LEHDEN UUSIN NUMERO

3/2009
Etusivu      Arkisto      Palaute      Yhteystiedot      Tilaa      Omat tiedot     

Kolumni: Talven menneet lumet

MAUNU HÄYRYNEN

 

Ympäristöesteetikko Emily Brady on todennut ilmastonmuutoksen uhkaavan luonnon monimuotoisuuden rinnalla maiseman esteettisiä arvoja. Yksi uhattu arvo on talvimaisema. Ilmastollisen talven selvä lyheneminen on johtanut talviajan totuttujen tunnusmerkkien, kuten pysyvän lumipeitteen tai vesistöjen jäätymisen, ennustamattomuuteen ainakin Etelä-Suomessa. Uusi talvi on jo muuttanut ihmisten käyttäytymistä ja on johtamassa uudenlaisiin eettisiin valintoihin.

1970-luvun UKK-kansanhiihtojen tarkoitus oli aktivoida kansaa liikkumaan presidentin arvovallalla. Ainakin kouluissa painostettiin osallistumaan tapahtumiin. Väkeä oli paljon liikkeellä anorakeissa, itse neulotuissa pipoissa ja nahkamonoissa; harvoja hiihtotrikoisia väistettiin kummajaisina. Täytin velvollisuuteni lonksuvin puusuksin ja koin jonkinlaista ylpeyttä.

Hiihdon päätarkoitus lienee ollut kansanterveydellinen, vaikka sen taustalla saattoi piillä muutakin. Hiihtoharrastuksen elvyttäminen 1800-luvulla perustui nationalistiseen käsitykseen suomalaisesta suksikansasta, joka tiesi, miten tulla toimeen talven kanssa. Itsenäisyyden alkuaikoina hiihtotaito sai sotilaallisen lisäsävyn. Puolustusdoktriini on sittemmin tainnut luopua hangessa lymyävästä suksisoturista ainakin etelässä, missä talvisotafilmien kuvaaminenkin on jo vaikeaa.

*

Nykyisin suhde talveen on muuttunut ainakin pääkaupunkiseudulla lähinnä hysteeriseksi. Lumipyry pakottaa perheenisät hetkessä lapsineen pulkkamäkeen. Vähänkin pitempi lumentulo vie koululaiset hiihtoharjoituksiin lähipuistoihin. Meren jäädyttyä rannasta avautuu keskelle kaupunkia kirkas, ritisevä luonnonmaisema, jonne kirjava joukko seuraa pilkkijöiden jäljissä. ”Oikea” talvi luo tasa-arvoisesti tilaa sunnuntaihiihtäjille, retkiluistelijoille, leijalautailijoille ja hämmentyneinä silmiään siristeleville turisteille. Talvikarnevaalin lopettaa kuitenkin alkuunsa sadekuuro ja jättää tilalle harmaanruskeaa möhnää.

Epävarmalle luomutalvelle on tarjolla tuotteistettuja vaihtoehtoja, Lapin ja Alppien hiihtokeskukset sekä eri puolille Suomea nousevat hiihtoputket. Lumitykit ja kylmälaitteet pitävät yllä keinotekoista talvea maksua vastaan jopa ympäri vuoden. Tasa-arvon tilalle astuu erottelu eri hintaluokkiin ja varustetasoihin. Luontokontakti korvautuu putkien ja hissilinjojen teknomaisemalla, samalla kun ilmastonmuutoksen ruokkima talven kaipuu kiihdyttää ilmiötä entisestään kuluttamalla energiaa keinolumeen ja matkoihin.

*

Hiihtoputkia ja laskettelurinteitä ei rakennettaisi ilman tositarvetta. Valkoisesta talvesta halutaan pitää kiinni, kuka liikunnan, kuka identiteetin tai statuksen vuoksi. Siihen pitäisi kuitenkin löytää keinoja heikentämättä hiilidioksiditasetta tai rakentamatta säilyneitä luonnonympäristöjä.

Ilmastonmuutos painottaa uudella tavalla eettisiä ympäristöarvoja. Tällöin myös muut arvot, kuten kansanterveys, kulttuuriperinnön välittyminen tai virkistys, joutuvat puntariin. Lopulta on hyväksyttävä, etteivät talven lumet enää palaa – tämäkin muutos voi jäädä pieneksi vielä edessä olevien ympäristönmuutosten rinnalla. Talvimaiseman simulointiyrityksiä järkevämpää olisi keskittyä nauttimaan jäljellä olevasta luonnosta ja vaikuttaa ainakin sen säilymiseksi.

 

Maunu Häyrynen on Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen professori.



Artikkelit
Pääkirjoitus: Mikä kumman työsuhdeolettama?

Hänet halusin tavata: Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan

Sinuhe ja Viljami – surun ja ilon veljekset

Kolumni: Nopeaa vai hidasta tiedettä?

Agitaattoreita ja takinkääntäjiä – Teuvo Pakkalan ja Algot Untolan poliittinen kohtaaminen ja ero

Gruusian punainen kunnia

Kuoleman mysteeri ja valvonnan pitkä käsi – Hannele Huovi ei kaihda tabuja nuortenromaaneissaan

Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä

Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan

Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin

Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja

Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä

Huomioita: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella

Tervetuloa käymään: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta

Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

Koko kunta kotiseututyössä: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta

Ajan sana: Arpomista ja säätämistä

Nimistöntutkija: Kirjojemme Matit

Tätä tutkitaan 1950-luvusta: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta

Kolumni: Talven menneet lumet

Kuus kirjallisuudesta

Arvioita, katsauksia: Lintutehtailua

Arvioita, katsauksia: M. A. Castrén seikkailee Siperiassa

Arvioita, katsauksia: Suku elää suvun nimissä

Arvioita, katsauksia: Miljoona, miljoona kangasmetriä

Arvioita, katsauksia: Ontto tutkielma synnistä ja sovituksesta

Arvioita, katsauksia: Kansanestetiikan kirjava kenttä

Arvioita, katsauksia: Metsäammattilaiset muutosten pyörteissä

Arvioita, katsauksia: Valtimolaisen talonpoikaiskulttuurin helmi

Arvioita, katsauksia: Kartanoelämää läpi vuosisatojen

Arvioita, katsauksia: Taidekokoelmat kansakunnan peilinä

Arvioita, katsauksia: Jokapäiväinen englantimme

Arvioita, katsauksia: Sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Hiidenkivi
Suomalainen kulttuurilehti

Julkaisijat
Kotimaisten kielten keskus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Outi Lauhakangas
P. 0456 347 353
outi.lauhakangas@stellatum.fi

Toimitussihteeri
Tuija Metsäaho
P. 0440 358 690
tuija.metsaaho@stellatum.fi
Toimitus
Hiidenkivi
Stellatum Oy, Purotie 1 B
00380 Helsinki

Kustantaja
Stellatum Oy
Purotie 1 B, 00380 Helsinki
Ilmoitusvaraukset
Anne Paavilainen
P. 09 2245 210, 0400 435 636
anne.paavilainen@stellatum.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset
tilaajapalvelu@stellatum.fi
www.stellatum.fi
P. 03 4246 5301
Tilaushinnat Suomessa:
Kestotilaus 52,32 €
(laskutusväli 12 kuukautta),
määräaikaistilaus 55,59 €
(12 kuukautta)
irtonumero 10 €.