LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Birds by Toikka. Toikan linnut. Esipuhe Päivi Jantunen. WSOY 2008.

 

Birds by Toikka. Toikan linnut on kaksikielinen kirja Oiva Toikan (s. 1931) suunnittelemista lasilinnuista, jotka ovat valloittaneet niin suomalaisten kuin monien ulkomaalaistenkin – saksalaisten, hollantilaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten – suosion.

Toikan lintujen ”lajimäärä” on ylittänyt jo 400 rajan. Ensimmäiset linnut eli pop-taidetta henkivät värikkäät siepot otettiin tuotantoon jo 1972, mutta lintutehtailun voidaan sanoa varsinaisesti alkaneen 1980-luvun alussa, jolloin Kotiliesi myi lukijoilleen Alli-lintuja ja suomalaisen lasitaiteen 300-vuotista taivalta juhlistavaan Pro Arte Vitrea -kokoelmaan hyväksyttiin neljä lintua.

Sirkka-Liisa Löflund ja Kirsi Lauttia ovat koonneet lintujen tuotetiedot – linnun nimi, tuotantovuodet ja koko –, mutta tyhjentävä esitys ei ole. Kaikkia lintuja ei ole aikoinaan kuvattu, ja siksi pienestä osasta on mainittu vain tuotetiedot.

Valitettavasti kirjasta puuttuvat valtaosa vuonna 1994 tuotantoon tulleista 15 lasimunasta ja vuoden 2002 Arabian museon näyttelyssä olleet jättimäiset läpinäkyvät lasilinnut, jotka toimivat eräänlaisina suojakupuina värikkäille lasilinnuille. Erityisesti jälkimmäisten unohtaminen on harmittavaa, sillä ne olisivat monipuolistaneet Toikan kuvaa lintujen suunnittelijana.

 

Samasta muotista

Vaikka Toikan suoltamien lasilintujen määrä on uskomaton, ne eivät ole muodoltaan ja funktioltaan erityisen moninaisia. Asia konkretisoituu, jos Toikkaa verrataan hieman nuorempaan ruotsalaiseen Bertil Vallieniin (s. 1938), joka on varioinut ihmispääteemaa.

Vallien työsti ihmispäitä jo 1980-luvun lasiveistoksissaan, mutta aihe sai uutta syvyyttä vuodesta 1994 lähtien valmistuneissa töissä, jotka perustuivat merkilliseen tositarinaan. Vuonna 1875 nuori Karolina Olsson liukastui kävellessään jäällä Öölannista mantereelle, löi päänsä, vaipui koomaan ja heräsi lopulta vuonna 1908. Kooma-ajastaan Karolina muisti vain pimeyden ja siniset miehet, jotka inspiroivat Vallienia varsin monimuotoiseen ilmaisuun: irrallisten lasipäiden lisäksi päitä on upotettu muiden töiden osiksi ja niistä on koottu isompia taideteoksia – ne ovat jopa merkittävässä osassa Växjön katedraalin 5,5 metriä korkeassa alttarikaapissa (2002).

Siinä missä Vallienin Brains-sarjan työt ja niiden johdannaiset herättävät tunteita arkaaisesta kauneudesta jopa kammotukseen, Toikan linnut liikkuvat yksioikoisemmalla iloisen ja imelän akselilla. Vallienin töihin liittyy tarina, ja parhaimmillaan ne johdattavat katsojan luomaan niille oman tarinan. Toikan linnut puolestaan – niin, ne ovat Toikan lintuja: tämä on ainoa tarina, minkä lasitehtaan markkinointiosasto on onnistunut luomaan. Eräänlainen suurmieskultti elää siten edelleen suomalaisessa lasitaiteessa.

 

Nuutajärvi-mainosta

Päivi Jantusen kirjoittama kirjan esipuhe on pikemminkin suuntaa-antava kuin tyhjentävä. Jantusen mukaan lasitekniikoita syvällisesti tajuavat ymmärtävät Toikan lintujen kuljettavan Nuutajärven lasitehtaan osaamista vuodesta 1793 alkaen. Ylevien ja sisäpiiriläisyyttä henkivien virkkeiden sijaan esipuheessa olisi kannattanut konkreettisesti käsitellä vaativia valmistusprosesseja.

Toikan linnut ovat kieltämättä osoitus Nuutajärven lasitehtaan erinomaisesta värilasiosaamisesta, mutta on syytä kysyä, miksi näistä upeista lasimassoista tehdään lähes yksinomaan lintuja. Vastaus ei liene esipuheen vihjauksessa, jonka mukaan Toikka tekee lintuja, koska hänestä niiden sulava muoto sopii lasille. Jack Dawsonin Oiva Toikka Lasi ja design -teoksen (2007) mukaan lintujen suosio on jo aiheuttanut taiteilijalle paineita keksiä yhä uusia lintuja parvensa jatkoksi. Konkreettisesti tehdään siis sitä, mikä myy, todellisia uusia tuotteita ei rohjeta tehdä.

Tuotevalikoiman yksioikoistuminen on ollut Iittalan 2000-luvun kehitystrendi, mikä ilmenee muidenkin taiteilijoiden koriste-esineissä. Toikan lintujen rinnalle on jo synnytetty Giorgio Vignan (s. 1955) ja Anu Penttisen (s. 1974) lintukokoelmat (2007 & 2008), vaikka olisi voinut kuvitella, että Iittala olisi tilannut heiltä aivan toisenlaisen tuotekokonaisuuden.

Haluavatko ihmiset loputtomasti esineitä, joita ei voi käyttää? Eikö edes joillekin Toikan linnuille olisi voinut tehdä rinnakkaistuotteena maljan, lautasen tai pikarin samalla erinomaisella tekniikalla?

 

Vuosikuutioita

Toikan lintuperhettä on osittain laajennettu vuosikuutioihin, kuten vuoden 2002 Jalokiwi ja Jalokiwin muna sekä vuoden 2003 vuosikuutio osoittavat. Birds by Toikka -kirjan lopussa on kuvat vuodesta 1977 lähtien valmistetuista vuosikuutioista, mutta erikoiskuutioita, kuten tiedekeskus Heurekalle ja Esplanadin myymälälle valmistettuja kuutioita, ei siinä ole.

Kirjan mukaan vuosikuutioita on tehty vuosittain 2 000 kappaleen numeroitu sarja lukuun ottamatta vuotta 1980, jolloin niitä valmistettiin tuhat. Tosiasiassa vuosikuutioita tehtiin vielä vuonna 1981 vain tuhat kappaletta, mutta menekin lisääntyessä alkuvuosien sarjat nostettiin myöhemmin kahteentuhanteen.

Toikan ja suomalaisen lasitaiteen ihailijoille Birds by Toikka on pakollinen hankinta. Erityisesti siksi, että siihen on kuvattu vientimalliston ja yritysten tilaustuotteet, joita suomalaisten lasiharrastajien olisi muuten mahdotonta nähdä.

 

NIKLAS BENGTSSON, tietokirjailija



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.