LEHDEN UUSIN NUMERO

6/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Naurattavan ja traagisen rajamailla

Pälvi Rantala: Erilaisia tapoja käyttää kylähullua. Kalkkimaan pappi aatteiden ja mentaliteettien tulkkina 1800-luvulta 2000-luvulle. k&h, kulttuurihistoria. Turun yliopisto 2009.

 

Pälvi Rantalan Lapin yliopistossa tekemä väitöskirja on monessa suhteessa ajatuksia herättävä. Otsikon nähdessään voisi ajatella, että tutkimuksen kohteena on alatorniolainen originelli Pietari Herajärvi (1830–1885), joka toisti kirkkoherrojen saarnoja lisäten niihin oman sanomansa ja sai tästä syystä liikanimen Kalkkimaan pappi. Kohdehenkilön historiallinen tutkimus jää työssä kuitenkin ohueksi, sillä Rantala esittelee ja arvioi pääasiassa sitä, miten Kalkkimaan papin elämäkertaa, saarnoja, kertomuksia ja pilkkapuheita on käytetty tarkoituksenhakuisesti hyväksi eri aikoina ja eri konteksteissa.

Rantala kuvaa oivallisesti, miten Kalkkimaan pappi esiteltiin 1800-luvun lopun nationalismi-innostuksessa rahvaanrunoilijana, 1980-luvulla yhteiskuntakriitikkona ja 2000-luvulla stand up -koomikkona. Tulkintojen ja ylitulkintojen kirjo on revennyt laajaksi: omaa elämäänsä elävä ilmiö nimeltään Kalkkimaan pappi on jättänyt kauas taakseen henkilön nimeltä Pietari Herajärvi.

 

Vaeltava ilmapuntari

Vaikka Kalkkimaan pappi on nähty suorapuheisena narrina, viisastelevana klovnina ja rivopuheisena viihdyttäjänä, hänen taustassaan ei ole mitään hauskaa eikä viihdyttävää. Herajärvi syntyi aviottomana lapsena, kuten muutkin eri isille tehdyt sisaruksensa. Köyhyys ja huonommuus leimasivat hänen repaleista ja turvatonta lapsuuttaan. Poikarievun on arvioitu olleen lahjakas, omanneen ilmiömäisen muistin ja yleissivistyksen, jota hän ahnaasti täydensi vaeltaessaan kulkurina talosta taloon.

Näillä eväillä hänestä kasvoi ajan myötä paikallinen kulttihenkilö. Hänestä on maalattu tauluja, hänelle on omistettu muistopatsas ja tutkijat ovat korottaneet hänet modernisti performanssi- ja ITE-taiteilijaksi.

Mihin naisten hameisiin pukeutuneen, pyllistelevän, rienaavan ja ruokkoamattoman omatekoisen papin nousu merkkihenkilöksi sitten perustuu? Hänenlaisiaan kylähulluja tarvittiin sanomaan 1800-luvun maalaisyhteisöissä ääneen asioita, joita niin sanottu normaali väki ei uskaltanut, kehdannut tai halunnut sanoa. Yhteisön ilmapuntarina ja jännitteiden purkajana hän sai osakseen arvostusta ja hyvää kohtelua. Sitä lisäsi pelko joutumisesta papin pilkkarunon kohteeksi. Tätä kautta köyhä kulkuri käytti valtaa yhteisön rikkaimpienkin yli.

Kuolemansa jälkeen Kalkkimaan pappi taas on ollut niin sanottua avointa riistaa monien aatteiden kannattajille. Menneisyyden ihmisiä on helppo käyttää hyväksi, nämä kun eivät vaadi oikaisuja eivätkä nosta kunnianloukkaussyytteitä.

 

Miten myytti rakentuu

Metodisesti ja teoreettisesti Rantalan tutkimus on samalla tavalla problemaattinen kuin muutkin samantyyliset, tieteenaloja ylittämistä korostavat tutkimukset näyttävät olevan. Vaikka rajojen ylittäminen onkin tervetullut lähestymistapa etenkin kulttuurintutkimuksessa, sen ongelmana on usein pinnallisuus ja hajanaisuus.

Kun tutkimus ei kiinnity erityisesti mihinkään aikaan, paikkaan eikä genreen vaan ammentaa vaikutteita mitä moninaisimmista tutkimussuuntauksista, ei aloitteleva tutkija yksinkertaisesti pysty asemoimaan itseään mihinkään spesifiin tutkimusperinteeseen eikä keskustelemaan sitä kautta kuhunkin perinteeseen kuuluvien tulkintojen perusteluista tai metodeista. Jokohan me olisimme kypsiä luopumaan liiallisesta tieteidenvälisyydestä ja palaamaan itse kukin tutkimuksellisille juurillemme?

Kokonaisuutena Rantalan työ on kuitenkin kiintoisaa luettavaa. Se tuottaa uutta tietoa kylähulluinstituutiosta sekä valottaa sellaisia puolia menneisyyden yhteisöjen elämästä, joita ei perinteisiä lähdeaineistoja käyttämällä saada helposti näkyviin. Näistä mainittakoon yhteisöjen sisäiset valtaverkostot, sukujen keskinäiset kahnaukset sekä rahvaan ja virkavallan väliset suhteet.

Työn paras anti koskee kuitenkin Kalkkimaan papista jälkikäteen tehtyjä lukuisia tulkintoja. Ne osoittavat konkreettisesti, miten kotiseutuharrastajat, tutkijat ja muut historiakulttuurin lukuisat toimijat rakentavat myyttisiä henkilöitä ja ilmiöitä kirjoitettuun historiaan.

 

MARIA LÄHTEENMÄKI, Suomen historian professori (ma.), Joensuun yliopisto



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.