3/2009

Kulttuuriympäristöstä kampanjoidaan näyttävästi ensi vuonna

 

LASSI SARESSALO

 

Kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantamiseksi järjestetään ensi vuonna laaja kampanja. Tarkoitus on lisätä kansalaisten, viranomaisten ja päättäjien tietoa arjen kulttuuriympäristöstä.

 

Kulttuuriympäristö koostuu rakennetusta ympäristöstä, maisemasta ja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Erityisesti rakennettuun ympäristöön on sitoutunut merkittäviä aineellisia voimavaroja, noin kaksi kolmasosaa koko kansallisvarallisuudestamme.

Suomen perustuslain 20. pykälän mukaan Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Kulttuuriympäristö on siis kaikkien yhteistä perintöä, joka vaatii huolenpitoa. Koska julkisen hallinnon voimavarat ovat pienenemässä tai suuntautumassa muualle, kansalaisjärjestöjä tarvitaan entistä kipeämmin myös tässä työssä.

 

Tapahtumia, koulutusta, julkaisuja

JOY Jokaisen Oma Ympäristö -kampanjavuonna järjestetään monia tapahtumia, hankkeita ja koulutusta sekä tuotetaan aiheeseen liittyvää tietoa. Samalla parannetaan kulttuuriympäristöä vaalivien järjestöjen, viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyötä. Kampanjaa koordinoi Suomen Kotiseutuliitto. Liitto ja lukuisat muut kulttuuriympäristöasioiden parissa työskentelevät organisaatiot ovat aloittaneet kampanjavuoden valmistelun Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska Kulturfondetin myöntämällä tuella.

Kampanja on hyvä tapa luoda yhteistyöverkostoja ja käytänteitä, vaihtaa kokemuksia sekä herättää keskustelua ympäristökäsitteen monimuotoisuudesta. Ne järjestöt, joiden ydintehtäviin ympäristöarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen kuuluu, voivat tarjota apuaan ja asiantuntemustaan. Suurin osa vastuusta ja tehtävistä jää kansalaisjärjestöille, vaikka kampanjalla onkin valtion tuki. Järjestöille haetaan parhaillaan rahoitusta kampanjaa varten erilaisista valtakunnallisista ja paikallisista lähteistä.

 

Aloitusseminaari syyskuussa

Kotiseutuliitto on valmistanut kampanjaa varten perusaineistoa, jota saa liiton kotisivuilta. Saatavissa on muun muassa joukko osaprojektiluonnoksia, jotka ovat paikallisten toimijoiden vapaasti käytettävissä. Valmisteilla on lisäksi perusopetusmateriaalia kansan- ja työväenopistojen käyttöön, mutta sitä voi soveltaa myös kouluopetuksessa. Näihin vielä keskeneräisiin aineistoihin voi tutustua ottamalla yhteyttä kotiseutuliittoon (joy@kotiseutuliitto.fi).

Kampanja esitellään Tampereella 26.9.2009 pidettävässä seminaarissa, jonka sisältöjä käytetään kampanjan aloitusjulkaisuna Jokaisen Oma Ympäristö tammikuussa 2010. Kampanja tuottaa lisäksi Jokamiehen kulttuuriympäristöoppaan, kokoaa toimintavuoden raportin ja esittelee alan kirjallisuutta ja toimintamuotoja kampanjasivuilla, jotka avautuvat syyskuussa 2010.

Kulttuuriympäristökampanja toimii tiiviissä yhteistyössä ympäristöministeriön koordinoiman Euroopan rakennusperintöpäivät -hankkeen kanssa, jonka teemana vuonna 2010 on rakennettu maisema. Tavoitteena on, että kokovuotisen kampanjan yksi huippuhetki olisi syyskuun toisena viikonloppuna 2010, jolloin mukana olevat järjestöt ja toimintaryhmät tulisivat näyttävästi esiin kampanjan osateemojen kanssa.

 

Lassi Saressalo on Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja.

 



Luonnonympäristö, kulttuuriympäristö

Ihmisyhteisön ympäristöä voidaan kuvata käsitteillä luonnonympäristö ja kulttuuriympäristö. Vastaavasti ihmismielessä on ympäristöstä subjektiivinen mielikuva, maisema. Tämä maisema on joko luonnonmaisema, jolloin siinä ei näy selvästi ihmisen luontoon jättämiä jälkiä, tai kulttuurimaisema, jossa nuo merkit näkyvät.

Luonnonympäristön ja kulttuuriympäristön ja toisaalta luonnonmaiseman ja kulttuurimaiseman välinen raja hämärtyy erityisesti silloin, kun ympäristöä käytetään satunnaisesti, niin sanottuna käyttömaisemana ja ihmisen jäljet tai oleskelu luonnossa on tilapäistä. Kulttuurimaisema, johon ihminen on jättänyt jälkiään ja merkkejään, voi ajan myötä palautua luonnonvaraiseen tilaan ja muuttua luonnonmaisemaksi – ei kuitenkaan samaksi kuin se oli ennen ihmisen aiheuttamaa muutosta.

Nykyisin puhutaan myös maiseman palauttamisesta, jossa on nähtävä kaksi suuntaa: toisaalta halutaan palauttaa kulttuurimaisema johonkin tiettyyn elämäntapaan liittyvään vaiheeseen – esimerkiksi lammas- ja lehmihaat – ja toisaalta teknisin ja biologisin keinoin palauttaa kulttuurimaisema luonnontilaan, kuten metsityksessä tai järvenlaskualueiden palauttamisessa tapahtuu.

Ollaanpa termeistä mitä mieltä tahansa, nykyisin myös lainsäädännössä on vahvasti otettu kantaa luonnonympäristön puolesta. Ympäristökeskustelun lähtökohta on se, että ihminen vahingoittaa toimillaan luontoa, ja tätä haittaa tulee mahdollisuuksien mukaan vähentää tai jopa estää. Erityisen jyrkästi tämä näkökulma näkyy kaavoitusta ja rakentamista säätelevässä lainsäädännössä ja määräyksissä mutta myös ilmastonmuutoskeskustelussa.

Jostain syytä ihmisen itselleen luomaa kulttuurimaisemaa ei ole osattu tai haluttu nostaa samalle tasolle kuin luonnonmaisemaa, vaikka lainsäädännössä kulttuuriympäristöt ovat selkeästi mukana. Tämä johtuu alkuhypoteesista eli siitä, että ihmisen toiminta aina vahingoittaa ympäristöä, mikä ei ole mielekäs lähtökohta.

On selvää, että ihmisen toiminta muuttaa ympäristöä, mutta muutos ei aina ole ihmisten kannalta negatiivista; muutoksen tulee kuitenkin olla hallittua. Sen kulttuurista sisältöä arvioitaessa muutokseen liittyvät voimakkaasti sekä esteettiset, usein opitut ympäristöarvot (ympäristöestetiikka) että kulttuurihistorialliset arvot.

JOY-Kampanjassa on kysymys juuri tästä kulttuuriympäristöjen arvostuksen ja tiedostuksen nostamisesta yhteiseksi asiaksi.

 

LASSI SARESSALO