LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Rehtori, arjen pyörittäjä vai opetuksen kehittäjä?

ANNE KARIKOSKI

 

Onko rehtorina toimiminen vain arkisten hallintorutiinien pyörittämistä? Mitä koulun hyvältä johtajalta nykyään vaaditaan?

 

Koulun on toimittava avoimesti ja läpinäkyvästi sekä koulun sisällä että koulusta ulospäin, jos halutaan koulun säilyvän vetovoimaisena ja luotettavana oppimisympäristönä. Siksi myös yksittäisen koulun johtaminen ja siinä erityisesti rehtorin roolin ja toimenkuvan selkiyttäminen on tullut ajankohtaiseksi tutkimuskohteeksi.

Tätä toimenkuvaa lähdin selkiyttämään tarkkailemalla rehtorin työtodellisuutta. Seurasin – varjostin – viiden helsinkiläisen rehtorin arkipäivää minuutti minuutilta. Tavoitteena oli selvittää, mihin rehtorin aika kului ja jäikö hänelle arjen pyörittämisen ohella aikaa koulun kehittämiseen ja opettajien valmentamiseen.

Materiaalia kertyi valtavasti. Haastatteluista ja itsearvioinneista kertyneen aineiston lisäksi pelkästään varjostusmuistiinpanoista syntyi tekstiä noin sata sivua. Nämä muistiinpanot jaoin viiden minuutin pituisiin tuokioihin. Näitä tuokioita esitin tutkimuksessani runsaasti, koska ne kuvasivat rehtorin työtodellisuutta aidosti ja todenmukaisesti ja olivat lisäksi hauskoja.

 

”Tässähän saa vatsahaavan”

Tunneäly on yksi tutkimuksen keskeisistä käsitteistä. Se liittyy kiinteästi ihmisten johtamiseen. Olen vakuuttunut siitä, että ilman tunneälyä ei niin sanottu hyvä johtaminen onnistu. Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on yksi rehtorin tärkeimmistä tehtävistä.

Koulussa liikkuu paljon vahvoja tunteita, joiden ymmärtäminen ja hallitseminen kuuluvat kiinteästi rehtorin arkipäivään. Henkilöiden tunnerekisterit vaihtelevat, jolloin rehtori joutuu olemaan myös ikävien tuntemusten maalitauluna. Toisaalta omien tunteiden näyttämisen ja piilottamisen rajamailla liikkuessaan rehtorit joutuvat väkisinkin tekemisiin tunneälyn ja tunnetaitojen kanssa.

”Terve! Ei oo totta! Mistä se löytyi?” Rehtorin ääni kuulostaa kauhistuneelta. Ojentautuu tuolissaan ja napauttaa lyijykynän pöytään. ”Meillä se tietää jopa opettajan lähtöä! Täähän on kauhea shokki! Voi voi! (puuskahtaa ilmaa suustaan) Tässähän saa vatsahaavan... en tiedä... täytyy harkita. Tänään on muutenkin kiva päivä! Laskin, että olen seitsemään koulussa ja syysloma alkaa... voi helkkari sanon minä!” Nousee seisomaan ja kävelee puhuessaan. Lopettaa puhelun ja puhisee itsekseen. (Toisen koulun rehtori soitti ja kertoi, että positiivisen diskriminaation raha oli otettu tältä koululta pois ja rehtori oli ehtinyt sillä rahalla jo palkata opettajan). (II/110)

 

Arkiasiat vievät aikaa kehittämiseltä

Tutkimuksen tärkein tulos oli se, miten suuri osuus johtamisesta on ihmisten kanssa olemista, ihmisten johtamista. Tämän onnistuminen edellyttää tunneälyä ja vuorovaikutustaitoja.

Se, että rehtorit viettävät puolet työajastaan kansliassa ja että arki on yhtä kaaosta, on todettu aikaisemminkin. Uutta tämän tutkimuksen tuloksissa oli se, että kaikesta kaaoksesta huolimatta rehtorit selvisivät hyvin. Huolimatta siitä, että he viettivät suuren osan ajastaan kansliassa, ihmiskontaktien määrä oli valtava. Uudenlaiset vaatimukset ja uudenlainen osaaminen ovat rehtorinkin työssä nykypäivää.

Rehtori saapuu kansliaan. Keskustelee hetken sihteerin kanssa käytävän siisteydestä. Sihteeri kertoo aika monen alueen oppilaan jättäneen vielä ilmoittautumatta kouluun. Rehtori tokaisee voimakkaasti: ”Jos me emme tee tulosta, niin koko homma loppuu tähän!” Istahtaa työpöydän ääreen ja avaa tietokoneen. Tuijottaa ruutua liikkumatta ja tulostaa jonkun paperin. (II/0)

Tunnetaitoja vaativia toimintoja oli paljon juuri runsaiden kontaktien vuoksi. Jokaiseen ihmiskontaktiin liittyy aina tunnetta. Strategista ajattelua havaitsin jonkin verran, mutta laadullista eli pedagogista kehittämistä oli kaikkein vähiten. Rehtorit itse haluaisivat kuitenkin enemmän aikaa keskittyä ihmisten johtamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen, mutta nyt työ painottui arkeen ja tunteisiin.

Rehtori katselee oppilaiden poistumista salista. Etsii katseellaan jotain. Huomaa ekaluokkalaiset edessään ja tiedottaa näille: ”Varttia vaille kymmenen tähän saliin! Teillä on täällä jotain kivaa!” Juttelee vielä ekaluokan opettajien kanssa liikennetunnin alkamisesta. Täsmentää. Liikenneihmiset tulevat saliin. ”No niin hyvää päivää” tervehtii rehtori iloisesti. Täsmentää aikatauluja ja pahoittelee hartauden päällekkäisyydestä: ”Tämmöstä tää on tää kouluelämä. Aina välillä tulee yhtäkkiä muutoksia.” (II/30) 

 

Juoksupojasta johtajaksi?

Rehtorin työnkuvan selkiyttämisestä on puhuttu jo 1950-luvulta lähtien – siinä onnistumatta. Yleispätevää mallia on mahdoton luoda. Eräs rehtori totesi, että vaikka hän tietää, miten tulisi johtaa, hän tuntee silti olevansa pelkkä juoksupoika.

Tutkimuksen keskeinen tulos oli, ettei yksittäisellä koululla ole tarvittavaa liikkumavapautta opetuksen sisällön, metodien eikä pedagogisten tarpeiden muokkaukseen paikallisten olosuhteiden mukaisesti, koska rehtorit nähdään edelleen liiaksi kouluisäntinä ja hallinnollisten rutiinien pyörittäjinä. Rehtorin päivätyöstä suurin osa menee edelleen kansliassa arkiasioiden hoitamiseen ja hallinnollisten asioiden järjestelyyn.

Näytelmäpukuvaraston järjestyksestä puhunut opettaja jatkaa. Rehtori osallistuu keskusteluun ja alkavat yhdessä miettiä pelisääntöjä varaston käyttämiselle. Rehtori puuskahtaa: ”Joo se on ihan hirveetä!” Rehtori nousee ja lähtee käytävään. Käytävässä juttelee toisen opettajan kanssa puvuista. Rehtori: ”Se on ihan pöyristyttävää! Kansallispuvut sikin sokin riekaleina jätesäkissä! Ne, jotka ovat siitä vastuussa... se on delegoitu kahdelle ihmiselle, hoitakoon he sen! Ei se ole minun tehtäväni!” Lähtee kansliaan. Paiskaa avaimet pöydälle ja karjuu. (IV/85)

Väitöstyön tavoitteena oli luoda pohjaa rehtorin työnkuvan selkiyttämiselle ja määrittelylle. Olisiko siinä kaikesta sekavuudesta ja monisäikeisyydestä huolimatta elementtejä, joita voisi järjestellä toisella tavalla? Kaikkiin kouluihin sopiva yhteinen toimintamalli ei enää vastaa ajan haasteita, koska oppilaiden ja opettajienkin yksilölliset erot ovat kasvaneet ja myös koulualueiden olot eriytyneet.

Kouluille olisi annettava lisää itsenäisyyttä ja kannustettava ne verkottumaan keskenään. Tällä tavalla opetuksen ja kasvatuksen parhaat käytännöt voivat levitä ja vahvistaa opetushenkilöstön, oppilaiden ja myös heidän vanhempiensa tyytyväisyyttä.

 

Anne Karikoski on kasvatustieteen tohtori ja Munkkivuoren ala-asteen rehtori. Hänen helmikuussa 2009 tarkastetun väitöstutkimuksensa nimi oli Aika hyvä rehtoriksi. Selviääkö koulun johtamisesta hengissä?



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.