minä-muotoisella kertojalla on myös hyvät hämäämisen ja välttelyn mahdollisuudet. Teot puhuvat Oinosen ympärillä enemmän kuin mies itse: ”Vaikka lukija saa sellaisen vaikutelman, että Oinonen puhuu hirveästi itsestään, niin sitten kun kirjan lopettaa ja rupeaa miettimään, mitä Oinonen itse asiassa sanoi itsestään, niin ei se sanonut oikeastaan yhtään mitään.”

”Omaäänisyys kiinnostaa minua myös dekkareissa. Esimerkiksi Arnaldur Indridason, Mats Wahl ja Fred Vargas tarjoavat hyvin tunnelmansa hallitsevia kertojanääniä.” Heino kertoo, että hänen seuraava kirjansa tapahtuu sota-ajan Tampereella. Tavoitteena on monista itsenäisistä minämuotoisista äänistä koostuva polyfoninen romaani, jossa dekkarirakenne pitää aineksia koossa.

 

Mummon mauseri savuaa

Heino käyttää Suomen suunnassa Neuvostoliittoon liitettyjä kliseitä taitavasti. Nahkatakkisen mummon mauseri savuaa Krasan perheen valokuva-albumissa. Päähenkilö itse heiluu suomalaisessa vessassa injektioruiskun kanssa.

Kirjoittajan huvittunut myötätunto lämmittää keski-ikäistä gruusialaista ex-agenttia siinä missä vankilasta vapautunutta suomalaista luuseriakin. Kliseet alkavat pettää. Vähitellen käy ilmi, että Krasa ei ole ainoastaan kunniallinen vaan myös jollakin tavalla kunnollinen ihminen.

On kaunista, että Heino ei juutu pyörittämään Neuvostoliiton kurjuutta, vääryyttä ja naurettavuutta. Sanon, että sitähän ihmiset täällä haluavat. ”Haluavatko?”, kysyy Heino. Mietimme asiaa ja huomaamme, että olemme tavanneet vain hyvin harvoja sellaisia ihmisiä, jotka kylpevät mielellään ryssävihassa ja neuvostoinhossa. Monet kirjailijat ja toimittajat vain kirjoittavat Neuvostoliitosta ja Venäjästä aivan kuin Suomi olisi täynnä pelkoa, vihaa ja tyhmyyttä. Sellainen lehdistö palvelee roskaväkeä. ”Pöbelvolkia”, sanoisi saksaa harrastava Krasa.

Heinolle herjan välttäminen ei tuottanut vaikeuksia. Uhka oli muualla: ”Oli kauhea vaara luiskahtaa neukkunostalgiaan. Sitähän ihmisten kuulee paljon tekevän. Kirjan kirjoittaminen oli hyvä keino tutkia asioita. Neuvostoliiton historiaan tutustuminen auttaa ymmärtämään sitä, mitä Venäjällä ja muualla nykyään tapahtuu ja mihin kehitys näyttää menevän.”

 

Veljet paistuvat voissa

Suomen suuntaan tuli painosta melkein samana päivänä, kun Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Silloin kun Heino aloitti gruusialaisromaaninsa kirjoittamisen, Venäjä soti Tšetšeniassa. Kirjailija näki uutisen, jossa kauppakeskuksen eteen kaadetulle kaukasialaiselle tehtiin ruumiintarkastusta siksi, että hän näytti kaukasialaiselta. Krasaa kohdellaan samalla tavalla.

Päähenkilön kansallisuuden valinnalle oli muitakin syitä: ”Minun piti saada päähenkilöstä tumma. Ajattelin ensin tehdä hänestä juutalaisen, mutta sitten yhdistin kaksi sellaista ryhmää, joista isovenäläiset nationalistit eivät tykkää.” Krasa on juutalainen ja gruusialainen.

Monille suomalaisille kaikki entisen Neuvostoliiton kansat ovat samoja ryssiä. He ovat ”veli venäläisiä”, ”voissa paistettavia”, kuten Heinon romaanissa runollisesti todetaan. Heino haluaa ottaa eroja esiin: ”Kirjoitan ’gruusialaisista’ enkä ’georgialaisista’, koska Krasa on niin kovin Neuvostoaikaan kiintynyt. Hänellä oli päällä se perusoptimismi, että kyllä tämä järjestelmä vielä virheensä korjaa.”

 

Pyhä Kolminaisuus komentaa

Kehun Heinolle hänen kirjansa nimeä. Pakkotalouden ideologia on siirtymässä länteen päin, Suomen suuntaan. Neuvostoliiton tunteminen auttaa ymmärtämään myös kapitalististen maiden tilannetta: ”Kirjassani yksi sivuhenkilö järkyttyy artikkelista, jossa rinnastetaan suomalaisen nyky-yhteiskunnan kvartaalitalous neuvostotyyppiseen kommunismiin. Kyse on siitä, miten talous vaatii uhrauksia ihmiseltä.”

Muistelemme, mitä sosiologit sanovat historiallisesta yhteiskuntamuodostumasta, jota kutsutaan ”moderniksi maailmaksi”. Sen perustana on usko edistykseen, ihmiseen ja talouden kasvuun. Moderni kolminaisuusoppi tiivistyi traagisimpaan muotoonsa Neuvostoliitossa. 1900-luvun tragedia toistuu 2000-luvulla farssina. Lännen ”yksilö” uhrataan talouden kasvulle niin kuin idän ”ihminen”. Nyt se tehdään ilman paremman elämän lupauksia.

Krasnoslav Sergejevitš osoittautuu tässä tilanteessa etunimensä mittaiseksi mieheksi. Heinon huumori liittää Krasan punaisen kunnian Neuvostoliiton järkyttävään tragediaan. Tragediaa elävien ihmisten piti selviytyä ja vaikuttaa asioihin, koska he eivät muuta voineet. Ja tragedia raaistui, kun ihmiset yrittivät selviytyä, kun he yrittivät vaikuttaa ja kun he eivät muuta voineet. Asian ymmärtäminen vaatii huumorin lisäksi hieman tahdikkuutta.

Kysyn, yrittääkö Heino ymmärtää Neuvostoliiton tragediaa ja suhtautua myötätuntoisesti siihen, miten historian murhenäytelmä näkyy yksittäisessä ihmisessä. ”Ulkopuolisena minun on helppo ymmärtää asioita, joihin minulla ei ole mitään henkilökohtaisia tunnesiteitä. Kyllä, kyllä minä tunnen myötätuntoa ja ymmärtämystä.”

 

Pertti Julkunen on tamperelainen vapaa toimittaja.



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.