LEHDEN UUSIN NUMERO

4/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Mordvalaishäihin osallistuvat myös hevonen, kyyhky ja karhu

Kuva: Natalia Deviatkina

Häät moksalaiskylässä vuonna 1997.

 

NATALIA DEVIATKINA

 

Volgan mutkassa elävät mordvalaiset eivät ole pitäneet suurta ääntä oikeuksistaan. Heidän kulttuurinsa elää silti omaleimaisena. Siinä on jotain omaa, jotain venäläistä, jotain yhteisvaikutuksesta syntynyttä.

 

Ennen kristinuskoa mordvalaisilla oli monia jumalia. Pääjumala oli miespuolinen Auringonjumala, jonka vaimo Ange Patjai synnytti ihmiselle tärkeimpiä jumalia ja jumalattaria. Ange Patjai suojeli rakkautta ja avioliittoa.

Vielä 1830-luvulla vihkiminen tapahtui usein pakanallisin tavoin. Nuoripari rukoili pyhässä lehdossa jumalia, erityisesti Ange Patjaita, jolta he pyysivät siunausta, onnea, rikkautta ja lapsia. Morsiuspari kumartui, ja vihkijä laittoi kätensä heidän päälleen.

Toinen avioliiton ja jälkikasvun kannalta tärkeä jumalatar oli Vedjava eli vedenäiti. Häntä muistettiin rukouksissa ja hänelle annettiin uhrilahjoja hääjuhlan aikana joen tai järven rannalla. Morsiuspari heitti veteen leipää, lihaa ja suolaa ja pyysi Vedjavaa antamaan heille lapsia.

Ennen 1700-lukua moniavioisuus oli hyväksyttyä. Mies saattoi ottaa niin monta vaimoa kuin pystyi elättämään. Esimerkiksi talonpojilla oli yleensä enintään kolme vaimoa.

Ersäläinen hääjuhla alkoi juhlan aattona, kun morsian asui viimeistä päivää synnyinkodissaan. Silloin valmistettiin perinteistä puuroa ja syötiin yhdessä. Päivää kutsuttiinkin puuron päiväksi.

Ennen kristinuskon tuloa mordvalaisparit vihittiin sukulaisten ja muidenkin kyläläisten edessä. Vanha nainen otti sulhasen päästä hatun ja morsiamen päästä silkkinauhan ja veti muutaman kerran kehää morsiusparin yllä. Sen jälkeen hän laittoi hatun morsiamen päähän ja nauhan sulhasen päähän; avioliitto oli solmittu.

Kansa uskoi, että vihkimispäivänä nuoripari on suojaton ja altis pahoille hengille. Morsiusparin suojaksi pantiin vaatteisiin rikkinäisiä neuloja, palaneita puunpalasia ja sipulia. Pahaa vastaan yksi häävieraista ympäröi morsiusvaunut kolme kertaa koskien maata puukolla tai miekalla.

 

Saunasta maistraattiin ja taikapiiriin

Olen vieraillut monenlaisissa mordvalaisissa häissä. Useat vanhat hääperinteet on unohdettu. Nykyään mordvalaisessa hääjuhlassa sekoittuvat omat ja venäläiset tavat. Häät kestävät kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä juhlitaan sulhasen kotona, toisena morsiamen kotona ja kolmantena osittain ulkona, osittain molempien kotona.

Kirkkovihkimisen lisäksi avioliitto täytyy rekisteröidä maistraatissa, koska Venäjällä kirkolla ei ole oikeutta solmia avioliittoa. Nykyään kaikki haluavat tulla vihityksi myös kirkossa. Morsian pukeutuu kirkkovihkimistä varten eri pukuun kuin hääjuhlaan. Yleensä kirkkovihkiminen tapahtuu viikkoa tai kahta viikkoa ennen häitä. Hääjuhlan kannalta maistraatissa tapahtuva siviilivihkiminen on tärkeämpi.

Synnyinseudullani Simileissa Mordvan pääkaupungin Saranskin lähellä häitä edeltävänä iltana morsian peseytyy saunassa ja hyvästelee tyttöelämänsä. Tämä vanha tapa on säilynyt nykypäivään asti. Ennen morsian saattoi asua saunassa useita päiviä ja itkeä impeytensä menoa. Pohjoisempana Atjaševon piirikunnassa saunapäivänä pidetään sulhasen kotona pienet morsiamen ja sulhasen ystävien juhlat; joihin morsian ei saa osallistua.

Hääjuhlan ensimmäisenä päivänä sulhanen hakee morsiamensa tämän vanhempien talosta. Hän joutuu maksamaan ”tullia” kulkiessaan portista ja ovista ja ”ostamaan” pikkusummalla morsiamen kengän ja itse morsiamen ennen kuin pari voi lähteä maistraattiin.

Vielä nykyäänkin harrastetaan vanhaa maagista tapaa ympäröidä morsiusvaunut: sulhasen sukulainen juoksee miekka kädessä häävieraiden autojen ympäri, kun ne ovat järjestyneet jonoksi matkalla maistraattiin, ja piirtää maahan ristejä pahojen voimien pelotukseksi.

Maistraatista sulhasen luokse hääseurue kulkee seitsemän sillan kautta. Jos lähiseudulla ei ole tarpeeksi siltoja, saman sillan yli voidaan ajaa monta kertaa. Seitsemän siltaa symboloi onnellista elämää. Sulhanen kantaa morsiamen viimeisen sillan yli.

 

Kolmen päivän karkelot

Hääperinteet vaihtelevat sen mukaan, mistä Mordvan seudusta on kyse. Dubjonkinissa sulhanen ja morsian eivät saa syödä juhlapöydässä mitään ennen pimeää. Atjaševossa nuoripari joutuu odottamaan naapuritalossa lähes koko juhlan ajan, etteivät pahat henget löytäisi heitä, ja he tulevat juhlapaikalle vasta avaamaan häälahjoja. Mordvalaishäitä ei voi kuvitella ilman yhteislaulua; varsinkin naiset laulavat.

Juhlien toinen päivä vietetään morsiamen vanhempien kotona. Aamulla morsiamen sukulaiset ja ystävät lähtevät sulhasen luokse etsimään ”karitsaa” eli morsianta ja palaavat morsiamen vanhempien taloon.

Toisena päivänä morsiamen talossa pidetään ”naisten riviä”. Koska morsiusparille toivotaan esi-isien suopeutta, ”naisten rivi” imitoi kuolleiden muistojuhlaa, jossa Venäjällä on läsnä vain naisia. Niinpä miehet laittavat huivin päähänsä ja esiintyvät naisina.

Tanssin alkaessa pihalle sytytetään pieni kokko, jonka yli häävieraat hyppivät. Morsian tarjoaa vieraille peltimukeista perinteistä kaljaa, pozaa. Kun se on juotu, muki heitetään maahan, ja morsiamen tulee nostaa se, täyttää uudestaan ja tarjota seuraavalle. Rituaalilla testataan nuoren vaimon tottelevaisuutta.

Kolmantena päivänä osa häävieraista pukeutuu karnevaalien tapaan. Miehet pukeutuvat usein naisiksi. Hääkulkue kulkee sulhasen kotoa kylän pääkatua pitkin morsiamen vanhempien luokse tanssien ja laulaen.

Paikoin elää vielä vanha tapa viedä hääjuhlien kolmantena päivänä kaikenlaista tavaraa ja muonaa morsiamen talosta sulhaselle. Yleensä tavarat pakataan kangaspusseihin; viedään esimerkiksi viljaa, ryynejä, leipää ja pikku työkaluja. Tapa symboloi sitä, että morsian tuo mukanaan omaisuutta. Tällä tavalla nuorelle parille toivotaan varakasta elämää.

 

Riittejä ja symboleita

Äitini ollessa nuori eräissä häissä morsian seisoi koko juhlan ajan hievahtamatta leivinuunin edessä. Näin uuninjumalattaren toivottiin hyväksyvän uuden asukkaan. Entisaikaan uunilla oli vielä merkittävämpi rooli: toisena juhlapäivänä morsian nimettiin uudelleen sulhasen kotona keskellä tupaa, leivinuunin edessä.

Hevonen oli mordvalaisille tärkeä eläin. Hääjuhlan lopuksi morsiuspari saatettiin hääyöksi aittaan, ja sinne vietiin hääpiirakoita suitset päässä olevan naisen johtamassa kulkueessa. Nykyäänkin tapa elää. Atjaševossa maistraatista saapuvaa morsiusparia on vastassa iäkkäitä naisia, jotka esittävät hevosia.

Kyyhkynen esiintyy kansanrunouden häälauluissa morsiamen kiltteyden symbolina. Häiden 12-kerroksinen juhlapiirakka koristeltiin kahdella tai neljällä taikinakyyhkysellä. Tapa symboloi rauhanomaisen elämän alkua.

Hääjuhlan lauluissa koivu oli morsiamen kauneuden ja hellyyden vertauskuva. Häävieraiden astuessa sulhasen taloon heitä ripsuttiin koivuvihdalla, koska koivun uskottiin suojaavan pahoilta hengiltä. Hääjuhlien lauluissa ylistettiin usein Komoljavaa eli humalan jumalatarta.

Hääjuhliin on liittynyt myös paljon ennusmerkkejä. Jos hääpäivänä ukkosti, se ennusti epäonnistunutta avioelämää. Vihkisormuksen putoaminen vihkimisen aikana tiesi kuolemaa.

Häämenoissa erityinen rooli oli karhulla. Yleensä karhua esitti turkkiin ja nurinpäin olevaan hattuun pukeutunut nainen. Hän odotti morsiusparia sulhasen talon edessä ja oli ensimmäisenä heitä vastassa. Karhu edusti jälkikasvua ja rikkautta. Sulhasen kotona morsiuspari istuutui ensimmäiseksi karhun taljalle tai turkille, ja samalla taljalla peitettiin parin häävuode. Nykyäänkin perinne elää: yksi sukulainen esittää karhua, ja hänen läsnäolonsa merkitsee avioliitolle samaa kuin veneelle airot.

 

Natalia Deviatkina on mordvalaissyntyinen helsinkiläinen kääntäjä, toimittaja ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija. Hän on asunut Suomessa kymmenen vuotta.

- - - - - - - - - -

Mordvalaiset

Mordvalaiset jakautuvat ersäläisiin ja mokšalaisiin. Ersän ja mokšan kielet poikkeavat toisistaan, mutta kielten puhujat ymmärtävät toisiaan. Mordvalaisia on Venäjällä yli 800 000, joista kolmannes asuu nimikkotasavallassaan Mordoviassa Volgan keskijuoksulla.



Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.