LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Hannele Huovi on voittanut useita palkintoja nuortenkirjoillaan. Uusin on maaliskuussa 2009 jaettu Eino Leino -palkinto. (Kuva: Laura Vesa / Tammi)

 

KAISU RÄTTYÄ

 

 

Kuolemaa on käsitelty nuortenkirjallisuudessa suhteellisen usein, kun 1960- ja 1970-luvulla kuolemalta karisi tabuleima. Hannele Huovin nuortenromaanit käsittelevät kuolemaa monelta kannalta.

 

Hannele Huovi kuvaa Tuliraja-romaanissaan (1994) isoäidin kuolemaa pahoinpitelyn jälkeen ja tyttärenpoikaa jättämässä hyvästejä hänelle. Kuolemaa ympäröivä todellisuus esitetään raadollisena, ja kuolemaan johtanut tapahtuma ja sairaalamiljöö näyttäytyvät lukijalle ahdistavina.

Myös Huovin nuortenromaaneissa Madonna (1986), Vladimirin kirja (1988) ja Lasiaurinko (1996) käsitellään olemassaolon rajoja rajapyykkeinä syntymä, sukukypsyys ja kuolema. Näistä Vladimirin kirja ja Lasiaurinko sijoittuvat menneeseen aikaan.

Yksi merkittävimmistä tiennäyttäjistä Huovin kirjojen ohella on Anna-Liisa Haakanan Ykä yksinäinen (1980), jossa seurataan nuoren pojan kuolemaa. Tuula Kallioniemeltä on ilmestynyt kuolemateemasta novellikokoelma Viimeinen juna (1989). 1990-luvun vaihteessa Timo Parvelan Poika (1989) ja Esko-Pekka Tiitisen Parempi valita susi (1991) käsittelivät vanhuksen kuolemaa. Huovi jatkoi vanhusten kuolemaan liittyvää pohdintaa mutta liitti siihen Tulirajassaan vanhuksen pahoinpitelyn.

Kuolema kohtaa Huovin teoksissa eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä. Vladimirin kirjassa päähenkilön vanhemmat kuolevat ja hänen ystävänsä Timofein pieni lapsi nääntyy nälkään. Nykyaikaan sijoittuvassa romaanissa Tuliraja Jannen koulukaveri ja isoäiti kuolevat tapaturmaisesti, ja kertomus kertaa Jannen äidin sisaren kuolemaa pienenä tyttönä. Tulirajan vainajat ovat naisia, Lasiauringossa kuolema kohtaa miehiä.

 

Yhteiset vai eristetyt jäähyväiset

Vaikka eri aikakausiin sijoittuvat kuolemankuvaukset eroavat toisistaan, niissä on paljon yhteistä, ja ne heijastavat ympäröivää yhteiskuntaa. Vladimirin kirjan tsaarinaikainen miljöö ja slaavilaiset legendat, kuten myös Lasiauringon 1800-luvun lasitehdasyhteisö, sisältävät hierarkkisia valtarakenteita. Silti niiden yhteisöjen ihmiset lähentyvät kuoleman ja surun hetkellä. Ruumiinvalvojaiset avoimen arkun äärellä mahdollistavat murheen jakamisen ja jäähyväisten jätön. Kuolema on luonnollinen osa elämää.

Toisin on Huovin nykyaikaan sijoittuvissa romaaneissa Madonna ja Tuliraja, joissa elämän kynnykset, elämän ja kuoleman hetket sijoittuvat nykyaikaisiin sairaaloihin. Tulirajan sairaalaan piilotettu kuolema ja kuollut ruumis, jonka luota omaista konkreettisesti työnnetään pois, on steriili. Yksinkertaiset hautajaiset krematoriossa ovat korvanneet läheiset jäähyväiset ja ajatuksen 40 päivää maan päällä kulkevista vainajista.

He levittävät mummon päälle lakanan, kasvot lepäävät tyynyllä ja toinen hoitajista ottaa laatikosta mummon kamman.
– Anna minä, Janne sanoo ja punatukkainen ojentaa pojalle kumikäsineet, mutta poika ei ota.
– Ennenkin olen kammannut ilman.

– Tämä pitää vielä, pyöreänaamainen sanoo ja ottaa joustositeen, alkaa sitoa mummon leuan alta ja hiukset sotkeutuvat taas, kun hoitaja kääntää sidettä taitavasti mummon kasvojen ympärille valkoiseksi kehäksi.
– Ettei suu jää auki, hoitaja sanoo ja levittelee luomien päälle kosteat pumpulit ohueksi levyksi ja painelee niitä kevyesti. Janne ajattelee, ettei hän ole tiennyt mitään tällaisesta. Ihmiset syntyvät ja kuolevat, ja alun ja lopun ympärillä on omat tapansa. Ihmisiä autetaan ulos ja sisään – vai sisään ja ulos? – mutta kulkeeko ihminen ilman auttajaa asemien välin? (Tuliraja.)

 

Muuttunut suhde kuolemaan

Jannen rauhallisuus kuoleman edessä muistuttaa vanhempien kuoleman kuvausta, ruumiinvalvojaisia ja hautajaisia Vladimirin kirjassa. Ihmisen muuttuminen kuolleeksi on esitetty ihmetellen: mikä ruumis on, kun henki on mennyt? Itäisen perinteen mukaisesti haudalle viedään ruokaa ja itketään itkuvirsiä. Kuolleiden kanssa käydään keskustelua. Myös Lasiauringon Maria valvoo Antonin ruumiin vieressä yön.

Erot ruumiiseen suhtautumisessa eivät johdu vainajan korkeasta iästä tai romaanin tapahtuma-ajasta. Niihin liittyy muutakin. Huovi kuvaa päähenkilöidensä kautta yhteiskunnan muuttunutta suhdetta kuoleviin. Esimerkiksi Jannen kriittinen suhtautuminen nyky-yhteiskunnan menettelytapaan käy ilmi hänen kertomastaan tarinasta, miten nomadit kohtelevat omia läheisiään.

Olin lukenut paimentolaisvanhuksista, jotka jätettiin erämaahan kuolemaan. Se oli yhteisön selviytymiskeino. Vanhat ja sairaat jätettiin yksin ja leiri lähti eteenpäin. Se oli avointa ja rehellistä hylkäämistä, mutta meillä kaikki tehtiin hienommin. Oudot ja erilaiset maailmat ohitettiin noin vain. Lapset, vanhukset ja mieleltään sairaat jätettiin selviytymään henkiseen erämaahan, jossa ei ollut sijaa ymmärtämiselle ja kuuntelemiselle. Kukaan ei ottanut syliin. (Tuliraja)

Filosofi Zygmunt Bauman on pohtinut syitä hautajais- ja hyvästelyprosessin lyhenemiseen. Hänen mukaansa moderni aika alkoi pitää kuolemaa ei-toivottuna; kuolema muuttui vain siirtymäksi tilaan, jossa ei enää tavoitella mitään, sen sijaan että kuolema olisi ovi toiseen maailmaan. Luonnollinen kuolema on lääketieteen ansiosta mahdollista välttää tai siirtää kauemmaksi. Siirtymistä toiseen tilaan ei enää tarvitse valmistella juhlallisesti ja antaa eväitä tulevaan.

 

Kontrolli yltää kaikkeen

Tuliraja kuvaa kriittisesti nykyistä suhtautumista kuolemaan. Jannen käsitys kuolemasta eroaa ympäröivän yhteiskunnan näkemyksestä. Hän kritisoi vanhusten kohtelua, sillä nykyään sairaaloihin kätketään syntymän ja kuoleman lisäksi myös vanhuus.

Arkisten elämänkokemusten eristäminen tai siirtäminen yhteisöstä instituutioihin voidaan nähdä osana modernisaatiota. Sosiologi Anthony Giddensin mukaan eristäminen liittyy siihen, miten kontrolloimisesta on tullut elämän yksi painopiste. Kaikkea tulevaakin täytyy kontrolloida.

Giddensin käsitys rinnastuu Zygmunt Baumanin ajatukseen kuoleman muuttumisesta hallittavaksi asiaksi, jonkin syyn aiheuttamaksi tapahtumaksi. Elämänkokemuksiin kuuluvat ilmiöt, kuten sairaudet, kuolema ja rikosten tekijät, siirrettiin ja eristettiin laitoksiin. Vähitellen laitokset alkoivat kontrolloida myös muita asioita.

Kuolemassa sukupolvien välinen ketju katkeaa eristämisen vuoksi, kun syntymisen ja kuoleman hetkellä henkilökunta korvaa lähiomaiset. Jannelle tarjotut kumihanskat mummon hiusten kampaamista varten kertovat konkreettisesta eristämisestä – jottei ”kuolema tarttuisi”.

Kontrolli on valtaa. Vallankäyttöön liittyvien kysymysten monialaisuus on olennaista Huovin romaaneissa. Nuortenkirjallisuudessa tämä ei liene kovinkaan yleistä. Niissä valta liittyy usein aikuisten ja nuorten välisiin suhteisiin tai sukupuoliasioihin. Huovin kysymykset sen sijaan kohdistuvat siihen, millaiset valtasuhteet kytkeytyvät moraalisiin ja eettisiin valintoihin.

 

Kohti kuolemattomuutta

Uskonnollinen pohdinta ja ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä ovat Jannelle ja Vladimirin kirjan erakoituvalle Vladimirille tärkeitä. Janne tarkastelee asiaa filosofisesti. Hän pohtii elämän ja kuoleman rajaa, sielua ja sitä, onko rajan toisella puolella jotain. Jannen isoäiti ja äiti haluavat unohtaa menneisyyden ja Heljä-tytön kuoleman.

Tuliraja päättyy kohtaukseen, jossa tuliketjun yli hyppivä Janne leikkii kuolemattomuudella. Ajatus koulutyönä tehtävästä tuliperformanssista syntyy kreikkalaisesta tarusta, jossa Demeter yritti tehdä hoidettavana olevasta lapsesta kuolemattoman polttamalla häntä tulessa. Yritys epäonnistui, ja lapsi kuoli äitinsä käsiin. Taru johdattaa romaanin loppuratkaisuun ja Jannen tekemään palavien soihtujen tulirajaan.

Taru peilaa myös Jannen äidin lapsuutta, jolloin äiti ja hänen Heljä-sisarensa livahtivat karkuun ja Heljä hukkui. Isoäidin ja äidin lisäksi Jannen eno valittaa, miten raskasta Heljän kuolema on ollut ja mitä vastuu sisaren kuolemasta on merkinnyt.

Tarussa tuli polttaa kuolevaisuuden pois. Kuolemattomuuden loihtiminen kiteyttää Tulirajassa ajatuksia kuolemasta ja muistamisesta. Teeman käsittelyyn kytkeytyy kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä ja kuolemattomuudesta. Jannekin pohtii, miten tullaan kuolemattomaksi. Jotta olisi kuolematon, täytyisi säilyä joko yhteisön tai kansakunnan mielessä ja historiassa, kuten Bauman on esittänyt.

Huovi käsittelee romaaninsa eri kerroksissa sitä, muistetaanko joku pitkään kuolemansa jälkeen. Tämä niveltyy myös romaanin dementiateemaan nimenomaan muistin ja muistojen kautta. Sekä äiti että Pentti-eno kantavat isoäidin lailla taakkaa pienen tytön hukkumisesta ja pitävät tytön muistoa yllä. Demeterin tarussa kuolemattomuus jää saavuttamatta, koska äiti sieppaa lapsen Demeterin käsistä. Kuolema tekee Heljästä oikeastaan kuolemattoman, sillä hän jää ikuiseen viattomaan lapsuuteen.

 

Kuoleman monet merkitykset

Huovin romaaneissa kuolemateeman käsittely on runsasta ja monipuolista. Teema ei liity ainoastaan siihen, miten yhteisö kohtaa kuolevan tai ruumiin, vaan siihen, mikä merkitys kuolemalla on päähenkilöiden elämässä myöhemminkin.

Vladimirin kirjassa Vladimirin vanhempien kuolema käynnistää tapahtumat ja sysää Vlarimirin etsimään juuriaan tsaarin hovista. Tulirajassa käsitelty isoäidin kuolema avaa nuorelle pojalle paitsi suvun salaisuudet myös ympäröivän yhteiskunnan epäkohdat.

Lasiauringossa kuolemateemaa käytetään monella tavalla. Antonin kuoleman välityksellä Huovi tuo esille päähenkilö Marian taustan, ortodoksisen uskon, joka poikkeaa ympäröivän yhteisön uskonnosta ja korostaa siten erilaisuutta. Toisaalta itsemurhan tehneen opettajan kautta pohditaan hengenriiston oikeutusta ja syitä siihen – johtiko siihen opettajan identiteettinen erilaisuus.

Myös päähuomion saava Matti Juvosen tappo ja kuolema tukevat muuta tematiikkaa: nuori suomalainen poika oli monikansallisessa lasikylässä saavuttamassa tiedon kautta valta-asemaa, jolla hän eroaisi muista pojista. Lasiaurinko rakentuu tämän tapon ja kuoleman ympärille ja purkaa samalla pienyhteisön valtasuhteita.

 

Kaisu Rättyä tarkasteli väitöskirjassaan Rajoja kohdaten Hannele Huovin nuortenromaanien teemoja ja kerrontaa (Turun yliopisto 2007).

 

AIHEESTA ENEMMÄN

Zygmunt Bauman, Mortality, Immortality and Other Life Strategies. 1992.

Anthony Giddens Modernity and Self-Identity. Self and Society in the Late Modern Age. Cambridge, Polity Press 1991.

Kaisu Rättyä, Rajoja kohdaten – teemojen ja kerronnan suhde Hannele Huovin nuortenromaaneissa 1980- ja 1990-luvulla. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti 2007.



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.