LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Murtovaara. Kruununmetsätorppa Valtiolla. Toim. Netta Böök. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö 2008.

 

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä! Näin ei tässä tapauksessa ehkä voi sanoa, sillä lienee sattumaa, että Suomen Kulttuurirahasto julkaisi äskettäin loistoteoksen Maison Carréesta, Alvar Aallon ranskalaiselle antiikkikauppiaalle suunnittelemasta maaseutuasunnosta, jonka rahasto on pelastanut hankkimalla sen omistukseensa. Samanlainen tapaus on Pohjois-Karjalassa Valtimolla sijaitsevan Murtovaaran kruununmetsätorpan osto Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiölle vuonna 1967. Säätiö on nyt julkaissut hienon kirjan tästä itäsuomalaisen talonpoikaiskulttuurin oivasta esimerkistä.

Joensuun yliopiston piirissä toimivat historian tukijat asettavat teoksessa torpan synnyn alueen asutus- ja elinkeinohistoriallisiin puitteisiin. Murtovaaran erämaatorppa syntyi maakunnan metsäisimpään pitäjään, jossa sen taloudellisena selkänojana oli metsätalous savotoineen ja uittoineen.

Kirjoittajat luovat katsauksen Murtovaaran tilan historiaan mäkituvasta kruununmetsätorpaksi ja edelleen asutustilaksi. Tunnettuina omistajasukuina mainitaan Saastamoiset ja Lipposet. Viimeksi mainittuihin kuului tilan viimeinen asukas Hilja Lipponen, josta teoksessa on Pekka Laaksosen laatima pienoiselämäkerta. Kirjoittaja luonnehtii osuvasti myös maisteri Alfred Kolehmaista, impulsiivista Museoviraston rakennushistorian osaston tutkijaa, joka laati Murtovaaran ensimmäisen restaurointisuunnitelman. Kolehmaisen ylistäviä lausuntoja voidaan syystä pitää ratkaisevana tekijänä, kun säätiö päätti turvata torpan säilymisen jälkipolville.

 

Ihanteet muuttuvat

Kolehmainen oli puurakennusten restauroinnin pioneereja. Hän hankki lukuisilla eri puolille maatamme suuntautuneilla kenttämatkoillaan melkoisen tietopankin maakunnille ominaisista kansanrakennusten ajallisista piirteistä. Vaikka nykyinen tutkija- ja restaurointipolvi voikin Murtovaaran tapauksessa perustellusti kyseenalaistaa tai peräti kiistää monet hänen ratkaisunsa, virheet tuodaan neutraalisti esille. Aikansa restauroinnin synteihin voidaan laskea esimerkiksi mineraalivillat ja muovit, rakenneratkaisujen ”vanhentaminen” niitä uusittaessa ja karjalaisuuden korostaminen.

Murtovaaran talomuseon merkitys tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen välineenä kulminoitui 2005–2008 järjestettyihin kansainvälisiin perinnerakentamisen työleireihin. Paikalle saapui puurakentamiseen ”hurahtaneita” arkkitehteja tai sellaisiksi Teknillisessä korkeakoulussa opiskelevia. Murtovaaran rakennukset ja säilynyt arkistoaineisto otettiin suurennuslasin alle ennen uuden restauroinnin toteuttamista.

Kuten viime vuosikymmeninä on jouduttu toteamaan, monet arkaaisilta vaikuttavat rakennukset on tehty huomattavasti myöhemmin kuin niissä esiintyvät rakenteelliset tai tyylilliset piirteet ovat antaneet olettaa. Myös Murtovaaraa oli pidetty esimerkkinä, jossa näkyy suomalaisen rakennuskulttuurin päävaiheita. Tutkija Pentti Zetterberg osoitti kuitenkin jo 1980-luvulla puulustotutkimuksen avulla, että tilan asuinrakennusten seinähirret oli kaadettu 1840-luvulla.

Teoksessa hyvin dokumentoitu tuore restaurointi kirjaa rakennustekniikasta faktoja, joita sopii hyödyntää tulevissa vastaavissa kohteissa. Nyt tehdyille ratkaisuille on mainittu myös perusteet. Kansanomaisen puurakennusperinteen säilymisestä ja asiallisesta kunnostamisesta viime vuosikymmeninä vastanneet ja seniori-ikään ehtineet arkkitehdit, erityisesti Panu Kaila ja Risto Vuolle-Apiala, voivat huokaista helpotuksesta: osaavia seuraajia on kasvamassa.

 

Kotiseututoiminnan käytössä

Ajan henkeä kuvaava ja kodikkuutta luova talomuseon esineistö käsittää kuutísenkymmentä osaa. Sitä on täydennetty keräyksin ja ostamalla. Kaikki näkyvillä oleva ei siis ole Murtovaaran kuulunutta mutta on kulttuurisesti sopivaa. Muutamat Nurmeksen museoon aikanaan kulkeutuneet esineet olisi syytä deponoida alkuperäiseen yhteyteensä.

Teoksen päättää kuvaus talomuseossa harjoitetusta alueelle tärkeästä kotiseututoiminnasta. Valtimo-seurakin perustettiin aikanaan Murtovaaran museohankeen tueksi. Se kunnostautui vuosikymmeniä paikallisperinteen vaalimisessa ja esittelyssä muun muassa työnäytöksin. Maailma muuttuu myös Murtovaaralla; nykyisin museon toiminnoista vastaa paikallinen yrittäjä.

Kahdeksan kirjoittajan yhteistyönä syntyneessä teoksessa on hieno valokuva- ja piirroskuvitus. Keskeiset asiat on esitetty myös englanniksi. Asiasisällöltään kirja sopii vaikka oppikirjaksi, ulkoasunsa puolesta mainioksi lahjaksi.

 

TEPPO KORHONEN, kansatieteen dosentti



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.