3/2012

Suomalaisen Teatterin synty

Kaarlo ja Emilie Bergbom, suomalaisen teatterin primus motorit. (Kuva: SKS/KIA)

 

PENTTI PAAVOLAINEN

 

Kevät 1872 oli kiihkeä Helsingin teatterielämässä. Valtiopäivillä kiisteltiin teatterista, sanomalehdissä debatoitiin menneistä ohjelmistoista. Kaarlo Bergbom oli kiihkeimpiä kirjoittajia ja yksi fennomaanien Morgonbladetin toimittajista. Hän suunnitteli toukokuuksi suomenkielistä Sevillan parranajajan esitystä. August Westermarkin Unga finska teatern saapui maaliskuussa. Sen viiden näyttelijän suomen kieli ja alulle päässyt ammattitaito auttoivat fennomaaneja pääsemään umpikujastaan ja ryhtymään vihdoin konkreettisesti teatterin perustamiseen 140 vuotta sitten.

 

Ruotsinmaalainen näyttelijä August Westermark esiintyy fennomaanisen teatterihistorian kivenä kengässä. ”Ovela Westermark”, kuten Eliel Aspelin-Haapkylä häntä nimittää, perusti ”ilman pitemmittä mutkitta” kiertävän oppilasteatterin. Se aloitti lokakuussa 1870 Turussa ja esiintyi Länsi-Suomen kaupungeissa ruotsiksi – ja suomeksi.

Westermark kirjoitti Helsinkiin Emil Nervanderille kirjeen, jossa perusteli esiintymiskokemuksen ensisijaista merkitystä teatterikoulutuksessa verrattuna aiempaan teatterikoulutukseen. Yhdeksän hengen teatteriseurue, jossa oli parhaimmillaan viisi suomea taitavaa näyttelijää, kiersi Porin ja Tampereen kautta Helsinkiin maaliskuussa 1872. Suomentaitoisia joukossa olivat August Öhqvist, Aurora Gullstén, Edvard Himberg, Selma Heerman ja August Aspegrén.

Kolme suomennettua pienoisnäytelmää saivat Helsingissä ystävällistä kiitosta, yhteisnäytteleminen sujui, ilmaisu oli arkista ja luontevaa ja liikkuminen vilkasta, vaikkeivät he aivan yltäneetkään ”Helsingissä vaadittavalle tasolle”.

 

Miten vallata Nya Theatern?

Sisarusten Emilie ja Kaarlo Bergbomin suunnitelmissa oli vuoden 1872 alussa aloittaa uudelleen kaksikielinen teatterikoulu, jossa Charlotte Raa toimisi yhtenä opettajana. Tusinan verran neitoja oli jo ilmoittautunut. Kaarlo varasi Arkadia-teatterin toukokuuksi, jotta Suomalaisen Seuran esityksiä voisi järjestää.

Helsingin paras teatteritila, Nya Theatern Erottajalla, oli vuokrattu ruotsinkielisen teatterin takausyhdistykselle viideksi vuodeksi. Niinpä konsuli Nikolai Kiseleffin johdolla takausyhdistys joutui perimään talosta käypää vuokraa, mistä Suomalaisen Seuran aatteelliset akateemiset saivat aiheen loukkaantua.

Tätä ongelmaa poistamaan Bergbom oli arvatenkin Antti Almbergin ja Jaakko Forsmanin kanssa laatinut talonpoikaissäätyyn aloitteen, joka tähtäsi siihen, että teatteritalo velvoitettaisiin antamaan näyttämö myös suomenkielisiä esityksiä varten. Iisalmelaisesta Petter Kumpulaisesta tehtiin ensimmäinen allekirjoittaja, ja muut nimet kerättiin Suomen muista maakunnista.

Pääkaupungin lehdet pilkkasivat, kuinka satunäytelmien henkiolennot olivat varmaan kuiskutelleet ”erämaan ukkojen” korviin tarkkoja tietoja Helsingin teatterikärhämistä. Mielensä pahoittaneet edustajat olivat vähällä haastaa Helsingfors Dagbladin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Järki voitti, eivätkä ruotsalaiset saaneet sitä riemua. Ei se mitään, että valtiopäiväaloitteita valmisteltiin yhteistoiminnassa tai että talonpojat ”tunsivat helsinkiläistä yliopistoväkeä”. Sitä vain ei olisi saanut sanoa ääneen.

Nya Theaterhusaktiebolaget oli yksityinen osakeyhtiö, jonka asioihin säädyt eivät voineet puuttua. Lehdistössä todettiin laajasti, että kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan, että maahan syntyy suomenkielinen teatteri, kansansivistyksen kannalta asia oli päivänselvä. Puuttui vain näytelmiä, näyttelijöitä ja yleisöä.

Tohtori Bergbom kirjoitti maaliskuussa kolmiosaisen tekstin ”Några ord om våra nuvarande teaterförhållanden, Muutamia sanoja nykyisistä teatterioloistamme”. Alkusanoissa hän ilmoitti esittävänsä ”perustelut esillä olevaan talonpoikaissäädyn aloitteeseen”. Kirjoituksen piti ilmestyä ensin suomeksi Kirjallisessa kuukauslehdessä huhtikuun alussa. Morgonbladetissa se tulisi heti sen jälkeen.

 

Miten varmistaa rouva Raa Margaretaksi?

Charlotte Raa oli jo harjoitellut Margaretan nimiroolia, sillä Bergbom oli tavallaan tilannut näytelmän Aleksis Kiveltä Suomalaista Seuraa ja Raata varten. Mutta Raan työsopimus oli yksiselitteinen, hän sai esiintyä vain Nya Theaternin näyttämöllä.

Kun fennomaanit eivät halunneet maksaa vuokraa, keksittiin järjestää yksityinen kutsuvierasnäytäntö, johon kutsutaan valtiopäivämiehiä ja voitaisiin esittää Kiven viimeinen, isänmaallista intoa hehkuva teos. Puoluejohtaja Yrjö Koskisen kunniaksi Arkadiassa järjestettäisiin Yrjön päivänä 23.4.1872 yksityisnäytös Emilie Bergbomin nimissä. Nya Theaternin johtajat antoivat kirjallisen luvan Raan esiintymistä varten.

Neljä päivää sen jälkeen, kun Emilie oli saanut Raan esiintymisluvan, ilmestyi Kuukauslehti. Bergbomin kirjoitusten pääteesejä on usein toistettu, mutta niihin esitettyjä vastineita ei tunneta yhtä hyvin.

1) Suomenkielistä näytelmäkirjallisuutta, alkuperäistä ja käännettyä on jo riittävästi. – Se argumentti päti parhaiten, Bergbomin luettelot olivat vakuuttavat.

2) Suomen kieli oli jo tarpeeksi hioutunutta. – Tätä Bergbom perusteli erityisesti oopperaan hyvin sopivilla runsailla vokaaleilla. Ruotsinkieliset lehdet eivät väittäneet vastaan myöntäen asiantuntemuksensa puutteen.

3) Suomalaisia näyttelijöitä oli jo tarpeeksi. – Tässä Bergbom oli heikoilla, sillä hän saattoi luetella vain pari kolme suomalaissyntyistä laulajaa, viisi Westermarkin seurueen jäsentä sekä kaksi muuta harrastuksesta vetäytynyttä nimeä.

4) Suomenkielistä yleisöä on, sillä kaikki suomenkieliset näytökset olivat olleet täynnä. – Se oli pätemättömin argumentti, pieni fennomaanien yhdistys ei riittäisi yleisöksi koko vuodeksi ruotsinkielisessä Helsingissä. Ruotsinkielisten mukaan ongelmaa ei ole: suomalaisten pitää vain perustaa oma teatteri, joka voisi kiertää maaseudulla osan vuotta.

Huhtikuu oli sakeana lehtidebattia, jossa Dagblad kumosi Bergbomin väitteitä. Sitten debatoitiin takavuosien ohjelmistojen kaupallisuudesta ja taiteellisuudesta, ja lopulta Morgonbladetin  Bergbom ja Dagbladin K. A. Bremer vähättelivät toistensa oppineisuutta. Debatit analysoinut Yrjö Hirn (1949) katsoi, että Bergbom muuttui visionääristä pikkumaiseksi jankuttajaksi.

Valtiopäivien yhteinen valiokunta totesi huhtikuun lopussa, että talonpoikaissäädyn aloite ei anna aihetta toimenpiteisiin, sillä jos joskus syntyy suomalainen teatteri, se voi asioida suoraan senaatin kanssa. Kaikki olivat myötämielisiä suomenkieliselle toiminnalle ja sen merkitys kansanvalistuksen kannalta oli päivänselvää. Peili kääntyi fennomaaneihin itseensä päin.

 

Ketkä näyttelivät Yrjön päivänä?

Fennomaaninen teatterihistoria on vaitonainen Margaretan kantaesityksestä 23.4.1872. Tavoistaan poiketen Aspelin-Haapkylä ei luettele edes esiintyjiä.

Valistunut arvaus on, että Raan ja ja Oskar Gröneqvistin (Wilhon) lisäksi näyttelemässä olivat Westermarkin suomea taitavat näyttelijät. Tehtiinkö Yrjön päivän järjestely yhdessä Westermarkin kanssa maksamalla hänelle kokonaissumma vai ostettiinko kukin suomea puhuva näyttelijä erikseen? Kukaan ei ole muistellut. Yhdessä Margaretan kanssa nähtiin kolmen vuoden takaa kuvaelma Pilven veikko ja uusittiin Lea.

Vielä muutama päivä Yrjön päivän jälkeenkin Bergbom kirjoitti, että suomenkieliset halusivat tietenkin tehdä teatteria ”käsi kädessä Nya Theaternin kanssa”. Ilmeisesti toimitusjohtaja Kiseleff olisi ollut hyvinkin suopea antamaan Bergbomin vastuulle pääkaupungin kotimaisen ooppera-aktiviteetin Erottajan upeassa teatteritalossa. Mutta tällaiset toiveet olivat utopiaa sen jälkeen, kun Bergbom itse vimmoissaan katkoi välinsä pääkaupungin teatteria ja oopperaa harrastavaan valistuneeseen säätyläistöön.

 

Strateginen päätös

Fennomaanit kokoontuivat 20.5.1872 Yrjö Koskisen johdolla perustamaan takausta varten Suomalaisen Teatterin osakeyhtiötä. Koskinen kiitti Westermarkin toimintaa, mutta totesi olevan selvää, että suomea taitamaton ei voi olla suomenkielisen teatterin johtajana. Bergbom valittiin toimitusjohtajaksi ja Gröneqvist harjoituksia johtavaksi regissööriksi. Aspelin-Haapkylä ei kerro tarkemmin siitä, miten ”yhtäkkiä Bergbomin ympärillä oli joukko näyttelijöitä valmiina töihin”. Bergbom-legendan ainekset on huolella kiillotettu ja Westermark aktiivisesti unohdettu.

Perusteilla olevan Suomalaisen Teatterin valtionapu jäi talonpoikaissäädyn aloitteen uudelleen muokkauksesta huolimatta hoidettavaksi senaatin kanssa. Fennomaanien näytännöt järjestettiin Arkadiassa 4.6.1872; Gröneqvist ja August Öhqvist näyttelivät Hölmölän maailmanparantajissa, jonka jälkeen Ida Basilier lauloi Sevillan parranajajassa.

Toukokuussa Charlotte Raan aviomies Frithjof kuoli ja näyttelijättären päätös lähteä Ruotsiin vahvistui. Teatteri menetti ammatillisen vetonaulansa, mutta lupausten mukaan hän tulisi avustamaan uutta teatteria. Westermark yritti täydentää puoleen pienentynyttä teatteriryhmäänsä. Esiinnyttyään kesällä Helsingissä hän kuitenkin siirtyi syksyllä Ruotsiin ja myi lavasteensa Suomalaiselle Teatterille. Näyttelijät häneltä oli jo ostettu.

Seurueen jäsenten oli suotavaa suomentaa nimensä. Niinpä Åbo Underrättelserissä voitiin ironisoida, että Suomalainen Teatteri oli jo vanha tuttu: Westermarkin näyttelijät olivat vain ottaneet fennomaanisen kasteensa.

* * *

Ammattia vai aatetta? Puheosasto syntyi pienestä ammattilaisten ryhmästä, jolle suhde fennomaanien puoluejunttaan merkitsi suhdetta työnantajaan. Näyttelijät olivat mukana, koska osa oli valinnut näyttelijän ammatin, eivät kieliaatetta. Regissööri Oskari Wilho, kansanvaltaisen fennomanian mies, taas kaipasi tulevina vuosina Suomalaisen Teatterin toimintaan ”enemmän fennomaniaa”. Tämä jännite vaikutti pitkään. Mutta Suomalainen Teatteri oli syntynyt.

 

Pentti Paavolainen on teatteritieteen dosentti, joka kirjoittaa Kaarlo Bergbomin elämäkertaa.

 

AIHEESTA ENEMMÄN

Eliel Aspelin-Haapkylä, Suomalaisen teatterin historia I. SKS 1906.

Kaarlo Bergbomin kirjoitukset. I Näytelmät ja kertomukset. II Tutkimukset ja arvostelut. Toim. E. Aspelin-Haapkylä. Suom. Paavo Cajander ja Viljo Tarkiainen. SKS 1908–1909.

Kaarlo Bergbom ja Suomalaisen teatterin synty. Kaarlo Bergbomin kirjoitukset teatterioloistamme 1872. Johdanto Eino Kauppinen. Otava 1872/1960.

Yrjö Hirn, Teatrar och teaterstrider i 1800-talets Finland. Holger Schildts förlag 1949.

Eino Kauppinen, Kirjallinen kuukausilehti. Vaiheet, sisällys, merkitys. Otava 1952.

Eino Kauppinen, Taisteleva sanomalehti. Morgonbladetin (1872-1884) syntyminen ja asema lehdistössämme. Otava 1955.

Asko Rossi, ”Kotoperäisen teatteri-instituution jäljillä.” – Lihasta sanaksi. Tutkimuksia suomalaisesta teatterista. Toim. Helka Mäkinen. Helsingin yliopisto 1997.

 

140-vuotisjuhlanäytös

Juoni

1866 Kotimaisia näyttelijöitä varten toimii teatterikoulu vuosina 1866–1869.

1867 Kiinteästi palkattu valtionapua nauttiva ruotsinkielinen teatteri aloittaa Nya Teaternissa, nykyisessä Ruotsalaisessa teatterissa.

1868 Venäjänkieliset seurueet alkavat säännöllisesti esiintyä Arkadia-teatterissa.

1869 Suomen kielen harrastajat esittävät Aleksis Kiven Lean näyttelijä Charlotte Raan avustuksella 10.5.

                      Suomalainen Seura perustetaan 15.10. edistämään suomenkielisiä taideharrastuksia.

1870 Ruotsalainen näyttelijä August Westermark perustaa kiertävän kotimaisen oppilasteatterin Unga finska teaternin, joka esiintyy Länsi-Suomen kaupungeissa ruotsiksi ja suomeksi.

Aleksis Kivi kirjoittaa suomenkielisiä näytäntöjä varten. Katkelmaksi jäävä Alma ja E. Nervanderin aiheen mukaan kirjoitettu Margareta syntyvät.

                      Suomalaiset solistit ja harrastajat esittävät Verdin Trubadurin 25.11. Arkadiassa.

1872 Yrjö Koskisen kunniaksi 23.4. Arkadiassa Margaretan kantaesitys Ch. Raan avustuksella.

                      Suomalaisen Teatterin takausosakeyhtiön perustava kokous 20.5.

                      Suomalaisen Teatterin puheosaston näytökset alkavat Porissa 13.10.

1873 Suomalaisen Teatterin lauluosaston näytökset alkavat Viipurissa 21.11.

 

Henkilöt

Kaarlo Bergbom, Suomalaisen Teatterin perustajia, fennomaanien Morgonbladetin toimittaja

Emilie Bergbom, edellisen sisar, teatterin perustajia

Yrjö Koskinen, puoluejohtaja, teatterin perustajia

Emil Nervander, suomalainen kirjailija, kriitikko ja taidehistorioitsija

Zachris Topelius, dramaatikko, kirjailija, yliopiston rehtori ym.

Fredrik Cygnaeus, estetiikan professori, dramaatikko

Aleksis Kivi, kirjailija

Charlotte Raa, ruotsinmaalainen näyttelijätär, joka opetteli rooleja suomeksi.

August Westermark, ruotsalainen näyttelijä, Unga finska teaternin perustaja

Aurora Gullstén (suom. Toikka), August Öhqvist (suom. Korhonen), Oskar Wilhelm Gröneqvist (suom. Wilho), Edvard Himberg, Selma Heerman ja August Aspegrén,

suomea taitavia näyttelijöitä

Ida Basilier, Sevillan parranajajan Rosina, suomalainen laulajatar

Antti Almberg (suom. Jalava) ja Jaakko Forsman (Yrjö-Koskisen veli), suomalaisuusmiehiä

Petter Kumpulainen, iisalmelainen talonpoikaissäädyn valtiopäivämies

K. A. Bremer, ruotsinkielisen liberaalin Helsingfors Dagbladin toimittaja

Nikolai Kiseleff, konsuli, Nya Theaternin toimitusjohtaja

Eliel Aspelin-Haapkylä, teatterihistorioitsija