LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Sofia Kotilainen: Suvun nimissä. Nimenannon käytännöt Sisä-Suomessa 1700-luvun alusta 1950-luvulle. SKS 2008.

 

Etunimi on identiteettimme tärkeä rakennusosa. Nimi erottaa meidät muista mutta myös yhdistää. Sofia Kotilaisen historian alan väitöskirja kertoo siitä, kuinka etunimi usein yhdistää meidät sukuumme. Sukunimi kytkee meidät osaksi sukua – joko biologista tai aviollista – suoraan ja läpinäkyvästi. Etunimi tekee saman monisyisemmin.

Kotilaisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia etunimiä yhdessä suvussa annettiin ja mitä nimivalinnat kertovat suvun arvoista ja asenteista. Tutkittavana on Kotilaisten ja Hakkaraisten sukuyhteisö Kivijärvellä Itä-Suomessa, itäisen ja läntisen kulttuurin raja-alueella. Tekijä on itsekin suvun jäsen. Tarkastelu alkaa 1700-luvun alusta ja päättyy 1950-luvulle. Aineisto on pääosin kirkonkirjoista.

Tutkimus ei kuvaa vain yhtä sukua vaan kertoo laajasti etunimistön kehityksestä ja nimenannon vaiheista maassamme ja kytkee sen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehykseen. Vastaavia tutkimuksia ei meillä ole aiemmin tehty. Lähimmäksi pääsee Hellevi Arjavan tutkimus Alpiini ja Otteljaana: kangasniemeläisten etunimet 1684–1899 (2005), jossa näkökulma on ensisijaisesti nimistöllinen, ei samalla tavoin mikrohistoriallinen kuin Kotilaisen työssä.

 

Perintönimiä, muotinimiä, useita nimiä

Maaseudun sukuyhteisö siirtyy Kotilaisen tutkimuksessa varhaismodernista moderniin aikaan. Traditionaalisena ja varhaismodernina aikana suvun merkitys nimenannolle oli hyvin suuri. Tavan mukaan isovanhempien nimet annettiin perheen lapsille niin, että vanhimmasta pojasta tuli isänisän ja toisesta äidinisän kaima. Kolmannesta pojasta taas tuli isänsä kaima ja seuraavista setien ja enojen kaimoja. Sama tapa toistui tytöillä naispuolisten sukulaisten mukaan.

Kotilaisen tutkimissa suvuissa vajaa viidesosa lapsista kastettiin isovanhempiensa kaimoiksi, samoin vajaa viidesosa oli vanhempiensa kaimoja. Setien ja tätien kaimoja oli keskimäärin kolmannes lapsista.

On kuitenkin huomattava, että kaimuus ei yksiselitteisesti kohdistunut johonkin tiettyyn sukulaiseen, vaan samaan etunimeen voitiin sisällyttää useamman eri sukulaisen etunimikaimuus. Lapsi saattoi olla esimerkiksi tätinsä ja isoäitinsä kaima. Sitoutuneimpia sukujen perinteisiin ja perintönimiin olivat talolliset, mutta myös itselliset käyttivät paljon perintönimiä. Perintönimen sai 1820-luvulle asti vähintään 70 prosenttia kaikista sukujen lapsista.

Moderni aika toi nimenantoon entistä enemmän yksilöllisyyttä. Käyttöön otettiin uusia muotinimiä, ja perintönimien osuus väheni. Poikien nimissä perintönimien osuus supistui alle puoleen 1880-luvulla mutta tyttöjen ristimänimissä vasta 1910-luvulla. Modernin ajan keskeinen murros oli kahden tai useamman etunimen antaminen. Kun yhden nimen sijaan voitiin antaa useampi etunimi, saatettiin perintönimet jättää jälkimmäisten etunimien varaan.

1820-luvulle asti sukujen suosituimpia tyttöjen ensinimiä olivat Anna, Maria, Birgitta, Valborg, Helena, Kristiina ja Elisabeth – käytössä olivat luonnollisesti nimien kansanomaiset variantit. Moderni aika toi suosioon uusia nimiä. 1860-luvulla Maria piti vielä pintansa suosituimpana nimenä, mutta sitä seurasivat Hilma, Hilda, Hulda ja Iida.

Poikien nimissä suosituimpia ensinimiä olivat 1820-luvulle asti Johannes, Matti, Antti, Henrik, Paavali ja Abraham. 1860-luvun uusi suosikki oli Vilhelm.

1900-luvulla muotinimien kierto nopeutui. 1920-luvulla suosituimmat tyttöjen ensinimet olivat Irja, Eeva ja Elsa ja pojilla Antti, Lauri ja Matti. 1950-luvulla kärkikolmikkona olivat Mirja, Eija ja Raija sekä Markku, Arto ja Erkki.

Muotinimistöstä tuli tietyn sukupolven leima. Vaikka modernin ajan yksilöllisyyden vaatimukset vähensivät perintönimien osuutta, ei tapa antaa perintönimiä hävinnyt, ainoastaan väheni.

 

Monelta kantilta

Kotilaisen tutkimus on rikas ja runsas. Lukuisat valokuvat elävöittävät tekstiä. Lähdekirjallisuus on luettu tarkasti ja siihen myös viitataan. Paikoin viittaaminen tuntuu jopa itsetarkoitukselta, sillä viittausten ja tutkimustekstin väliset kytkökset eivät aina ole kovin relevantteja. Toisinaan lukijan tulee tutkimusteeman taustoitusta lukiessaan olla erityisen tarkkana, sillä esiteltävää ilmiötä selvitetään monilta puolilta ja eri aikatasoilla hyppien. Nämä pienet puutteet eivät hämärrä kirjan arvoa ja kiehtovuutta.

Tutkimus piirtää värikkään kuvan yhden sukuyhteisön vaiheista kolmen vuosisadan ajalta. Suvun nimien kautta tulee esiin vahva, usean sukupolven yli ulottuva sukutunne ja suvun tarina. Suvussa kulkevien nimien myötä osoitettiin kunnioitusta aiemmille sukupolville ja sitoutuneisuutta suvun perintöön.

 

TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.