LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Leena Äärilä-Seppälä vannoo kasvokkaiskoulutuksen nimeen. Hänestä kieliasioita kannattaa myös kerrata säännöllisesti. (Kuva: Sinikka Sipola)

 

ELINA HEIKKILÄ

 

Järjestelmätestaaja Leena Äärilä-Seppälä on käynyt tutuksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kouluttajille. Mikä saa työelämän kirjoittajan osallistumaan kurssille toisensa perään?

 

Leena Äärilä-Seppälän valoisa hymy hälventää ennakkoluulot heti kättelyssä: taivaan tuuliin haihtuu mielikuva tietokonenörtistä, jonka kanssa humanisti ei löydä yhteistä kieltä.

Monta vuotta Äärilä-Seppälä vierasti kirjoittamista. ”Mikä tahansa tehtävä käy, kunhan ei tarvitse kirjoittaa”, hän kuvaa entistä asennettaan. Mutta vuonna 2005 hän omien sanojensa mukaan valaistui.

Työpaikalla kiertää Kielikello-lehti, josta hän huomasi mainoksen Kielenhuoltopäivästä. Hän ilmoittautui mukaan, ja siitä alkoi hurja koulutusputki: seuraavaksi jatkokurssille, sitten hiomaan ohjeita helppokäyttöisiksi ja sähköistä kirjeenvaihtoa sujuvaksi. Nykyään hänellä on tapana ottaa heti kopio Kielikellon kurssisivusta.

Äärilä-Seppälä työskentelee Oy Samlink Ab:ssä, joka toimittaa tietotekniikka- ja tukipalveluja pankeille, luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille. Alkuun hän hyödynsi uusia oppeja päivittäessään tuoteassistenttina salkkukirjanpitopalvelun käsikirjoja ja tuotekuvauksia. Sittemmin hän on kommentoinut ja korjannut sijoitusjärjestelmien käsikirjoja.

”Käsikirjojen ylläpito on itsenäistä puuhaa”, hän kertoo. Palautetta saattaa tulla asiakkailta, testaajilta ja neuvonnan väeltä – varsinkin jos ohjeista puuttuu jotain.

Nykyään Äärilä-Seppälä itsekin testaa sijoituspalveluihin liittyviä tietojärjestelmiä. Vaikka luulisi, ettei testaajan tarvitse juuri kirjoittaa, Äärilä-Seppälä luettelee melkoisen määrän kirjoitustöitä: Testaus vaatii tarkkaa dokumentointia suunnitelmista  raportointiin asti. Jos testaaja havaitsee ongelman, hänen on kirjattava se selkeästi, jotta se pystytään korjaamaan. Lisäksi kirjoitustaito on tarpeen, kun pitää sähköpostitse yhteyttä pankkeihin ja oman talon henkilökuntaan.

 

Hirveästi lisää itsevarmuutta

Kursseja käymällä Leena Äärilä-Seppälä on löytänyt rohkeuden ja halun kirjoittaa: ”Kouluttautuminen on antanut hirveästi itsevarmuutta: uskaltaa paitsi kirjoittaa myös kommentoida ja viimeistellä toistenkin tekstiä.”

Omasta tekstistä huomaa nyt herkemmin esimerkiksi liian negatiivisen aloituksen tai epäluontevan sanajärjestyksen. Turha jaarittelu ja mutkikkaat lauserakenteet ovat jääneet pois, Äärilä-Seppälä kuvaa kirjoitustyylinsä muuttumista. Puhelimessa ja sähköpostiviesteissä hän kykenee paremmin keskittymään juuri siihen, mitä kysytään, ja pyrkii vastaamaan niin, että kuulija tai lukija saa heti ajatuksesta kiinni.

Äärilä-Seppälä toimii myös Uudenmaan Säästöpankkilaisten sihteerinä. Tässäkin tehtävässä kielenhuolto-opeista on hyötyä, kun hän kirjoittaa pöytäkirjoja ja viimeistelee kutsuja.

Aikaa kirjoittamiseen kuluu yllättävän paljon, hän on huomannut. Käsikirjat ja tuotekuvaukset eivät pysy ajan tasalla, ellei niiden säännölliseen päivittämiseen varaa kunnolla aikaa. Tyypillinen kommentointipyyntö kuuluu ”vilaskaa vähäsen”, mutta kommentointikin vaatii aikansa.

Äärilä-Seppälä on kouluttanut itseään kirjoittajana niin monipuolisesti, että kirjoittaminen on alkanut tuntua helpolta ja mukavalta. Sähköpostia käyttäessään hän kuitenkin tunnustaa joskus empivänsä: ”Puhuessa on helpompi korjata, jos on sanonut jotain epäselvästi – sähköpostia kirjoittaessa saa olla tarkkana, ettei tule väärinymmärretyksi eikä vaikuta epäkohteliaalta.”

 

Uusia näkökulmia kirjoittamiseen

Useimmat Kotuksen kurssille tulijat kohtaavat ensimmäiseksi kurssisihteeri Anita Heikkisen. Hänen lämmin tervetulotoivotuksensa on jäänyt Äärilä-Seppälänkin mieleen, samoin Heikkisen laittamat herkulliset voileivät.

Leena Äärilä-Seppälä hakeutuu mielellään Kotuksen kursseille, koska ryhmät pidetään niin pieninä, että asioista pääsee keskustelemaan kunnolla. Hän on huomannut, että eri kursseilla sivutaan samojakin asioita – mutta aina vähän uudesta näkökulmasta, niin ettei se tunnu toistolta.

Kotus merkitsee Äärilä-Seppälälle nimenomaan koulutuksen järjestäjää. Kielitoimiston neuvontapuhelimeen hän ei ole tottunut soittamaan, ja verkkosivuilla tulee käytyä vain joskus kurssin jälkeen, kun haluaa vielä tarkistaa jonkin yksityiskohdan. Kurssimateriaaleja hän sen sijaan selaa usein kirjoittaessaan.

Hän seuraa myös Kotusta koskevia uutisia: ”Surullisena olen kuullut ja lukenut, että sitä ollaan supistamassa.” Kursseilla on syntynyt luottamus tutkimuskeskuksen asiantuntemukseen. Jos kieliasioista olisi kysyttävää, suunta olisi selvä: ”Nyt kun tiedän Kotuksen, tulisi mieleen kysyä juuri sieltä.”

 

Elina Heikkilä työskentelee tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.

 

Leena Äärilä-Seppälän kurssivalinnat

Kielenhuoltopäivä

Kielenhuollon jatkokurssi

Ohjeet helppokäyttöisiksi

Sähköpostia asiakkaalle

Tehokas tiedote

Numero- ja merkkipäivä – standardit tutuiksi

Sihteerin ja assistentin kielipäivä

Asiakasviestinnän kurssi



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.