LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Kirjeisiin vastaaminen on Jaakobin (Heikki Nousiainen) elämäntehtävä, Leila (Kaarina Hazard) taas pitää sitä hyödyttömänä. Kuva: Jolle Onnismaa)

 

Klaus Härö: Posti pappi Jaakobille. Alkuperäiskäsikirjoitus Jaana Makkonen, rooleissa Kaarina Hazard, Heikki Nousiainen, Jukka Keinonen ja Esko Roine. Tuotanto Kinotar Oy. Ensi-ilta 3.4.2009.

 

Ohjaaja Klaus Härö on pyrkinyt elokuvissaan sinnikkäästi valtavirran räiskeestä etääntyneeseen, aikuisempaan ja rauhallisempaan ilmaisuun. Hän jatkaa samalla linjalla myös uusimmassa teoksessaan Postia pappi Jaakobille.

Härön suuri ongelma on hänen elokuviensa onttous. Henkilöhahmot kaikuvat tyhjyyttään, kuulaan kauniisti kuvatut maisemat ovat teennäisen elegisiä ja ihmissuhteet asetelmallisia ja ulkokohtaisia.

Kun suurena teemana on usko tai sen kadottaminen, voisi luulla, että tarjolla olisi melko rajua, oivaltavaa ja puhuttelevaakin draamaa. Kuitenkin sokean papin Jaakobin (Heikki Nousiainen) ja hänen uudeksi apulaisekseen vastentahtoisesti joutuvan armahdetun elinkautisvangin Leilan (Kaarina Hazard) välinen jännite on lähes Hertta-sarjojen tyyliä.

Uskonnon kysymyksiä läpi uransa pohdiskellut ruotsalaismestari Ingmar Bergman, jota Härökin mitä ilmeisimmin ihailee, kykeni kertomaan armosta muutamalla välähdyksellä enemmän kuin Jaakob koko kestossaan. Härölle on silti syytä antaa pisteitä siitä, että hän ainakin yrittää tehdä valtavirrasta poikkeavaa ja puhuttelevampaa draamaa.

Postia pappi Jaakobille -elokuvasta puuttuu todellinen tunnelataus. Kohtausten asetelmat ovat monesti pinnallisia ja ennalta arvattavia. Papin hahmo, jonka olisi kai tarkoitus kerätä katsojien sympatiat, jää melko vätysmäiseksi. Oikean elämän papeista löytyy usein ruutia, räminää ja sanavalmiutta, mutta elokuvasta herää lähinnä kysymys, miksi tämän miehen pitäisi saada vastuulleen yhtäkään seurakuntalaista.

Vaikka Härön visuaalinen ilmaisu on sinällään hitaan tyyliteltyä ja harkittua, on elokuvan näyttelemistyylissä ja etenkin replikoinnissa jotakin kummallisen vanhahtavaa ja ”suomifilmimäistä”. Poikkeuksen tekee modernimpaa ja hillitympää linjaa edustava Hazard.

 

Ukkonen jyrisee

Tapahtumat ja juonenkäänteet ovat taitavan pelkistettyjä mutta samalla vetämättömiä. Katsojalle ei anneta todellista mahdollisuutta päästä sisälle kahden päähenkilön sielunmaisemaan, eikä monia draamallisesti kiinnostavia hetkiä tarjoavista kehittelyistä saada tehoja irti.

Kun pappi käy omaa yksinäistä taisteluaan tyhjässä kirkossa, jyrisee ulkona klassisia ukkostehosteita. Jumalan myrsky pauhaa ja välillä surumielisesti kajahteleva piano iskee muutaman mollivoittoisen soinnun. Samaan aikaan toisaalla Leila harkitsee pakenemista taksin takapenkillä mykkänä istuen. Kahden ihmisen epätoivo saavuttaa yhtäaikaisesti lakipisteensä, ja muurit alkavat vähitellen murtua. Tässä on elokuvan olennaisin ja oivaltavin rinnastus, ja samalla sen ydinajatus. Lopussa nähdään synnin sovitusta, uhrauksia ja uuden elämän alkua, kyyneleitä ja hyvyyden hyveestä kumpuavaa, kohtalon leimaamaa marttyyriutta.

 

Kaunis kuin kahvimainos

Surullista on todeta, että elokuvan suhde uskontoon on melkein yhtä ulkokohtainen ja näennäinen kuin monet Olli Saarelan pateettiset viritelmät, joissa kuvitellaan, että pelkkä lähikuva krusifiksista paljastaisi jotakin syvällistä ikiaikaisesta problematiikasta. Härön kerronnasta puuttuu tekemisen rohkeus, dialogi jää pitkälti pehmeän puuduttavan kahvipöytäjargonin tasolle ja hetkelliset huumorinpilkahdukset ovat päälle liimattuja kuin uusissa kotimaisissa fiktioelokuvissa yleensä.

Härön kuvat suomalaisesta metsämaisemasta ovat kauniita ja ylväitä. Ohjaaja osaa rakentaa myös syvyyssuunnan kompositioita ja ymmärtää liiasta tilpehööristä riisutun lavastuksen merkityksen. Usein vähemmän on enemmän.

Toimiakseen aidosti koskettavana ja ajatuksia herättävänä elokuvataiteena Postia pappi Jaakobille edellyttäisi aimo annoksen rosoisuutta ja riskinottoa. Nykyisellään se on kuin kahvimainos; viimeistellyn oloinen ja ammattitaitoisesti tehty mutta koko lailla intohimoton.

 

LAURI TIMONEN, elokuvakriitikko



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.