LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Tekstiilitaide perinteen ja modernin leikkauksessa

Leena Svinhufvud: Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsitöitä. Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Designmuseo 2009.

 

Oliko moderni suomalainen taideteollisuus jonkin uuden syntymistä vai vanhan uudelleensyntymistä? Designmuseon museolehtori Leena Svinhufvud kartoittaa väitöskirjatutkimuksessaan suomalaista tekstiilitaidetta ja -teollisuutta 1920–1930-luvulla ja paneutuu erityisesti perinteen ja modernisoitumisen vuorovaikutukseen, jatkuvuuden ja murroksen limittymiseen.

Svinhufvud lähestyy aihettaan yhtaikaa sekä harkitun valikoivasti että hyvinkin perinpohjaisesti. Hän on valinnut päähuomion kohteiksi kaksi ensi näkemältä toisilleen kaukaista tekstiilitaideteollisuuden ilmiötä: hän tarkastelee toisaalta kansallisaarteeksi kohotettua ryijytaidetta, toisaalta teollista, usein tuntemattomiksi jääneiden suunnittelijoiden metrikangastuotantoa. Teemoja kehystävät katsaus tekstiilitaiteen institutionaalisiin puitteisiin – ennen muuta Suomen Käsityön Ystäviin, Taideteollisuuskeskuskouluun ja Ornamoon – sekä pohdinta tekstiilitaiteesta nimenomaan naisten ammatillisena kenttänä.

Tutkimus tuo lukuisia lisäsävyjä vakiintuneisiin mielikuviin. 1900-luvun alun ryijyt eivät olleet ainoastaan nykynäyttelyistä tuttuja koloristisia taideteoksia, vaan tärkeä asema oli myös populaariryijyillä, joiden aihe saattoi olla poliittinen, propagandistinen tai jopa jotain tuotetta mainostava. Toisaalta esteettisesti korkeatasoisetkin ryijyt saattoivat joutua kahnaukseen funktionalismin ihanteiden kanssa. Vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyn kritiikissä kummasteltiin, miksi puhdaslinjaiseen arkkitehtuuriin on yhdistetty ”mielenkiinnottomia, rumia mattoja, ryijyjä”.

 

Naiset pääsivät esiin

Tekstiilitaiteilijoiden työ ei ollut vain elitististä taidekäsityötä, vaan myös laajamittaista teollista suunnittelua. Tehdasteollisuus oli sekä käsiteollisuuden vastavoima että tekstiilitaiteilijoiden työllistäjä. Taiteilijoiden palkkaaminen yrityksiin oli uusi ja moderni piirre, joka näkyi aluksi tekstiiliteollisuuden uusilla aloilla, painokangas- ja neuletuotannossa.

Käsiteollisen tuotannon asema ei hiipunut vaan kasvoi sotien välisenä aikana. Kutomoissa ja kodeissa valmistettiin käsin tekstiileitä suuriinkin kohteisiin, kuten makuuvaunujen sisustuksiin ja suuryritysten konttoreihin. Laaja käsiteollinen tuotanto oli moderni ilmiö siinä missä tekstiilitehtaatkin.

Svinhufvud tuo ilmi kiinnostavia jännitteitä tekstiilialan voimakkaasta sukupuolittuneisuudesta. Miespuoliset opettajat paimensivat taidealaa opiskelevia naisia isällisen holhoavasti sopivaksi puuhaksi miellettyjen tekstiilitekniikoiden pariin, ”jotka asettamatta liian suuria vaikeuksia kuitenkin voivat antaa sangen kiitollisia ja kauneita tuloksia”. Niin ikään tekstiilin luonteeseen liitetty dekoratiivisuus luontui vallitsevaan naiskäsitykseen. Ura tekstiilialalla soveltui naisille myös siksi, että suunnittelijan tai kutojan ammattia saattoi harjoittaa kotona, julkiseen tilaan astumatta.

Samalla tekstiiliala tarjosi väylän kodista osaksi teollista, modernia yhteiskuntaa. Taideteollisuudessa oli naisia johtajina, suunnittelijoina, kutojina ja asiakkaina, ja naisten verkostoissa oli mahdollista toimia vapaammin kuin miehisillä aloilla. Naiset astuivat esiin yrittäjinä, eikä tekstiiliteollisuutta enää pidetty yksinomaan naisten luontaiseen kutsumukseen kuuluvana kodin käsitöiden tekemisen jatkeena. Ryijytaide puolestaan teki naiset entistä näkyvämmäksi osaksi taidemaailmaa. Tekstiiliala oli naisille samalla kertaa sekä areena että reservaatti.

 

Kyseenalainen kotimaisuus

Kansallisen kertomuksen osana Suomen taideteollisuuden historia on usein rajattu tiukasti maan rajojen sisälle. Svinhufvud avartaa näkymää tuomalla esiin viitteitä kansainvälisiin yhteyksiin. ”Kotimaiseen” tekstiiliteollisuuteen tuotiin malleja ja suunnittelijoita myös ulkomailta, eikä esimerkiksi ryijy taidemuotona ollut suinkaan suomalaisten yksityisomaisuutta.

Ajankuva välittyy viehättävästi, kun Svinhufvud tuo tekstiin paitsi laajempia aikalaissitaatteja myös yksittäisiä ilmauksia tai sanoja. Paikoin lukija jää kaipaamaan selityksiä; kaikki vanhahtavat termit eivät avaudu tekstiilialan tuntijallekaan.

Teemat on valittu perustellusti, mutta luvuissa perinpohjaisuus ja tarkkuus yltyvät välillä pikkutarkkuudeksi. Detaljitietoja karsimalla teoksen luettavuus olisi parantunut tutkimuksellisesta arvosta tinkimättä.

 

TENKA ISSAKAINEN, perinteentutkija, tekstiilitaiteilija



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.